Vihdoin mun onni kääntyi hyväksi!!!!

Olen 13 vuotta elänyt enemmän tai vähemmän piinan keskellä. On toki ollut iloisiakin hetkiä, mutta niiden päälle on yleensä rojahtanut isompi kasa ikäviä asioita (tarkoitan isoja asioita, en mitään pikkuongelmia vaan vanhimman lapsen isän kuolemaa ja montaa muuta isoa vastoinkäymistä). Lapset (6) on auttaneet jaksamaan, 2 kertaa olen meinannut kuolla. Terveys petti, sairastuin 4 erilaiseen pysyvään ja vaativaan sairauteen, samoin lapseni, erokin tuli, mutta jotain tapahtui sen jälkeen.

Olin yhtäkkiä täysin selvillä mitä haluan tehdä. Jouduin kumminkin muuttamaan suuntaa kun se viimeisin sairaus esti sen. Eronkin syynä oli mieheni sairaus (esiintyy lähinnä henkisesti, joten oli raskasta)eli rakkaus ei vaan kuollut, joten päätimme koittaa vielä uudelleen.

Kerroin mitä haluan elämältä jos mikään ei tule esteeksi (kuten sairaus, epäilys olis nimittäin 5. vakavasta sairaudesta, mutta selvisin kokeesta puhtain paperein! =D) ja ajatuksemme oli yllättäen samat kun rauhassa keskustelimme ja kumpikin oli saanut ajatella.

Hieman sovelsin sitä suunnitelmaani, itseasiassa vaativampaan suuntaan mikä tarkoittaa opiskelua uuteen ammattiin,töitä siinä ohella ym muutoksia kotiäitiyteen.

Opiskeleen pääsin, vaikka hakijoita oli n.100 ja 20 hyväksyttiin. Opinnot vaatii työharjoittelua ohessa ja sain haluamani paikan ja tarjouksen vakipaikastakin heti, samaan aikaan sain kuulla, että tuo 5. sairasepäily ei pitänyt paikkaansa.

Mies on 2 nuorimman kanssa kotona kunnes (hänkin uskaltaa nyt toteuttaa haaveensa ja opiskella uuden ammatin)saa opiskelupaikan, sitten otamme hoitajan kotiin.

Mikäli kaikki menee yhtä hyvin kuin nyt alku antaa ymmärtää, että ovet ovat avoinna suuntaan minkä valitsimme niin 3 vuoden kuluttua elämämme on täysin erilaista vaan unelmaamme.

Jotenkin mulla on tunne, että nyt kaikki sujuu, eikä tahdonvoimaakaan puutu, mutta toivon, että en joudu kovin menemään vastatuuleen enää.



Olen tosi innoissani. Onko kenellekään muulle tullut elämässä sellaista käännekohtaa minkä huomaatte jälkikäteen selvästi tai huomasitte jo silloin kun tilanne muuttui? Jos huomasit niin tunsitko muutoksen sisälläsi?