Olenko ihan kauhea kun en aio syottaa lapsilleni tarinaa joulupukista vaan kerron etta se on satuhahmo siina missa rollipeikkokin?

Jos siihen uskoo, elää se silloin. ihan yhtälailla kuin pääsiäispupu tai jeesuskin.

Vanhempieni uskonnollinen vakaumus kun ei sallinut heidän valehdella lapsille, ett satuolentoja on oikeasti olemassa. Ei se jouluilo ole pukista kiinni.

Itse sanon omilleni, että kyllä vain, joulupukkiin kannattaa uskoa;)

eihän joulupukilla ole mitään tekemistä joulun kanssa oikeasti. Meillä on aina sanottu lapsille, että annamme toisillemme lahjoja jouluna, koska se on Jeesuksen syntymäpäivä. Antamamme lahjat symboloivat Jeesuksen tietäjiltä saamia lahjoja. Joulu on myös rauhan ja rakkauden juhla, jolloin ihmiset voivat olla toisilleen hyviä myös antamalla iloista mieltä tuottavia lahjoja.



Meille ei tule joulupukkia tänäkään jouluna siis. Ihan ovat lapset onnellisia siitäkin huolimatta.

Meilläkin korostetaan joulua Jeesuksen syntymäjuhlana mutta kuitenkin meillä vierailee joulupukki joka on joku sukulaisemme (juhlimme isolla porukalla), lapset oppivat pienestä pitäen, että joulupukki kyllä tulee ja jakaa lahjoja mutta hän on satuhahmo ja joku tuttu ihminen näyttelee pukkia:)



Eli emme mekään opeta lapsille että pukki on ihan oikeasti olemassa vaikka se meillä käykin.

Olen miettinyt että ei ole kovin järkevää syöttää tuota Joulupukki-juttua lapsille. Meillä lapset uskovat pukkiin(vanhin ekalla) ja kaiken aikaa mietin, miten kertoisin että se onkin satua. Säälittää jos koulukaverit kertovat ja vielä mahdollisesti nauravat päälle. Varmasti lapsi on todella loukkaantunut kun kuulee että äiti on valehdellu!

Toisaaltahan se on lapsille ihana kokemus uskoa pukkiin, eikä mikään korvaa niitä jouluja jotka itse lapsena vietin pukin lumoissa. Mutta muistan myös sen mielettömän pettymyksen äitiäni kohtaan, kun totuus valkeni. Tunsin itseni todella hylätyksi ja petetyksi. Niin...että tässä sitä taas ollaan vanhemmuuden vaikeiden kysymysten parissa. Ja varmasti oikeita vastauksia löytyy yhtä monta kuin on av mammaa palstalla.

Kun ovat ekaa kertaa kysyneet, onko pukkia olemassa, olen sanonut ettei ole. En ymmärrä miksi aikuiset saavat valehdella, mutta lapset eivät. Itseasiassa ekaluokkalaisemme haluaa edelleen uskoa joulupukkiin, vaikka olen monta kertaa sanonut, ettei ole olemassa :-).

Mieti joku kevyt tapa ottaa asia puheeksi, ohimennen tyyliin " kyllähän sinä jo tiedät ...?" .



Minusta ei ole mitenkään suloista, että isot lapset (eskarilaiset, koululaiset) uskovat vakavissaan joulupukkiin.



En ole omille lapsille koskaan valehdellut asiasta, päinvastoin, mutta pienet uskovat ihan väkisin kun haluavat uskoa. Se on minusta ihan eri juttu, kuin että pieni koululainen tuntee tulevansa petetyksi.

Vanhempieni uskonnollinen vakaumus kun ei sallinut heidän valehdella lapsille, ett satuolentoja on oikeasti olemassa.

kun uskontohan on nimenomaan uskon asia. Jos joku uskoo Joulupukkiin, antaa hänen uskoa. Jos joku uskoo Jeesukseen, antaa hänen uskoa. Olet todella naivi.

Itse tiesin n. eskari-iässä ettei pukkia ole olemassa, mutta koska asia tuntui äidilleni niin tärkeältä niin jatkoin kirjeiden kirjoittamista pukille kunnes olin n. 10v.