Lue keskustelun säännöt.
Siskollani ja minulla on ollut eri lapsuus...
10.02.2012 |
Hän muistaa itsensä huolehtivana ja ihanana isosiskona, minä muistan ainaisen mollauksen, kiusaamisen, nujertamisen ja pilkan.
Hänestä minä vain kuvittelen kaiken. Olen hysteerinen valehtelija, kuten aina.
Kommentit (23)
melkein sama juttu kuin ap:llä. Isosisko oli mukamas se joka huolehti kaikesta ja valittaa vieläkin miten raskasta se oli.
Minä muistan kyllä että joissakin asioissa hän oikeasti auttoi, toisissa tuli määräämään ja tekemään minun puolesta sillä "et sinä mitään osaa, sinä olet ihan surkea, taasko sinä olet tehnyt väärin, ei tätä näin tehdä, et mene tekemään sitä kun et kuitenkaan osaa, jne."
Vielä kun olin aikuinen yritti määräillä mitä minun pitää missäkin asiassa tehdä, eikä edes älynnyt sitä että määräilee. Ihan vaikka t-paidan ostamisesta ammatinvalintaan.
Ja minun omat yritykset aina haukuttiin huonoksi. Ei sillä mitään väliä että 6-vuotiaana leivoin kuivakakun, se oli huono ja surkea kakku. Tai että en osannut samanikäisenä hakea yksin kaupasta oikeaa lajiketta omenia, siitä hän vieläkin jaksaa muistuttaa että miten olitkin niin tyhmä että toit vääriä.
On se suku niin ihanaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaten sitä mikä avuton itkupilli olen, juoksen äidin helmoihin jne.
Ja sitten kun minä sain pikkusiskon, alkoi vertailu, miten tavattoman ihana ja taitava se sisko on. Minä en ollut oikeasti älykäs, koulumenestykseni johtui vain merkonomin pikkutarkkuudesta jne.
Muistan vieläkin miten 9-vuotiaana kaaduin koulun jääkentällä ja käsi katkesi kahdesta kohtaa kahdesta luusta. Kävelin kotiin sen katkenneen käden kanssa, koska en uskaltanut turhan takia pyytää opettajaa soittamaan, että äitini hakisi minut...
sain sitten vielä pikkusiskon. Pikkusisko sai kokeesta 8 ja se kehuttiin maasta taivaaseen ja annettiin rahaa palkkioksi. Itse olin juuri näyttänyt koetta josta olin saanut 10, siihen vain kirjoitettiin nimi eikä kehuttu.
Menin sitten kysymään että miksi ei minun koetulosta kehuttu, niin vastaus oli että "Ainahan sinä saat hyviä numeroita, ei niitä tarvitse kehua". Tivasin vielä että miksi minä en saa koskaan rahaa palkkioksi hyvin menneistä kokeista, niin pitkin hampain äiti antoi minullekin sitten saman verran kuin pikkusiskolle.
Tämä tapahtui siis ala-asteella.
Mulla oli erilainen lapsuus kun esim isoveljellä. Hänellä oli tiukka isä ja huolehtivainen äiti. Minulla oli sitten kiltti ja lempeä isä ja etäinen äiti. Samat vanhemmat.
Jos minä sain kokeesta alle ysin, sai kotiin menemistä pelätä koska siitä huonosta numerosta tuli kauhea huuto (8,5 riitti äidin raivariin). Jos taas pikkuveli sai nipin napin kasin kokeista tämä kehuttiin maasta taivaaseen. Ei ikinä huutoa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ilman sisaruksia on onneton!!!!!!!! ;-DDD
ja nyt sama lapsia piessyt ikäluokka tekee lastensuojeluilmoituksia vanhemmista, jotka eivät koskaan lyö lastaan. Sairas on maailma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko se ivailee sulle vielä aikuisiälläkin jostain vääristä omenoista?
Tai että en osannut samanikäisenä hakea yksin kaupasta oikeaa lajiketta omenia, siitä hän vieläkin jaksaa muistuttaa että miten olitkin niin tyhmä että toit vääriä.
On se suku niin ihanaa...
on AINA toistensa parhaita kavereita, ja toisensa tuki ja turva! Älkää nyt mammat muutako mielipiteitänne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka ollaan tukevasti keski-ikäisiä. Olen mielikuvitukseton, laiska, tylsä, huono äiti, rahanahne paska, jolla on kusipäinen huijarimies jne. jne. jne. jne. jne.
Itselläni on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla (minulla ja siskollani ikäeroa on liikaa 5,5 vuotta). He oikeasti ovat parhaat ystävät. Jakavat kaiken ja puuhailevat yhdessä. Hyvin erityyppiset luonteet: Toinen on räiskyvä ja toinen tasainen.
ap
vielä jaksaa ivailla niistä ja monista muistakin "virheistä" joita tein pikkulapsena. Samoin jaksaa pilkata uravalintojani, vaatevalintojani, kodin sisustusta ja ihan mitä vaan. Jotenkin kummasti en enää paljoa yhteyttä hänen kanssaan pidä, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta ja pilkkaa.
Eipä varmaan ole kovin onnellinen, mutta jaksaa se silti pilkata muitakin tuttaviaan ja työkavereitaan minulle, silloin kun ei siis enää keksi sillä hetkellä lisää pilkattavia asioita minusta.
Oikeastiko se ivailee sulle vielä aikuisiälläkin jostain vääristä omenoista?
Tai että en osannut samanikäisenä hakea yksin kaupasta oikeaa lajiketta omenia, siitä hän vieläkin jaksaa muistuttaa että miten olitkin niin tyhmä että toit vääriä.
On se suku niin ihanaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toooodella tyhmässä ammatissa, johon siskoni kuulemma pystyy vasemmalla kädelläkin. Minä luovassa työssä oleva akateeminen, sisko itse on merkonomi...
Miehenikin on DI, joka on siis yhtä kuin idiootti.
ap
kun kuljin yhden opiskelututtuni kanssa, sain siitäkin kuulla sitten tavatessamme... Tuttu oli kuulemma "liian lihava". Ihan kamalan näköistä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toooodella tyhmässä ammatissa, johon siskoni kuulemma pystyy vasemmalla kädelläkin. Minä luovassa työssä oleva akateeminen, sisko itse on merkonomi... Miehenikin on DI, joka on siis yhtä kuin idiootti. ap
Mitä tyhmempi ihminen, niin sitä enemmän arvostelee muiden elämää
Itselläni on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla (minulla ja siskollani ikäeroa on liikaa 5,5 vuotta). He oikeasti ovat parhaat ystävät. Jakavat kaiken ja puuhailevat yhdessä. Hyvin erityyppiset luonteet: Toinen on räiskyvä ja toinen tasainen.
ap
Mistä tiedät miltä sun tytöistä tuntuu?? Ehkä siskosi ja sinun yhteinen lapsuus näytti vanhempienkin silmissä siltä että teillä oli tosi hauskaa yhdessä!
Oon pahoillani että saat vieläkin pilkkaa osaksesi, mutta jos yhtään lohduttaa, niin sun sisko on varmaan pohjimmiltaan todella onneton ja tuntee itsensä jotenkin epäonnistuneeksi. Kuulostaa kovasti siltä, että tykkää pönkittää omaa egoaan muiden kustannuksella. Varsinkin jos ottaa esille lapsuudessa tehtyjä naurettavan pieniä virheitä, kuten omenat.
Mun sukulaisnainen tuppaa myöskin kovasti arvostelemaan muiden valintoja ja elämää. Naama hymyssä ivailee niin piilotetusti, ettei oikein voi vastaakaan sanoa, vaikka kaikki sen piilovittuiluksi tunnistaakin. Oikeasti tällä sukulaisella on mennyt lähestulkoon kaikki työpaikoista suhteisiin päin prinkkalaa, joten egon kohotuksesta lienee kyse.
vielä jaksaa ivailla niistä ja monista muistakin "virheistä" joita tein pikkulapsena. Samoin jaksaa pilkata uravalintojani, vaatevalintojani, kodin sisustusta ja ihan mitä vaan. Jotenkin kummasti en enää paljoa yhteyttä hänen kanssaan pidä, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta ja pilkkaa.
Eipä varmaan ole kovin onnellinen, mutta jaksaa se silti pilkata muitakin tuttaviaan ja työkavereitaan minulle, silloin kun ei siis enää keksi sillä hetkellä lisää pilkattavia asioita minusta.
Ja siskoni oli kimpussani aina, joten tuskin on voinut jäädä kenellekään epäselväksi, miksi itken tai miksi en halua aikuisenakaan häneen läheisiä välejä.
ap
Ja siskoni oli kimpussani aina, joten tuskin on voinut jäädä kenellekään epäselväksi, miksi itken tai miksi en halua aikuisenakaan häneen läheisiä välejä.
ap
Ei kaikkia syvempiä tuntoja osata tuossa iässä vielä pukea sanoiksi. Koska on aina elännyt niin, katsoo ehkä että on normaalia että rämäpää sisko jyrää rauhallisemman, ei tiedä vielä että asian ei pitäisi olla näin.
on erilainen lapsuus. Muisti on hyvin subjektiivinen eikä yhtä totuutta liene. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin ja varmaan eri ikäisillä onkin vähän erilainen lapsuus, vaikka samassa perheesä asuisikin. Yhdellä aika kultaa muistot ja toisella ei. Epävakaat ihmiet kaikenkaikkiaan muistavat lapsuutensa traumaatisempana ja huonompana kuin sisarukset. En tässä kuitenkaan tarkoita, että jos muistaa huonona lapsuutensa, olisi epävakaa.
Minä sain isältä selkäsaunoja ja sisko oli isän suosikki.
Nyt minä olen traumatisoitunut ja siskoni ei.