Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä avuksi kun..
16.12.2011 |
..Näkee oman kroppansa vääristyneesti?
Olen tajunnut, että näen peilikuvani erilaisena kuin muut.
Olen 164 cm pitkä ja painan 51 kiloa. Näen itseni lihavana ja häpeän vartaoani, mm. mielestäni luonnottoman isoa takapuoltani. Järki sanoo ettei peppu voi niin megalomaaninen olla, kun mahdun xs-s koon housuihin ja tuumakoko farkuissakin on26, mutta minkäs teet kun peilikuva näyttää vastenmieliseltä.
En ajattele juuri mitään muuta kuin syömistä ja keinoja parantaa ulkonäköäni. Urheilen 4-5 kertaa viikossa niin rankasti, että lihakset ovat aivan loppu. Kuitenkin syön terveellisesti ja riittävästi, sillä painoni ei putoa lainkaan.
Esimerkki päivän ruokailuista:
- Aamiainen lasillinen smoothieta (maustamatonta jogurttia, vadelmia, mustikoita, sokeritonta vadelmakeittoa ja - mustikkakeittoa, maitoa, vehnäleseitä) 2 kuppia vihreää teetä
- Lounas fetasalaattia + puolikas avocedo, vihreää teetä
- Välipalana pähkinöitä, teetä
- Illallinen 1 dl jauhelihakastiketta +täysjyvpastaa (siis yht 1 dl noita) + dl raejuustoa
Pysyn kylläisenä tällä ruokavaliolla. Joskus syön toki herkkuja, mutta itsesyytökset ovat MIELETTÖMÄT sen jälkeen.
En koe olevani syömishäiriöinen, mutta jotain vikaa päässäni ja suhtautumisessani omaan vartalooni on. Mitä pitäisi tehdä? Oma peilikuva inhottaa ja masentaa.
Kiitos vastauksista.
Kommentit (7)
Olen 30-v ja tottakai kroppa ei ole enää sama kuin 17-vuotiaana.
Olet oikeassa, pitäisi yrittää keskittyä muuhun, mutta helpommin sanottu kuin tehty: Tämä ulkonäkö on jollain tavalla pakkomielle. Kulutan tolkuttomasti rahaa vaatteisiin ja ulkonäön hoitoon.
Kaipa olen vaan pinnallinen ja kaipaisin potkua perseelle.. Mutta ei ole helppoa muuttaa ruumiinkuvaa kun on vuosia ajatellut näin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, rakastava puoliso voisi myös auttaa hyväksymällä sinut hyväksymään itsesi.
kiinnostu muusta: yhteiskunnallisista asioista, lukemisesta, elokuvista, lasten harrastuksiin osallistumisesta, uppoudu työhösi, ystävistä, jokin harrastuseura, jossa tehdään jotain yhdessä...
Nykyään korostetaan liikaa omaa itseä, on kuntosalit ja fitness-tunnit, dayspat ja terveysruuat, kauneushoidot... sitä alkaa neuroottisesti hoitaa itseään ja omaa kroppaansa. Ennen tällaista olisi pidetty sivistymättömänä itseriittoisuutena, nykyään se on tavoitetila (joka sit kuitenkin tekee meistä onnettomia) PYritään olemaan ulkonäöltä täydellisiä tai muuten on kelpaamaton.
kiinnostu muusta: yhteiskunnallisista asioista, lukemisesta, elokuvista, lasten harrastuksiin osallistumisesta, uppoudu työhösi, ystävistä, jokin harrastuseura, jossa tehdään jotain yhdessä... Nykyään korostetaan liikaa omaa itseä, on kuntosalit ja fitness-tunnit, dayspat ja terveysruuat, kauneushoidot... sitä alkaa neuroottisesti hoitaa itseään ja omaa kroppaansa. Ennen tällaista olisi pidetty sivistymättömänä itseriittoisuutena, nykyään se on tavoitetila (joka sit kuitenkin tekee meistä onnettomia) PYritään olemaan ulkonäöltä täydellisiä tai muuten on kelpaamaton.
Hienosti kirjoitettu!
ainakin jos katsoo tuota sinun jauhelihakastike-pasta -annosta... Varmaan määrällisesti muutenkin syö enemmän. Oikeasti sinulla ei ole mitään syytä kytätä syömisiäsi.
Itse olen 162 cm pitkä ja painan 58-59 kiloa, BMI on n. 22 ja olen erittäin tyytyväinen omaan painooni ja vartalooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosittelen lämpimästi terapiaa ap:lle. Siitä on hyötyä loppuiäksi ja sen aikana voi ilman muuta kehittää itseään 2 kuvaamalla tavalla - usein paljon rohkeammin, kun on terapeutin tuki takana. Syömishäiriö on tappavimpia psykiatrisia tiloja, joten siihen pitää suhtautua vakavasti. Ei siinä ole kyse ulkonäöstä vaan syvemmistä asioista, joita terapeutin kanssa pääsisit kaivamaan esiin. Syömisen ja painon ankara hallinta kertoo yrityksestä hallita koko elämää ja siinä on myös itserankaisun ja itsetuhoisuuden piirteitä, tiedän omasta kokemuksesta.
Suosittelen ap, että hakeudut lääkärin vastaanotolle ja kyselet lähetettä psykiatrille, joka voi laittaa alulle kelakorvauksen hakemisen terapiaa varten.
Alue: Aihe vapaa
TOki sä voit jollain pitkällä terapialla saada ruumiinkuvasi kuntoon. Siitä on kuitenkin vain se hyöty, että olet tyytyväinen siihen asti, kunnes ikääntyminen alkaa näkyä. Samassa ajassa kuin terapia kestää, voisit hankkia itsellesi harrastuksen tai ammattitaidon ja kehittyä niissä. Tai rakkautta ja ihmissuhteita. Jotain sellaista, mikä ei joka tapauksessa rapistu 20 vuoden sisään.
Sen jälkeen ehkä tajuaisit, että noi asiat, joista saat MIELETTÖMIÄ (muuten ihan kirjaimellisesti) itsesyytöksiä ja jotka sua inhottaa ja masentaa, ei ole kovinkaan tärkeitä verrattuna muihin elämänalueisiin.