Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei halua kyläillä missään :(
09.02.2012 |
Siis ei missään. Ei ole sellaista sukulaista tai tuttavaa, jonne hän lähtisi mielellään. Niin, hän kyllä lähtee, ja lupaa lähteä jos vaadin. Mutta ilmeestä näen, että häntä harmittaa.
Tämä on johtanut siihen, ettei hän kutsu meille koskaan ketään, eikä saa kutsuja koskaan mihinkään. Niin ollen möllötämme kotona, jos en sitten pakota häntä kyläilemään minun kaverieni luona. En tietenkään enää paljoa jaksa, kun tiedän hänen aina suhtautuvan penseästi kyläilyihin.
Kommentit (8)
Miehen omat kaverit on jääneet matkan varrelle, mulla on vielä joitain nuoruusajan ystäviä joihin pidän satunnaisesti yhteyttä (muilla paikkakunnilla) sekä kaveriäitejä lähialueella. Saatan joskus käydä heidän luonaan lapsen kanssa. Meillä käy kylässä joskus isovanhemmat ja miehen sisarukset perheineen (mulla ei ole sisaruksia), ja me vastaavasti heillä (kaikki näistä muilla paikkakunnilla). Yhteisiä ystäviä meillä ei ole emmekä käy oikeastaan missään muutenkaan. Sama systeemi on ollut jo miehen omassa kodissa ja näkyy perityvän. Joskus se rassaa ja harmittaa, joskus taas tyydyn kotoiluun koska en jaksa töiden jälkeen tai viikonloppuisin edes ajatella lähteä mihinkään / ottaa vieraita vastaan. Kaksipiippuinen juttu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ihan samanlainen, vihaan lähteä kyläilemään...mikään ei pilaa päivää niinkuin kutsu kyläilemään. Se on pakkopulla jota valitettavasti joudun kärsimään sillointällöin. Haluan olla rauhassa ilman typerää sosiaalista paskaa joka ei johda mihinkään.
Tilanne on mennyt siihen pisteeseen että pelkästään kaupassa käynti on suoritus joka vaatii melkeimpä meditaatiota. Läsnä olevat ihmiset rasittavat hermojani niin että koko ostos prosessi suoritetaan konemaisesti hammastapurren.
Vaimoni on vähentänyt vierailukutsuja takiani ja jos hänen ystäviään tulee meille kylään niin olen samalla aikaa omissa oloissani etäällä ja vietän aikani rauhassa tietokoneella.
Olen tämä mies. Miten saisin naisen ymmärtämään, että on rasittavaa nainen järjestää kyläilyjä ja minun on pakko tulla mukaan?
Vaikeata mennä yksin? Olen saanut ajan myötä rouvan opetettua siihen että läy yksin kyläreissunsa tai jos kutsuu meille väkeä niin ilmoittaa ajoissa ettå voin häipyä vaikka kalaan tms.
Hittoako minua kiinnostaa kaverinsa tai heidän miehensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ethän sinä voi pakottaa introverttia olemaan ekstrovertti? 😳 On se kuluttavaa sille miehellekin.
Itsellä onneksi ollut niin ihania poikaystäviä, että ovat ymmärtäneet erilaiset sosiaaliset tarpeet. Oon saanut olla lähtemättä ja ladata akkuja yksinään ja olen myös saanut vetäytyä rauhassa omiin puuhiin toiseen huoneeseen, jos miehelle tulee kavereita ja tilanne stressaa mua liikaa. Olen ujo ja hiljainen, en kaikkien kanssa onnistuneesti höpöttelevä kuten mieheni. Musta myös tuntuu, että hänellä on aina niin paljon asiaa, että jään porukassa kuitenkin hänen varjoon ja olen entistä arempi ja hiljaisempi.
Pitäskö sun sit etsiä vaan menevämpi mies?
Vierailija kirjoitti:
Sianjättöaika. Ansaitset parempaa.
Eikä ansaitse.
et mene yksin ja kait sinä saat kutsua teille ketä haluat. Miehen ei mielestäni ole pakko seurustella kenenkään vieraan kanssa. Voit varmaan kavereillesi kertoa, että mies on vähän erakko ja se siitä. Miksi sinun pitää möllöttää mukana?