Kivaa huomata olevansa inhottu.

lähtemään minnekään. Olen lakannut pyytämästä, ei sitten.

Mul on kaikki kaverit ja ystävät (tai mä luulin, et mul on ystäviä) facebookissa. Huomasin et yks mun lempibändi on tulossa keikalle paikkakunnallemme. Laitoin sit viestiä facebook, et kuka haluis lähtee kanssani tuolle keikalle. Kaikki kaverit on kyllä näköjään käyneet tuon jälkeen linjoilla, mut eipä kukaan ole viestiini kommentoinut mitään. Tosi kiva! Voin mä yksinkin mennä, mut olishan se kiva kun olis joku kaveri messissä, mut näköjään ei ketään kiinnosta seurani. Oon jo jonkun aikaa epäillyt, että musta ei taida kukaan enää välittää, koskaan ei mua pyydetä enää mihinkään bileisiin mukaan, leffaan, shoppaileen ja niin poispäin. Kiva sit lukea facesta, miten ovat viikonloppuisin tehneet sitä ja tätä ja tuota yhdessä. Mä yksin kotona. Tosi kiva tunne jäädä ulkopuolelle kaikesta kivasta. Paska fiilis!!

Toisaalta muhun kyllä pidetään yhteyttä mutta harvoin kutsutaan mihinkään. Mä olen miettinyt että johtuuko se siitä että mä olen parisuhteessa ja suuri osa kavereista on eronneita? Silti ottaa päähän, kyllä mäkin pääsen ulos hauskaa pitämään vaikka mulla mies ja lapset on. Lisäksi olen jopa itseäni tyrkyttänyt tyyliin "mäkin voisin" ja "olis kiva lähteä". Ei vaan pyydetä.

Ohi on mennyt pikkujouluja, tyttöjeniltoja jne. En tajua?

Luulin erästä ihmistä todelliseksi ystäväkseni, hän poisti minut fb-kavereistaan. Kuitenkin tupperware-kutsuille kelpaisin vieraaksi.

yks tosi läheinen ystävä, joka sitten löysikin "parempia" kavereita niin paljon, että unohti minut kokonaan. Viimeinen niitti oli kun pyysin häntä eräälle keikalle (mulla oli vieläpä vapaaliput meille) ja hän sanoi että haluaisi vain olla kotona kun on niin raskasta ollut töissä jne. Sitten keikkapäivänä tällä päivitys facebookissa, että ihana ilta kera mukavien ystävien tiedossa jne.. Siihen lopetin yhteydenpidon, ei mua montaa kertaa tarvi idioottina pitää.

tai jos on niin heille ei satu sopimaan.



Sinuna olisin kysynyt kyllä henkilökohtaisesti jotakuta seuraksi, tuollaiset yleiset kyselyt ei niin helposti saa ketään innostumaan.

Mut mulla kyl se tilanne, et taidan tällä hetkellä olla vähän huono frendi. Kolme pientä lasta ja musta ei kyllä tällä hetkellä bilettämään ole ja ei ees oikein syömään / keikalle lähtijäks. En vain yksinkertaisesti jaksa eikä huvita lähteä iltaisin mihinkään kavereidne kanssa. Meille kyllä saa tulla ja mekin kyläillään kyllä lasten kanssa ahkerasti, mutta ei kyllä lapsettomia tämä vaihtoehto nappaa.... Ymmärrän kyllä senkin, mutta tottahan se on, että vähän välit hyytyy. Ehkä sitten paremmassa elämänvaiheessa. Ehkä se menee niin, että kun mun lapset isompia ja menojalka taas vispaa, niin kaverit sillon pikkulapsiarjessa:)

Syynä vain se, että se bändi ei kiinnosta pätkääkään. Jonnekin muualle lähtisin, jos ajankohta muuten sopii. Eli älä aina etsi syytä itsestäsi.

Olen muutenkin aika ujo enkä mikään hirmu puhelias ystävienkään seurassa, joten oisko siinäkin syy. Mulla asuu jopa yksi läheinen ystävä aivan naapurissa ja pari muuta ei-niin läheistä ystävää. Tosin meitä sitoo yks toinen aika tärkeä juttu, mutta siitä huolimatta koen olevani hänelle kuin ilmaa

Tämä läheinen ystävä viihtyy tosi hyvin nyt näiden toisten naisten seurassa. Käyvät jumpissa, lenkillä, syömässä elokuvissa, eri bändien keikoilla jne. mut eipä minua koskaan pyydetä mukaan. Ennen näin kuitenkin oli, mutta jostain syystä minut on nyt unohdettu.

Jokin aika sitten pyysin tätä hyvää ystävääni kanssani leffaan. Suostui, mut eka kommentti oli heti että "päivi ja Paula (nimet keksitty) varmaan haluais kans, haittaako jos pyydetään heidät mukaan? Vähän myöhemmin luin sitten facebookista, että olivat olleet keskenänsä leffassa ja oli ollut huippuhauska reissu. Mutta eipä oltu aateltu että "Jaana haluais varmaan kans mukaan." Tuntuu kurjalta jäädä ulkopuolelle kaikesta, mutta oon aatellut että pitäkööt seuransa, ehkä minä olen heitä huonompaa seuraa.

huonompaa seuraa, mutta saattaahan se olla hankalaa, jos et juuri puhu ystäviesi kanssa? Onko sulla huono itsetunto vai mikset uskalla puhua?

Mua ei oikein innosta tuollaiset "lähtekää joku seuraksi"-viestit. Kysyisit suoraan joltakulta?

En aina keksi puhuttavaa ja etenkin suuressa joukossa jään helposti kuuntelijan rooliin. Olen muutenkin aika huono kertomaan tarinoita, joten en aina "uskalla" puhua etten nolaa itseäni. Nämä naiset, joista puhuin, ovat aika suulaita, ns. agressiivisia" luonteeltaan joten joskus jopa pelkään heitä. Koen, että minua katsotaan vähän alaspäin. En aina oikein tiedä, mitä minusta ajattelevat. Ovatpa joskus pilkanneetkin minua, kun kerran yhdessä iltaa istuttiin. Kerran meidät (minut ja mieheni) ajettiin tämän toisen naisen kotoa pois, kun olimme kutsumattomia vieraita heidän illanistujaisiinsa. Humalaisen puhetta kait, mutta jälkensä jätti enkä oikein enää tiedä miten suhtautua. En oikein uskalla heidän seuraansa enää kutsumatta mennä.

vai laitoitko statuspäivityksen? Ainakin mun kaverit on niin kiireisiä, että laittavat vaan yleensä pikaisesti omia päivityksiään ja katsovat feedistä vain suosituimmat ketjut. Eli eivät välttämättä lue toisten päivityksiä niin "suurennuslasilla" ja ovat jopa voineet jättää epähuomiossa/tahallaan sinun feedisi tilaamatta.



Viestit yleensä huomataan paremmin, koska moni niihin suhtautuu enemmän kuin mailiin eli vastaavat. Laita tekstari/soita ja kysy suoraan niiltä, jotka oikeasti haluaisit seuraksi. Huutelu FB:ssä yleisessä feedissä ei aina tuota tulosta. Eli välttämättä ei tarkoita, että olet inhottu. Ihmiset vaan on niin kiireisiä, eivätkä välttämättä roiku FB:ssä joka statuspäivitystä lukemassa.

En aina keksi puhuttavaa ja etenkin suuressa joukossa jään helposti kuuntelijan rooliin. Olen muutenkin aika huono kertomaan tarinoita, joten en aina "uskalla" puhua etten nolaa itseäni. Nämä naiset, joista puhuin, ovat aika suulaita, ns. agressiivisia" luonteeltaan joten joskus jopa pelkään heitä. Koen, että minua katsotaan vähän alaspäin. En aina oikein tiedä, mitä minusta ajattelevat. Ovatpa joskus pilkanneetkin minua, kun kerran yhdessä iltaa istuttiin. Kerran meidät (minut ja mieheni) ajettiin tämän toisen naisen kotoa pois, kun olimme kutsumattomia vieraita heidän illanistujaisiinsa. Humalaisen puhetta kait, mutta jälkensä jätti enkä oikein enää tiedä miten suhtautua. En oikein uskalla heidän seuraansa enää kutsumatta mennä.

Siinä on sulla "kaverina" pikkulikaksi jäänyt aikuinen ilkeäluonteinen nainen, joka tykkää pyörittää sosiaalisia pelejään ihan tunnevammaisesti, ja sitten kuvioon on löytänyt tiensä kaksi sen peesaajaa. Onpa ikävä tyyppi, mutta olet kuule varmasti paljon reilumpaa ja mukavampaa seuraa itseasiassa monienkin mielestä, paljon enemmän kuin mitä tuon lajityypin eukot ikinä kykenevät kenellekään olemaankaan. Anna jo olla, ja aloita vaikka joku uusi harrastus ja myös muutenkin kulje silmät auki uusien mahdollisesti hyvien ihmissuhteiden suhteen. Löydät ehkä vielä jonkun, joka osaa arvostaa ihmistä joka ei ole kova eikä "suunapäänä" jokapaikassa nokittelemassa. Petyt vaan kerta toisensa jälkeen tuollaisten kanssa, jos kuvittelet että juuri heistä aidoiksi ystäviksi olisi, eikä vika todellakaan ole sinussa!

Jos olet hyvä kuuntelija, se on muuten todella hieno ominaisuus. Jos ei sulla ole paljoa sanottavaa tai jännität sanoa jotakin, niin mitä sitten! Et ehkä tee sitä ikuisesti, vaan varmasti kunhan vaan saan tilaisuuden, tulet niin tutuksi ihmiseksi että sekin ajan myötä helpottaa. Ja itse pidän hyvän ihmissuhteen mittarina sitäkin, että voi olla luontevaa hiljaisuuttakin. Ei joka hetkeä tarvitse täyttää kälätyksellä.

Mitä jos siirtyisitkin facesta taas ihan tavallisten ihmisten maailmaan?

Jossa siis pidetään yhteyttä puhelimella soittaen ja kutsutaan niitä ystäviä kahville ihan kasvotusten? Kontakti säilyy aidompana, kun sen eteen joutuu näkemään enemmän vaivaa. Usko pois