uskovaiset kristityt: minkä kristillisen srk:n toiminta

Toisekseen kaikissa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Mutta sen perusteella mitä tiedän ja olen itse käynyt, niin suhtaudun varauksella ainakin Nokia Missioniin, ns. Cityseurakuntiin ja vanhoillislestadiolaisuuteen.

osaatko perustella tarkemmin, miksi nämä herättävät epäilyksiä?

Epäilen vähän kovin hörhöjä yhteisöjä, joissa laitetaan enemmän painoa profetioille yms. uudelle ilmoitukselle verrattuna Raamattuun, enkä pidä kovin fiksuina yhteisöjä, joissa keskitytään jonkun asian vastustamiseen (esim. naispappeuden) sen sijaan, että keskityttäisiin Jeesukseen

se, että siellä luvataan liikoja! Minusta millekään hengelliselle tilaisuudelle ei saisi antaa esim. nimeä parantumiskokous. Siihenhän sisältyy epäsuora lupaus, että kokouksessa parannutaan sairauksista. Tasapainoiset ihmiset tietenkin ymmärtävät ettei se näin välttämättä ole. Mutta aina pitäisi ajatella myös sellaisia sairaita, erityisesti psyykkisesti sairaita, jotka ramppaavat epätoivoissaan parantumistilaisuudesta toiseen ja odottavat ihmeitä. Tähän kun vielä lisätään karismaattinen ilmapiiri joka saattaa joissakin tapauksissa olla vain joukkosuggestiota, niin soppa on valmis.



En sinänsä suhtaudu negatiivisesti armolahjoihin tai muihin, mutta tosiaan ärsyttää se jos niillä ratsastetaan tai annetaan katteettomia lupauksia.



Vanh. lestadiolaisuudessa taas tökkii se, että he ajattelevat olevansa ainoita oikeita uskovia ja sitovat jäsenensä liikkeeseen niin tiukalla kontrollilla.



2

Vierailija:

Epäilen vähän kovin hörhöjä yhteisöjä, joissa laitetaan enemmän painoa profetioille yms. uudelle ilmoitukselle verrattuna Raamattuun, enkä pidä kovin fiksuina yhteisöjä, joissa keskitytään jonkun asian vastustamiseen (esim. naispappeuden) sen sijaan, että keskityttäisiin Jeesukseen

Juuri näin. Ja esim. River-seurakunta, yms, jossa on niitä naurukokouksia missä kikatetaan hulluna ja kaatullaan holtittomasti ja täristään ja sätkitään. Se on todellakin epäilyttävää!!!

Papillon74:

Juuri näin. Ja esim. River-seurakunta, yms, jossa on niitä naurukokouksia missä kikatetaan hulluna ja kaatullaan holtittomasti ja täristään ja sätkitään. Se on todellakin epäilyttävää!!!

ja ihan järjissäni olen. ;)

2

Se mua eniten epäilyttää, ja sitten ne eläin-ääntelyt mitä jossain on.

Olen minäkin kaatunut, ja jonkin verran käynyt niissä naurukokouksissakin. Se on ihan ok jos joskus satunnaisesti jossain on naurua ja kaatumista, mutta se ei tunnu oikealta että sitä on ihan kaikenaikaa ja se pn pääosassa. Ja ne sätkimiset ym. kammottaa...

ja jos nauruherätykset ja profetiat tukevat tätä, ok. Usein luulen, että välineestä tulee sisältöä tärkeämpi monille, ja se hyvä olo kannustaa ihmisiä käymään kokouksissa. Kivaa tietysti, että on kivaa, mutta ei se syntisen ihmisen elämä pelkkää kikatusta ole (ei kyllä itkuakaan, tai huolehtimista tai marinaa)

Se näyttää kummalliselta, mutta ei ole kokemuksena yhtään sen erikoisempi kuin esim. kaatuminen tai nauraminen. Kaikissa on parhaassa tapauksessa kyse siitä, että ihminen reagoi Jumalan läsnäoloon; kuka mitenkin. Pahimmassa tapauksessa ilmiöt voivat olla suggestiota, eli täysin varauksetta en minäkään niihin suhtaudu.



2