Lue keskustelun säännöt.
Rohkaisun sanoja mulle (murrosikä)
01.02.2012 |
13 v. teini (poika) meillä mellastaa urakalla. Kun ei ole mikään haka koulussa ja vaadin harjoittelemaan kokeisiin ja lukemaan niin aika ikävää koko ajan. Käytöstavat tosi huonot ja koulussakin alkaa olla vähän ongelmia...on temperamentikas tapaus. Kavereita kauheesti ja ne ovat nyt ykkössijalla ja hengailu heidän kanssaan.
Mutta ihan hirveetä aikaa (onneksi hän on kuopus, että ei enää seuraajia perässä). Milloin teidän pojilla pahin rauhottui? Oliko 13-14-v pahinta aikaa teillä kellä rajusti oireiltiin?
Kommentit (3)
tehdään tiivistä yhteistyötä ja toimia siellä just suunnitellaan. Erilaisten oppijoiden liitosta ei hirveesti meille apua kun teidän ne jutut ja poika ei suostu vielä ainakaan käymään siellä (heillä on ainakin ennen ollut kaikenlaisia juttuja nuorillekin). Tavallaan tulosta työmme kyllä tuottaa koska arvosanat ei nyt ihan ole romahtaneet....käytös kyllä... Lähinnä odotan jotain kypsymistä...(mielen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään positiivista palautetta??
Vai ainako on vaan arki yhtä kiukkuamista ja vaatimuksia?
Voisko välillä hellittääkin ja yhdessä pohtia ja jutella mikä lapsesta olis kiva tapa toimia...
Palkitkaa positiivisesta käytöksestä, kannustakaa ja kiittäkää. Ei kukaan jaksa kuunnella ainaista torumista ja vaatimuksia toisensa perään.
Samalla voisit miettiä myös niitä tapoja. Nykymetodisi eivät näytä tuottavan tulosta. Opiskeleminen lähtee motivaatiosta ja oikeasta metodista.
Sinuna lopettaisin tuollaisen loppumattoman sodan ja lähtisin seurausten sijaan ratkomaan syitä. Ota yhteyttä vaikka erilaisten oppijoiden liittoon, koulupsykologiin tai koulukuraattoriin. Kukaan ei ole vain huvikseen huono koulussa!