Luvan kysymisestä puolisolta:

Mies menee kun menee ja sanoo vaikka samana päivänä kun lähtee, että nyt menen. Itse en ole esim. baarissa käynyt kahteen vuoteen. En jaksa hommata ulkopuolista lastenvahtia, tai ei niitä nyt ole edes tarjollakaan. Tänään sanoin miehelle, että mitä jos menisin huomenna juhlimaan, kun olen valmistunut opintojen suhteen. Niin eihän mies nyt toki sanonut, että ilman muuta vuosien urakoinnin päätteeksi ansaitset mennä. Sanoi vain, että "jaa, minä aion ottaa huomenna kaljaa, hommaa lastenvahti, jos johonkin menet"... No, mistäs niitä baari-illan ajaksi hommaa...

Mies menee kun menee ja sanoo vaikka samana päivänä kun lähtee, että nyt menen. Itse en ole esim. baarissa käynyt kahteen vuoteen. En jaksa hommata ulkopuolista lastenvahtia, tai ei niitä nyt ole edes tarjollakaan. Tänään sanoin miehelle, että mitä jos menisin huomenna juhlimaan, kun olen valmistunut opintojen suhteen. Niin eihän mies nyt toki sanonut, että ilman muuta vuosien urakoinnin päätteeksi ansaitset mennä. Sanoi vain, että "jaa, minä aion ottaa huomenna kaljaa, hommaa lastenvahti, jos johonkin menet"... No, mistäs niitä baari-illan ajaksi hommaa...

Millaisten tyyppien kanssa te oikein menette naimisiin? Rakastaako miehesi edes sinua? Tai taidan vastata itse tuohon ksysmykseen että ei todellakaan.

jossa kumpikin on mustasukkaisia toistensa menoista, mutta mies määrää kuitenki lopuksi, eli nainen ei todella mene, jos mies niin sanoo. naisen pitää kuulemma tietää paikkansa.. :/

SOVITAANKO yhdessä aikatauluista vaiko kysytäänkö lupaa. Eli siis ei niin, että "saanko tehdä asiaa x", vaan "voinko mennä tekemään asiaa x silloin ja silloin, pystytkö hoitamaan lapsia/otetaanko lapsenvahti"



Tuo aikataulujen selvittely kuuluu mun mielestä parisuhteeseen, mutta sen sijaan kumpikaan meistä ei ole mitenkään määräysvallassa toisen tekemisiin. (paitsi jos nyt pettämään tai jotain laittomuuksia menisi tekemään)

Ja pelisäännöt ovat selvät. Ehkä tuo "lupa" -sana vähän takkuaa korvaani. Mutta luulen, ettei ap edes tarkoita sitä sillä tavalla, mikä lupa -sanasta tulee mieleen.

Tietenkin "luvan kysyminen" tarkoittaa käytännössä asioista sopimista, ei sitä että puolisot määräilevät toisiaan.



Meillä kysytään käytännössä "tänään olis jumppa, voinko mennä" tai "Pekka pyysi kaljalle, sopiiko sulle että menen". Useimmiten vastaus on puolin ja toisin myönteinen. Kielteinen se voi olla lähinnä, jos toinen on ollut paljon menossa ja toinen kokee itsensä hyvin väsyneeksi lastenhoidon takia. Päällekkäiset suunnitelmat pyritään taas handlaamaan lastenhoitajan avulla.

Juu, luvan kysyminen tarkoittaa siis meillä "sopiiko sulle" -kysymystä. Käytin aloituksessa lupa-sanaa, koska niinä päivinä oli paljon ja pitkiä ketjuja siitä, miten puolisolta ei tarvitse kysyä lupaa yhtään mihinkään. Sanoja, sanoja, sisältö on tärkein.



ap

ettei ole jotain menosa samaan aikaan molemmilla ja lapsenvahti pitää etsiä/ei välttämättä löydy. On sitten ihmisistä kiinni mien paljon tai vähän on menoja, esim. kotiäiti jolla ei harrastuksia on yleensä aina kotona (lasten neuvoloita ei ole viikonloppuisin/iltaisin) vert. työssäkäyvä äiti jolla paljon matkapäiviä. 1. tapauksessa mies voi olettaa että vaimo kotona (parisuhteissa yleensä tiedetään jos on vaikka vaimon kaverin polttarit samana päivänä tmv.) 2. tapauksessa taas on pakko varmistaa onko vaimo kotona vai Indonesiassa.

Minä hommaan lapsille hoitajan tai erikseen sovin että voiko mies olla hoitamassa. Miehelä ei oo esteitä menoille perheensä vuoksi.

Minä hommaan lapsille hoitajan tai erikseen sovin että voiko mies olla hoitamassa. Miehelä ei oo esteitä menoille perheensä vuoksi.

toinen hoitaa vanhemmuuden yksin (vapaa-ajalla).

ettei ole jotain menosa samaan aikaan molemmilla ja lapsenvahti pitää etsiä/ei välttämättä löydy. On sitten ihmisistä kiinni mien paljon tai vähän on menoja, esim. kotiäiti jolla ei harrastuksia on yleensä aina kotona (lasten neuvoloita ei ole viikonloppuisin/iltaisin) vert. työssäkäyvä äiti jolla paljon matkapäiviä. 1. tapauksessa mies voi olettaa että vaimo kotona (parisuhteissa yleensä tiedetään jos on vaikka vaimon kaverin polttarit samana päivänä tmv.) 2. tapauksessa taas on pakko varmistaa onko vaimo kotona vai Indonesiassa.

mutta joillakin voi tooimia noin. Eli nainen vastaa kodista ja lapsista, mies muusta. JOS on tuttuja lähellä (kärjistäen vaikka isovanhemmat ja siskon perhe vaikka naapureina) niin lapsille saa 99% vaikka vartin varoitusajalla hoitopaikan =homma toimii. Eri asia on jos ainoa lapsenvahti asuu 500km päässä ja hänelle pitää aina 2 viikkoa aikaisemmin ilmoittaa lapsenvahdin tarpeesta jotta saa vuorotyönsä työvuorot sovittua.

En minä ymmärrä sitä, että pitää KYSYÄ LUPA johonkin sellaiseen, jolla ei periaatteessa ole toisen elämään ja olemiseen mitään merkitystä. Esim. saanko ostaa itselleni jonkun vaatteen omilla rahoillani, saako mies katsoa jotain eroottista ohjelmaa.



Aloittajan mainitsemassa tilanteessakin se olisi lähinnä ilmoitus tai sopimus, ei luvan kysyminen.

Mutta joillakin varmasti toimii. Samaan tapaan kun joissakin perheissä toinen vastaa 100% raha-asioista ja toinen ei tiedä niistä mitään. Tai nämä omat vai erilliset tilit, se mikä sopii toisille ei sovi toisille. Tärkeintä on se että perheessä ollaan tyytyväisiä.

Mä näen asian niin, että ykkösenä tulee molempien työt, koulu ja se, että kumpikin saa tarpeeksi unta. (Ollaan vuorotöissä.) Työaikojen muutokset kans hyväksytään mukisematta. (Joutuu menemään aikaisemmin / pääsee vähän myöhemmin jne.)



Loppuaika on _molemmille_ vapaa-aikaa ja vapaa-ajan menot ja lastenhoidot sovitaan yhdessä, kumpikaan ei saa "automaattisesti olettaa", että toisella ei ole mitään. Kotonakin kun voi olla jotain hommia, jotka pitäisi saada hoidettua eikä ne onnistu, jos vaan toinen on paikalla tms. Kummallakin on yksi rakas harrastus, johon pyritään, että aina pääsee. Tosin eihän aikataulut aina anna myöten, mutta ne on niitä kompromisseja mitä perheen kanssa pitää tehdä :)



Meillä siis kumpikin pyytää lupaa, jos sen niin haluaa ilmaista. Enkä suostuisi mihinkään muuhun järjestelyyn.

pakko jäädä kotiin tai hankkia lapsenvahti? Meillä se hankkii lapsenvahdin (oli se sitten puoliso, mikä on yksinkertaisinta, tai joku muu), joka lähtee pois kotoa. -ap

Mutta joillakin varmasti toimii. Samaan tapaan kun joissakin perheissä toinen vastaa 100% raha-asioista ja toinen ei tiedä niistä mitään. Tai nämä omat vai erilliset tilit, se mikä sopii toisille ei sovi toisille. Tärkeintä on se että perheessä ollaan tyytyväisiä.

Meillä menee niin, että tiedämme toistemme menot etukäteen. Silloin kun joku spontaani juttu tulee, esim. työkaveri kysyy "olipas rankka päivä, mennäänkö kaljalle" tai kaveri soittaa ja pyytää johonkin kysytään "lupa" =onko ok jos menen Maijan kanssa töiden jälkeen parille? Mikä 99% sopii (jos toisella olisi menoa miksi ei sopisi sen tietäisimme emmekä edes kysyisi). Ja jos olisi tilanne että mie työmatkalla ja joku meno tulisi, tai toisinpäin minä työpmatkalla ja miehelle tulisi meno, niin IHAN ITSE molemmat etsisivät sen lapsenvahdin, käytännössä melkein aina isovanhemmista joku voisi lapsia vahtia.

Meillä menee niin, että tiedämme toistemme menot etukäteen. Silloin kun joku spontaani juttu tulee, esim. työkaveri kysyy "olipas rankka päivä, mennäänkö kaljalle" tai kaveri soittaa ja pyytää johonkin kysytään "lupa" =onko ok jos menen Maijan kanssa töiden jälkeen parille? Mikä 99% sopii (jos toisella olisi menoa miksi ei sopisi sen tietäisimme emmekä edes kysyisi). Ja jos olisi tilanne että mie työmatkalla ja joku meno tulisi, tai toisinpäin minä työpmatkalla ja miehelle tulisi meno, niin IHAN ITSE molemmat etsisivät sen lapsenvahdin, käytännössä melkein aina isovanhemmista joku voisi lapsia vahtia.