G: Mistä syystä sinä kotona oleva äiti veit lapsesi päivähoitoon?

Veimme esikoisen yksityiseen päivähoitoon tytön ollessa 3-vuotias. Tyttö oli itse siitä paljon puhunut ja koska alueella, jossa asumme, ei asu muita lapsia, ajattelimme sen tekevän tytölle hyvää.



Itse olin kotona kahden nuoremman lapsen kanssa, tyttö kävi 2 kertaa viikossa hoidossa kokonaisen päivän. Hoitoaika oli kokopäiväinen siitä syystä, että taloudessamme on vain yksi auto, enkä olisi päässyt hakemaan tyttöä kesken päivää pois. Mies hoiti viennit ja haut työmatkoillaan.



Muutaman kuukauden tyttö oli innoissaan, mutta jossain vaiheessa, hän ei enää tykännyt hoitoon mennä. Siinä vaiheessa lopetettiin hoito.



Muut ihmiset eivät ole mitenkään kommentoineet tuota tytön hoitokokeilua.

Yöt ja nukuin päivät joten lapsi hoitoon joka aamu kasilta että ehti puurolle sit mamma nukkumaan ja klo15 hujakoilla hain pois

mutta meidän kuopus on 5v. ja käy päiväkodissa 3h kolmena päivänä viikossa.



Ei kukaan mitenkään erikoisesti suhtaudu. Eikä mun ole ikinä tarvinnut perustella asiaa kellekään, eikä kukaan ole kyseenalaistanut tätä.

kuntoutuksena meni päiväkotiin puolipäiväiseksi.

Lapseni tarvitsi tueksi tukiviittomia mutta henkilökunta ei niitä osannut, eikä vaivautunut opettelemaan.

Lapsen ollessa 4v aloin perhepäivähoitajaksi ja otin lapseni pois päiväkodista.

Ihmiset eivät reagoineet asiaan mitenkään.

Osa-aikaisesti, tai osaviikkoisesti olivat. Olemme kokeilleet myös kerhoilua, mutta päiväkoti oli meille parempi. Äiti sai olla pari päivää viikossa vauvan kanssa, tehdä kotihommia, opiskella ja tavata kavereita. Isompien lapsien kanssa tuli sitten tehtyä enemmän retkiä sun muita kotipäivinä.



Osa-aikaiset päiväkotipaikat tulivat vaan tosi kalliiksi kerhoihin verrattuna ja toisaalta tarhassa pyörii aina jos jonkinlaista pöpöä. Irtisanoimme paikat ja nyt jännäämme, mitä saamme elokuussa, kun molemmat vanhemmat palaavat töihin.



Meillä ei ole yhtä ainoaa tätiä, mummia tai kummia, joka hoitaisi lapsia edes tunnin kuussa. Emme myöskään ole lastensuojelun asiakkaita, joten emme saa mitään kunnallista kotiapua. Siksi pidimme päiväkotipaikkoja pelastuksena ja korvaamattomina haastavassa elämäntilanteessamme.

ja oikein oli ammattilaiset sitä mieltä, että lapselle on hyvä olla vammattomien lasten seurassa oppimassa. Ja siksi, että jaksaisimme sitten muuta ajat hoitaa vaikeahoitoista lasta ja sisaruksellekin jäisi välillä aikaa.

Lapseni oli alkuun hoidossa kokopäiväisesti siksi, että olimme molemmat töissä, myöhemmin osa-aikaisesti, kun jäin pois työelämästä , 5-6 tuntia päivässä ed.mainitusta syystä.

Ei ne siellä mitenkään erikoisesti reagoineet

harjoittelmaan sosiaalisia suhteita.



Meille kyllä kaupungin taholta vakuuteltiin, että samat tavoitteet olisi saanut hoidettua kerhossa. En usko, kerhoissa harvoin on erityisopetusta opiskelleita kasvattajia ja jäsennelty, tavoitteellinen päiväohjelma. Nyt vuosia myöhemmin monet lapsen taidoista ovat peräisin juuri noilta erityisryhmän vuosilta, samoin kaveri, joka tukee isosti lapsen koulussa olemista.



Enpä juurikaan muilta kysellyt mielipiteitä.

Äidin ja vauvan kanssa olon lisäksi tuon ikäinen tykkää kavereistaan. Heitä ei lähistöllä päivisin tapaa, kaikki ovat päiväkodissa. Minusta on parempi jatkaa tutussa tarhassa kuin että veisin samaksi ajaksi esim. kerhoon (jossa epäpätevä hoitaja, paljon lapsia jne).



Kukaan ei reagoinut mitenkään erikoisesti, oli ihan normaalia. Lapsen pk-ryhmässä useita muitakin lapsia samassa tilanteessa, kukaan ei ole ottanut tuon ikäistä kotiin vauvan syntymän vuoksi.

Viidentenä päivänä lapsi on kukaudessa noin kaksi kertaa puolikkaan päivän.



Sen yhteensä 8h kuukaudessa suon itselleni ns omaa aikaa.

Vein lapsen päiväkotiin siksi, että jaksaisin ja myös siksi, että ujo lapsi rohkaistuisi toisten seuraan. Sitä siis suosittelivat monet asiantuntijat. Enpä ole lähipiirin mielipiteistä tietoinen enkä suuremmin olisi välittänytkään. Nyt lapsonen on jo reipas koululainen.

3 pv/vk kun meille syntyi kaksoset. PK:ssa oloa jatkettiin kahdesta syystä, ensinnäkin siellä olivat lapsen kaikki kaverit ja toiseksi näin taattiin se, että myös pikkusisarukset pääsivät ajallaan tuohon samaan ihanaan PK:iin. Sukulaiset ja ystävät kannustivat tähän ratkaisuun ja myös PK:n henkilökunta suhtautui positiivisesti. Negatiivista palautetta olen saanut ainoastaan AV:lla

Kaksi syytä:

-tuolloin ei ollut hoitopaikkatakuuta, enkä halunnut menettää paikkaa ihanassa, pienessä lähipäiväkodissa. Myöskin ajattelin, että saan aikanaan pikkusisaruksen helpommin samaan päiväkotiin.

-oma jaksaminen: meillä ei ole täällä hoitoapuja ja lisäksi molemmat lapset ovat olleet aikamoisia yövalvottajia. Siksi oli oikein hyvä, että saatoin välillä nukkua päiväunet vauvan kanssa, jaksoin sitten yöllä paremmin rauhoitella vauvaa ja käydä rauhoittelemassa myöskin esikoista parin tunnin välein.

meni puolipäiväiseksi (neljää päivää viikossa) ihan lääkärin ja puheterapeutin suosituksesta. On siis puheessä pientä viivästymää ja kuullun ymmärtämisessä häikkää.



Poika oli aiemmin käynyt kaksi vuotta srk:n kerhossa, mutta puheterapeutin mukaan lapsi saisi pk:ssa enemmän tukea kehitykseen.



Muutaman kerran on kommentoitu sitä, että vien lapsen pk:hon vaikka itse olen kotona kuopuksen kanssa mutta olen selittänyt miksi, jolloin se ollaan tavallaan "hyväksytty". Tiedän, että nuo tarhat ovat ääriään myöten täynnä ja paikoista on pulaa, joten jos lapsi ei tarvitsisi tukea kehitykseen, olisi hän jatkanut kerhossa edelleen.

Olin kotona vauvan kanssa rauhassa.

Mies vei lapsen hoitoon aamuisin n.7.45 ja minä hain 16.30 paikkeilla.

Lapsi on 12 päivää kuukaudessa hoidossa, jotta minä jaksan paremmin olla äiti. Olen eläkkeellä masennuksen vuoksi, mutta masennus ei minusta juurikaan näy nykyisin. Meille hyvä ratkaisu on tämä, koska lapsi saa opetella toisten lasten kanssa oloa ja myös riittävästi kotiaikaa on, minä jaksan paremmin äitinä ja vaimona ja koko perhe voi paremmin, kun sairauteni ei ole "pinnalla" ja vie tilaa muilta asioilta. Tarvitseeko minun tuntea siis huonoa omatuntoa lapsen puolesta, kun ei saa olla 24/7 kotona, yhteiskunnan puolesta, jonka resursseja tuhlaan tai jonkun muun asian puolesta?



Ihmiset eivät ole suoraan mitään pahaa sanoneet asiasta, ovat olleet lähinnä tyytyväisiä, että meidän asiat on hyvin.

Esikoinen meni pk:iin kieltä vahvistamaan 4-vuotiaana, kuopus 3-vuotiaana (kotikieli ei ole suomi).

Toisekseen toisessa kotimaassamme kaikki 3-vuotiaat menevät puolipäivätarhaan, joten se tuntui luonnolliselta ratkaisulta täälläkin.



En ole koskaan kuullut kenenkään tuttavapiiristä kommentoivat tätä mitenkään.

Pidimme kesälomaa 2,5kk, syyslomaa, pitkän joululoman, hiihtolomaa, pääsiäislomaa ja silloin tällöin täysin vapaita päiviä ja jos pk:sta oli esim. henkilökuntaa enemmän sairaana, eivät lapset menneet ollenkaan.

puolipäivää tulee olemaan. Samaan aikaan olen kotona nuorimmaisen kanssa.

ei varmaan mee esikouluun 3-vuotiaana!suomessa mennäänn eskariin yks vuosi ennen koulun alkua. ootko joku ulkomailla asuva; sielläkin se hoito on päivähoitoa, EI esikoulua!