Meidän uusi koti on ihan kaamee!!! :(((

kun muutitte puolivalmiiseen. Yrittäkää nyt äkkiä saada viimeistelyt tehtyä, niin voit alkaa laittaa kotia. Varmaan monella tulee pettymyksen tunteita, eihän se koti tietenkään ole kuin haavekuvissa.

vääriä päätöksiä jos on ollut mukana suunnittelemassa?? Ettekö osanneet hahmottaa tiloja tai toiminnallisuuksia vaikka vanhaan asuntoon verraten?? Vai luotitteko sokeasti arkkitehdin "ammattitaitoon"??



Miten pystyy suunnittelemaan itselleen vääriä ratkaisuja?



Me ollaan nyt suunnittelemassa kolmatta omaa taloa, eka 100% itse suunniteltu, toisessa jouduimme viimeistelemään suunnitelman arkkarin kanssa koska tontti oli hankala (meillä oli tarkat speksit huoneista/ikkunoista yms). Kolmas talo taas omaa käsialaa. Lisäksi olen suunnitellut yhden talon tuttaville, toteutettiin 98% mun suunnitelmien perusteella. Ei se ole rakettitiedettä!



Pienintäkään yksityiskohtaa en vaihtaisi!

On loppujen lopuksi kovin vaikea suunnitella (kun ei ole ammattilainen) ja pystyä kuvittelemaan elämää siinä suunnitelmassa. Vasta elämällä alkaa todella hahmottaa, millaista on tulla eteiseen, kun tuo ovi on noin ja kun kylppäriin mennään tuosta ja ettei ruokapöytä olekaan hyvännäköinen noin eikä sohva näin niinkuin kuviteltiin jne. On miltei mahdotonta ennakoida kaikkea.



Entä jos alkaisit hyväksyä talonne KOTINA, eikä minään arkkitehtuurin huippuluomuksena? Jos et katsoisikaan sillä silmällä, että kaiken pitäisi olla nyt sitä täydellisyyttä, johon tähtäsit, vaan koti, joka muovautuu ajan myötä ja joka saakin olla epätäydellinen, niinkuin olet sinäkin ja myös minä. Mutta että siitä tulee koti, lämpöinen ja rakas, kun hyväksyt sen pikkuvirheineen ja virheet alkavatkin näyttää pikanteilta ja persoonallisilta yksityiskohdilta, jotka maustavat kokonaisuutta. Ei liika täydellisyys ja harmoniakaan ole kuin TYLSÄÄ! :)



Mene vaikka keskelle olkkaria ja sano: TÄÄLLÄ ON IHANAA! Ole armollinen!

toinen ystävälle, ja kolmanteen itsetehtyyn voi jo jäädä asumaan.



Ihme kommentti tuolla edellisellä vastaajalla, ei se ehkä ole rakettitiedettä, mutta talonrakennus on pitkä prosessi, jossa ne aiemmin varmatkin mielipiteet voi muuttua matkan varrella. Toisekseen useimmissa projekteissa voi joutua soveltamaan ja tekemään pikaisia päätöksiä joissain pikkujutuissa, jotka sitten saattaa jäädä vaivaamaan. Joskun käy niinkin, että asentajat/rakentajat ei jostakin syystä saakaan toteutettua suunnitelmaa täydellisesti.



Jos olisi helppoa tehdä täydellinen talo, niin ei kai sitä sitten tehtäisikään kuin sellaisia, täydellisiä. Jokaisessa talossa on joku juttu vähän omalla tavallaan, viimeistään sitten pintamateriaalien valinnassa. Välttämättä kyse ei ole siitä, että joku olisi oikein tai väärin. Yksi asia miellyttää yhtä ihmistä kovasti, toinen ei sitä juuri huomaakaan, ja kolmas inhoaa.



Itse ainakin huomasin heti muuton jälkeen montakin asiaa, jotka olisi pitänyt tehdä toisin. Ne oli sellaisia asioita, jotka olin mielessäni tai suunnitelmassa jopa ajatellut tietyllä lailla, ja lopputulos ei sitten ollutkaan ihan samanlainen. Kuitenkin moni niistä jutuista oli sellaisia, ettei kukaan ulkopuolinen huomaa niissä mitään, kun ei tiedä miten ne "olisi pitänyt" olla. Nyt on asuttu vuosi, ja moni yksityiskohta on jo unohtunut, niihin on tottunut. Olen koittanut ajatella, että jos olisi ostettu valmistalo tai vanhempi talo, montako asiaa siinä vaivaisi. Vai vaivaisiko mikään, kun ei tietäisi paremmasta :).

Ehkä kaikki stressi nyt vaan kaatuu päällesi ja kaikki näyttää väärältä. Meillä rankka muutto takana.aluksi tuntui että uudet seinät kaatuu päälle ja mikään ei sovi mihinkään mutta kun aikaa on vähän kulunut ja tavarat alkavat olla paikoillaan niin jo näyttää ihan erillaiselta.



Yritä nyt ensin kotiutua ja laittaa paikkoja valmiiksi, relaa vähän:)

kanssa. Rakensivat sitten talon täysin miehen unelmien pohjalta. En tykänny talosta (no eihän mun tarvinnukaan). Varmaankin kallis ja "hieno" ja todella erikoinen, mutta ei yhtään mun makuun.



Ystäväni sitten kerran sanoi, että tämä talo ei tunnu yhtään kodilta. Hän ei pysty asettumaan ns. taloksi.



Vuoden päästä erosivat..

Mekin vuoden verran suunniteltiin ja toinen rakennettiin. Sitten muutettiin. Ja musta alkoi heti tuntua, että nyt ollaan kotona. Musta tuntui heti luontevalta liikkua talossa huoneesta toiseen. Tuntui, että olin jo suunnittelu- ja rakennusvaiheessa hahmottanut hyvin, miten monta askelta tarvii kodinhoitohuoneesta keittiöön, ja mulla oli sellainen olo, että osasin alusta lähtien liikkua silmät kiinni. En tosin oikeasti kokeillut.



Ne asiat mitkä voisivat olla paremmin, ovat sellaisia, joista tiesin jo suunnitteluvaiheessa, mutta en keksinyt miten ne voisi tehdä toisin. Ja sitten on jotain pikkujuttuja, joita nyt vaan ei ehtinyt viilata täydelliseksi, vaikka kuinka hyvin yritti tutustua asiaan ja etsiä malleja ja esimerkkejä. Sitten olen vain ajatellut, että tein niin hyvän kuin ikinä pystyin. Ja oikeasti olen sitä mieltä, että tutustuin kyllä kaikkeen melkoisen huolellisesti, joten parempaan en olisi pystynyt.



Mutta nuo ovat pikkuseikkoja, sillä kokonaisuuteen olen todella tyytyväinen. Ja talon paikka ja ympäristökin ovat mieleisiä.



Eli mulla ei ole miljoonaa asiaa, jotka tekisin nyt toisin. Mutta asiaan voi meidän kohdalla vaikuttaa sekin, että meidän oli pieni "pakko" tehdä kerralla mieleinen. Asumme ja työskentelemme nimittäin maatilalla, eikä meillä siten ole mahdollisuutta muuttaa jonnekin muualle, jos sattuu löytymään mieleinen talo. Siksi talon tekemisestä oli todellakin otettava sellainen vastuu, että voi itse kestää omien päätöstensä seuraukset.

... mutta mieli on muuttunut matkan varrella. Muutimme 60 m2:stä kaksiosta 160 m2:öön, joten ei vanhaa asuntoa oikein voinut ottaa suunnitelmiin pohjaksi.



Suunnitelmat tehtiin kun perheessä oli vain pieni vauva, eikä ymmärrys lapsiperheen tarpeista ollut riittävä. Nyt perheessä on yksi leikki-ikäinen ja yksi taapero ja sitä on viisastunut.



Esimerkki 1:

Olin alun perin ehdottomasti sitä vastaan, että khh laitetaan pesuhuoneen välittömään läheisyyteen, koska en halunnut mennä saunomaan khh:n eli pyykkien ja tekemättömien töiden ohi.



Lopputulos on, että meillä on aivan liian pieni khh (5m2). Kurahommat hoidetaan 1,5 m2:n kuraeteisessä, joka on myös nafti.

Lisäksi saunan pukkari on tavallaan turha huone, koska sitä ei käytetä kuin saunottaessa ja vieraita majoittaessa.



Nykyisellä kokemuksella laittaisin kakkossisäänkäynnin isoon kodinhoitohuoneeseen jossa olisi kurapiste, ja joka olisi pesuhuoneen yhteydessä.



Esimerkki 2:

Meillä on L-mallinen porras, josta johtuen kakkoskerroksessa on tuhlattu neliöitä ihan liikaa käytävään. U-porras olisi olisi ollut tilankäytön suhteen tehokkaampi, mutta emme jotenkin saaneet sitä istutettua rakennuksen pohjaan, eikä arkkitehtimme oikein osannut muuttaa talon ulkoseinien mitoitusta siten, että se olisi sopinut fiksusti.



Ehkä eniten harmittaa se, että tuhlattujen neliöiden ja suunnitteluvaiheen "sokeuden" vuoksi vanhempien makkariin ei mahdu sängyn, yöpöytien ja yhden seinän peittävän vaatekaapin lisäksi oikein mitään muuta. Aikuisilla mh on todellakin tarkoitettu vain lepäämiseen, eikä siellä ole mitään luksusta.



Mieheni sanoja lainaten: "Meillä on iso talo, jossa on paljon pieniä huoneita".



Jälkikäteen ajatellen, meillä oli liian kokematon arkkitehti, joka ei osannut perustella ehdotuksiaan. Me kyllä keskenämme kyseenalaistimme hänen osaamistaan suunnittelun aikana, mutta emme lähteneet sitten kysymään vaihtoehtoa. Tyhmää meiltä ottaen huomioon hankinnan arvon.



terveisin AP

omassa talossa asuttu kohta 6 vuotta, pieniin kauneusvirheisiin on silmä tottunut, mutta muutama suunnittelun virhe kyllä kieltämättä harmittaa edelleen. osa on sellaisia, että ne voisi periaatteessa korjata, mutta ei jakseta ruveta repimään ja osa sellaisia, että ne on vain kestettävä. Hyvin on kuitenkin kotiuduttu.



Meille sattui kanssa huono ja kokematon arkkitehti, se kävi ilmi vasta projekti aikana. Seuraavan talon rakentaisin ja suunnittelisin eri tavalla, mutta todellisuudessa ei ole rahaa eikä voimia lähteä uuteen projektiin.



Mä olen keskittynyt sisustukseen, sillä saa aikaan todella paljon ja onnekseni olen tällä kertaa löytänyt avuksi osaavia ammattilaisia.

sitten vain toista asuntoa suunnittelemaan.



Meillä oli 2-vuotias lapsi, kun aloitimme asuntoa suunnittelemaan, kun talo oli valmis juuri syntyi toinen lapsi. Alusta asti suunnittelimme taloa nimenomaan meidän perhettä varten. Tärkeää oli meille se, että oli toinen sisäänkäynti "kuraisille" lapsille ja siitä tehtiin riittävän suuri. Sisäänkäynnin yhteyteen tehtiin myös iso "komero", johon sai vaunut, myöhemmin harrastusvälineet jne..



Vanhempien makuuhuoneessa on vaatehuone, samoin kodinhoitohuoneen vieressä. Näihin olen ollut tosi tyytyväinen.



Ainoa tyhmyys, jota jo vähän mietimme rakennusvaiheessa on se, että saunatilat ja khh on alakerrassa, suurin osa makuuhuoneista yläkerrassa. Eli vaatteita kanniskellaan edes takaisin.. emme kuitenkaan saaneet mitenkään järvesti koko sauna-khh-systeemiä yläkertaan, mietimme myös pelkän pesukoneen laittamista yläkertaan, mutta sitten olisi pitänyt kuravaatteet kuljettaa koko asunnon läpi ylös.



No, ei tämä niin kovin iso harmituksen aihe ole. Nyt on 5 lasta, eikä enempää ole tulossa. Sovimme edelleen hyvin asuntoon ja kun vaunut kohta jää pois käytöstä, saamme eteisen komeron kokonaan harrastusvälineille :D



Ensin oli lapsilla makuuhuone ja leikkihuone erikseen, nyt on isoimmilla lapsilla omat huoneet

Ymmärrän harmisi selkeän perustelusi jälkeen.



Kodinhoitohuoneella on suuri merkitys perheessä. Kuraeteisellä samoin. Oletan, että kuraeteisen laajentaminen tässä vaiheessa on myöhäistä? Jäin miettimään jonkinlaista lämmittettyä terassia tai vastaavaa, jonka avulla tilaa saisi lisää.



Monien rakentajien rahat ovat loppuneet jo rakentamisen loppuvaiheessa. Mikäli teillä ei ole näin, niin olisiko sisustussuunnittelijasta apua? Hän ehkä näkisi mahdollisuuden toisenlaisiin sisustusratkaisuihin, joilla saisitte kotiinne lisää tilaa. Säilytysratkaisuilla, paremmin tiloihin sopivilla huonekaluilla tai jopa väliseiniä kaatamalla.



Neliöt ovat kalliita ja tonttimaa etenkin pääkaupunkiseudulla erittäin hintavaa. Siitä huolimatta en voi olla ihmettelemättä sitä, miksi niin monet kodit muistuttavat kanakoppeja.



Ymmärrän, että koteihin halutaan lapsillekin omat makuuhuoneet, vaikka tilaa voisi usein käyttää järkevämminkin. Toisaalta en ymmärrä, miksi ahtaisiinkin neliöihin pitää välttämättä tunkea esim. valtava ruokailuryhmä keittiössä olevan aamiaisruokatilan lisäksi. Etenkin, jos se tulee lähinnä (harvoin tapahtumaan) vieraskäyttöön. Toinen kummasteluni kohde on valtavat sohvaryhmät niukoissa tiloissa. Upottavat sohvat ovat ihania, mutta ne tarvitsevat tilaa ympärilleen. Huonekaluhallien avaruus hämää monet sisustajat ostamaan huomattavasti suurempiin tiloihin suunnitellut kalusteet.



Toivon, että saatte listat ja tavarat pian paikoilleen ja koti alkaa tuntuu siltä unelmien paikalta, jota rakensitte. :)

...jolla voisi olla tuore näkökulma tiloihin, mutta mistä löytää asiansa osaava ammattilainen?



Arkkitehdin suhteen meillä ei ollut niin hyvä tuuri. Ja arkkitehtiä valitessani huomasin, etteivät he halunneet esitellä työnäytteitään. Jäin siihen käsitykseen, että vanhoja töitä ei esitelty siksi, että pelättiin asiakkaan nappaavan ideat, mutta vievän rahat toisaalle.



Meillä on kuitenkin onneksi sen verran hyvä tilanne, että rahat eivät ole vielä lopussa. Se on kuitenkin korvamerkitty terassin ja pihan rakentamiseen. Eikä mieheltä tunnu irtoavan hirveästi sympatiaa minun pettymykselleni, ja mahdolliselle vasta rakennetun talon korjaukselle. Mikä on ymmärrettävää, koska hän on pääasiassa tehnyt hommat hartiapankilla.



Tunnen itseni kiittämättömäksi paskiaiseksi koska ajattelen niin kuin ajattelen.



Päätän nyt keskittyä tavaroiden purkamiseen ja kodin laittamiseen. Pakotan itseni ajattelemaan kotimme hyviä puolia. Onneksi nyt on ollut aurinkoisia päiviä jolloin kotimme suorastaan säteilee valossa. :)

Ja saunamme on ihana :)



Kiitos ymmärtävistä sanoistanne, vaikkette kohtalotovereita olleetkaan. Ja ehdotuksistanne tilanteen ratkaisemiseksi. Kyse voi tosiaan olla myös stressin laukeamisesta. Aika näyttää!



Hyvää talven jatkoa kaikille!



terveisin AP

kun lapset kasvaa jne. eli talo ei kuitenkaan olisi täydellinen koko ikää. Esim. kuraeteistä ei itse asiassa kovin monta vuotta tarvitse, jos ei omista isoja koiria tms. Minä en haluaisikaan kuraa puhtaiden pyykkien keskelle, eikä olla kummassakaan talossa käytetty kodinhoitohuoneen ovea, vaikka sellainen on ollut.

Ajan kanssa suunnitelmat toki aina paranee, itse olen suunnitellut lisätilan rakentamista yläkertaan jo pari vuotta, ja koko ajan suunnitelma paranee. Ehkä vuoden-parin päästä toteutetaan se, toivottavasti sitten on tosi hyvä suunnitelma!

enkä ole kyllä kaivannut. En tykkäisi kulkea puhtaiden pyykkien joukossa...

Voi kiitos tästä tarinasta ;D

Ystäväni oli naimisissa tunnetun arkkitehdin kanssa. Rakensivat sitten talon täysin miehen unelmien pohjalta. En tykänny talosta (no eihän mun tarvinnukaan). Varmaankin kallis ja "hieno" ja todella erikoinen, mutta ei yhtään mun makuun.

Ystäväni sitten kerran sanoi, että tämä talo ei tunnu yhtään kodilta. Hän ei pysty asettumaan ns. taloksi.

Vuoden päästä erosivat..

yhteydessä kakkossisäänkäyntiin tai kkh.n. Sekin on koettu. Nyt saunassa käynti on kuin pyhä tomitus siistissä ja puhtaassa ja sisustetussa tilassa:)

Pukuhuoneessa voit säilyttää pyyhkeet ja uimavehkeet/lelut jos siellä ylimääräistä tilaa.

Täytyykö rappuset olla avoimet? Voiko niitä kattaa ja puhkaista tilaa aikuisten makkariin?



Sille irveilijälle, jonka mielestä kaikkien pitäisi aina tietää miten suunnitellaan täydellinen koti sanoisin, että meitä on moneksi. Ystäväni esim sisustaa ja suunniteelee kaiken ulkonäön kannalta ja minä taas käytännöllisyyden ja toimivuuden kannalta. Sohvaa ostaessa minä istun ja tunnustelen sitä, ystäväni seisoo monen metrin päässä ja mallaa ulkonäköä sisustukseen, ei edes isti sohvalla ennen ostopäätöstä.