Lue keskustelun säännöt.
Miten tiedän että aina jostain valittava 10v lapseni on oikeasti kipeä?
02.02.2012 |
Minulla kaksi lasta joista toinen on harvoin sairaana, valittaa oloaan harvoin ja kun valittaa saa yleensä jäädä myös kotiin sillä tiedän että hänellä on oikeasti kurja olo. Sitten on tämä toinen millä särkee jatkuvasti jotain, päätä, kurkkua, jalkaa jne. Ja nämä yleensä ilmenee silloin kun pitäisi lähteä kouluun, siivota tms. Oli tosi kurja laittaa poikaa tänään kouluun kun sanoi että kurkku on kipeä ja kylmä ilma (-24) sattuu kauheasti. Matkalta soitti että päätä alkoi särkemään pakkasessa. Lisäksi vielä kun pääsi kouluun laittoi tekstarin että hänestä tuntuu että minulle koulu on tärkeämpi kuin hänen terveytensä. Tuntuu paalta :(. Oikeasti annan herkästi lapsen jäädä kotiin jos hänellä on kurja olo. Ei kouluun meno tosiaan ole niin tärkeää kun se sujuu hyvin ja vähällä vaivalla (keskiarvo noin 8,5). Mutta jos joka kerta kun valittaa saisi jäädä kotiin ei koulupäiviä mahtuisi viikkoin kuin 1-2.
Mitä tehdä? Olen puhunut asiasta monesti lapsen kanssa ja selittänyt etten tiedä milloin hän on oikeasti kipeä. Hän tietty on sitä mieltä ettei valita turhaa vaan on oikeasti kipeä. Toisaalta pelkään että jos häntä liikaa "pelottelen", niin sitten ei uskalla valittaa kun on oikeastikin kipeä.
Kommentit (13)
Tietysti jos on kuumettä tai muita selkeitä merkkejä että on kipeä, niin teen päätökset sen mukaan. Mutta jos ulkoisesti ei näy mitään niin silloin on vaikea pohtia onko nyt oikeasti sellainen vaiva että olisi ok jäädä kotiinkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka alkaa kurkkukivulla ja päänsäryllä ja väsymyksellä.
Lapsi hakee selkeästi huomiota. Saako hän sitä tarpeeksi?
kotona olo "kannattomaksi" eli ei mitään pelejä, tv ohjelmia tms. ei mitään herkkuja. Meillä ollaan kipeinä ihan omassa huoneessa ja sängyssä. Lapset eivät halua meillä sairastua!
Kyllä lapsesta erottaa, koska ne on oikeasti kipeitä.
sano,e ttä kun on noin usein kipeä, on terveydesssä pakko olla jotain isompaa häikkää. Sitten menette lääkäriin ja kierrätte kaikki tutkimukset ja kestätte kaikki hoidot ja joko lapsi tervehtyy tai sitten hän oppii, että sairastaminen on lopulta vaivalloisempaa kuin hommien hoitaminen. JÄlkimmäiseen voi vaikuttaa myös se, mitä sairastaessa kotona tehdään: jos on kipeä, sitten sairastetaan. Maataan sängyssä ja korkeintaan luetaan kirjaa - ei pelata, ei katsota telkkaria, ei leikitä, ei soitella kavereille, jne. Ja sairaspäivä kestää aina koko päivän.
Mut oikeasti se lääkärissäkäynti kannattaa siksikin, että joskus se lapsi ON oikeasti kipeä. Oma lapseni vaikuttaa suhteellisen hyväkuntoiselta, mutta valittaa jalkakipua kun vähänkään rasittuu. Pidin sitä pitkään pelkkänä laiskuutena, kun mitään ei näy päälle, mutta lopulta sieltä röntgenissä löytyi irtonainen luunpala, joka kivun aiheuttaa ja joka on leikattava pois...
katsooko telkkaria? Jos olet oikeasti kipeä, pää räjähtää, silmiin sattuu jne joten telkkarin/tietsikan tm tuijottaminen ei todellakaan onnistu. Tarjoa popcorneja ja lasten leffaa, jos otetaan ilolla vastaan, lapsi on valmis kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) oikeasti kipeä.
2) koulussa mättää jokin, joko opinto- tai kaverikuviot.
3) kotona mättää jokin ja lapsi ei joko halua jättää äitiä, jolla epäilee olevan esim. huolia tai sitten lapsi saa huomiota ainoastaan, kun on sairas. Eli sairastelu on opittu malli hommata huomiota, jota ei muuten koskaan saa.
Mä kysyn lapselta kuinka kipeältä tuntuu asteikolla 1-10 ja yksi on joku pieni ohimenevä nippasu ja 10 on se kun on niin kipeä että tilataan ambulanssi. Selitän myös että jos on paljon kipeänä meidän on varattava lääkäriaika joka tietää myös verikokeita (lapsi ei varsinaisesti pelkä niitä mutta kukapa niistä tykkäisikään). Kerron että olen huolissani ja tietenkin varaan lääkäriajan jos on usein jotain vaivoja, sillä välitän hänestä ja haluan että hän tulee kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää varmaan ottaa opettavaan yhteyttä. Koen että koulu ei tunnu mieluisalta ja siksi jäisi kotiin. Ja lapsi jää kotiin sänkyynsä vaikkei saa mitään kivaa. Sekin on hänestä parempi kuin kouluun meno.
Koulumatka ei ole pitkä, vajaa km, tosin ylämäkeä. Soittaa usein myös koulun jälkeen että voisinko tulla häntä hakemaan kun hän ei jaksa kävellä. Toisaalta tiedän että jos tulee jonkun kaverin kanssa, matka sujuu todennäköisesti hypellen. Mutta toisaalta en tiedä, hankalaa...
Ap
Ja menetkö hakemaan kun ei jaksa koulusta kävellä?
Sun lapsi vedättää sua pahemman kerran ja on huomannut et olet epävarma kasvattaja.
Älä anna jäädä kotiin jos ei ulkoisia merkkejä esim. kuume.
Jos on pääkipu ym kipu niin tarjoa panadol ja lähetä kouluun. Kaikissa tapauksissa vaan kouluun. Sanot että menee terkkarille sit koulussa jos paha olo vielä jatkuu.
Urheileeko lapsesi lainkaan? Kuulostaa todella huonokuntoiselta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulumatka ei ole pitkä, vajaa km, tosin ylämäkeä. Soittaa usein myös koulun jälkeen että voisinko tulla häntä hakemaan kun hän ei jaksa kävellä. Toisaalta tiedän että jos tulee jonkun kaverin kanssa, matka sujuu todennäköisesti hypellen. Mutta toisaalta en tiedä, hankalaa...Ap
yhtään sellaista kunnon astmakohtausta ei koskaan tullut. ENsi nvaan alkoi treeneissä hengästyttää liikaa ja ei jaksanut - mun mielestä vaan viitsinyt - juosta. Sitten kävi koulumatkat varsinkin keväällä ja sydäntalvella niiiin raskaiksi. Mä oli nsitä mieltä, että onhan sen nyt liikuttava, kun näyttää siltä, että läskistyykin samalla. Hävetti ihan itseänikin, kun poika alkoi muistuttaa ameebaa sekä käytökseltää nettä ulkonäöltään... Vasta kun koululääkäri tavanomaisessa tarkastuksessa kuuli keuhkoista vinkunaa ja käski ryhtyä pefmittauksiin, tajusin, ettei se pelkkää pullamössöyttä ollutkaan.
silti lapsella todettiin paha astma. Allergiat myös vaikeuttaa elämää...
Vein lapsen jo perheneuvolaankin, koska ajattelin sen olevan sekaisin kuin seinäkello. Kun astma ja allergiat löytyivät, lapsi on normaali lääkityksellä ;-)
Lapseni kaverilla on keliakia, ja hän on aina kipeä. Päänsärkyä, vatsanväänteitä jne. ihan koko ajan.
Tutkituta ensin, hutki vasta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 37 tai enemmän saisi jäädä kotiin.
Jalkakipu on sitten vaikeampi juttu, ehkä seuraisin miten kävelee.