Onko arkenne helpompaa vai raskaampaa kumppanin kera?

Tätä asiaa olen joutunut pohtimaan nyt, kun kahden aikuisen (+ 40 v.) suhdetta on kestänyt neljä vuotta ja olemme puhuneet saman katon alle muuttamisesta muutaman vuoden kuluttua, kun kuopuksenikin muuttaa omilleen.

Valitettavasti minun kumppanini kuuluu tähän joukkoon miehiä, joka ei osaa/jaksa tehdä sen paremmin "naisten töitä" kuin "miesten töitä". Tämä aikuinen mies ei ole mm. koskaan pessyt ikkunoita tai lattioita, sillä aina joku nainen - joko tyttöystävät tai äiti - on tehnyt nämä asiat hänen puolestaan.

Huvikseni olen hänelle maininnut useita kertoja eteishyllyn kiinnittämisestä seinään minun asunnossani, mutta odoteltuani nyt kolme kuukautta, porasin sen eilen itse.

Miehen kotona usein kokkailen, vien roskat, vaihdan uudet hehkulamput palaneiden tilalle yms., mutta toisin päin mitään ei kyllä tapahdu.

Olen tullut siihen tulokseen, etten tarvitse miestäni. Henkisellä tasolla toki kyllä, mutta arkielämä on helpompaa ilman häntä.

Onko miehenne teille muille palstalaisille korvaamaton tuki arjessa?