Aina sanotaan että keskustelkaa.

haluaa lisäaikaa miettiäkseen. Aina un itse vastaan "en tiedä" johonkin mielipide tai aikakysymykseen, niin oikeasti tiedän varsin hyvin, mutta en halua keskustella asiasta tai sanoa oikeaa kantaani.

Jos noin tärkeistä asioista ei voi puhua, niin sitten parisuhteessa on jo vikaa.

kerrottava, kyllä vai ei. Tai jos edelleen vaan "ei tiedä", niin se on tulkittava "ei":ksi.

On luonteeltaan hyvin hetkessä elävä tyyppi. Enkä siitä kait voi häntä moittia, on sellainen kuin on. Tekee asioita ex tempore, joten niin kai sitten nämäkin asiat. Vaikuttaa vilpittömältä kun sanoo ettei ole ajatellut asiaa. Miten voin pakottaa "ajattelemaan"?



Itse haluaisin vähän "pelivaraa", siis aikaa suunnitella jne. mutta kuitenkin minulla on jonkinlainen kanta tuollaisiin suuriin kysymyksiin. Luulen, että olen suhteessa, jossa ei koskaan tapahdu mitään koska mies ei kelaa asioita vaan elää tyytyväisenä tässä päivässä.



ap

Sillä ei ole takana mallia siitä että asiasta keskustellaan.



Sinuna ottaisin aikaa tälle jutulle: Tehkää ruokaa, juokaa hyvää viiniä ja puhutte tunteistanne.

Kysele perusteluita! Ole kiinnostunut hänestä, kysy vaihtoehdoista?



Mies voi elää ajatuksessa että jos menee kertomaan että tahtoo lapsen ja naimisiin olisi kiva mennä että se on lupaus jostain ja kohta olette vihillä.

Millaiset häät mies tahtoo? Suurta, pientä? Maistraatin? Kahvit? Pelkääkö että sinä tahdot jotain muuta?



Entä jos lapsia tulee niin se on taloudelle iso juttu. Asutteko vuokralla, omassa? Muuttamassa omaan joskus? Jos saatte lapsen, lapsia niin onko mies taloudellisessa vastuussa seuraavat 10 vuotta? Entä miten kotitöitä tehdään? Olisitko kotona makaamassa ja mies töiden jälkeen hoitaa perheenkin?



Kerro miehelle myös omista toiveista, miten sinä voisit auttaa perhettä ahdingossa?



Sitä on minusta keskustelu. Kerrotaan ja kuunnellaan. Ollaan kiinnostuneita mitä kumppani tahtoo.



Miten sillä on edelliset suhteet menny? Onko takana vauva-sekoiluja tai vaatimuksia hienoista häistä?

Sitten pitää kertoa millainen on se oma haave.



Entä jos vauvaa ei tule?

Miten mies tukisi?



Isoja asioita. Kannattaa kysellä vaikka vaihtoehtojen puolesta, olla aidosti kiinnostunut mitä toinen tahtoo.

Sanoa mitä itse haluaa. Jos toinen "ei tiedä", voi sanoa että voisitko alkaa miettiä asiaa koska minä haluaisin lapsen/naimisiin/oman talon/koiran tms. Kysyn sulta asiaa uudelleen x ajan kuluttua ja toivon että tiedät siihen mennessä haluatko sinä samaa. Jos et halua tai et edelleenkään tiedä, joudun harkitsemaan uutta parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa joka tietää.