hirveä masennus ja yksinäisyys
Nyt tuntuu taas tosi pahalta. Ei ole ketään joka olis lähellä. Olen hirvittävän yksin.
Piti illalla tavata yksi tuttu ja se peru sen tapaamisen viime hetkellä.
En voi sinne rynnätä noin vain, se tapaaminen pitää aina sopia ja sen ihmisen ehdoilla..
Ystäväni on lomalla, asuu muualla mutta eipä tule tänne lomallaan.
En jaksa tätä, päivästä toiseen tätä samaa.
Kommentit (5)
Vaikea tähän on mitään sanoa, tuon sortin yksinäisyys tuntuu olevan alleen kaatavaa. Olisiko puhelinsoiton päässä joku tuttava tai sukulainen, joka ilahtuisi soitostasi? Tai joku vähän vähemmän tuttu (naapuri, lapsen äiti), jonka voisit spontaanisti kutsua kylään tai lähtemään kanssasi jonnekin?
Iloa tähän päivään, toivottavasti löydät sitä jostain! :)
Kiitos! Ehkä mulla on yksi vanhus jolle voisin soittaa. Ketään naapureita en tunne..
Kaverit peruu tapaamiset tai eivät edes vastaa,kun kysyn,voitaisko tavata. Äiti varmaan ilahtuisi soitosta,mutta ei ole mitään kerrottavaa,kun elämässä ei mitään tapahdu. Eipä hän tosin välitäkään mitään elämästäni,kunhan itsekkäästi jauhaa omia asioitaan.
Täälläkin yksi yksinäinen. Ystävillä parisuhteet menevät nykyään ystävyyden edelle eikä itselläni ole oikeastaan mitään seuraa. Lohdun olen löytänyt kirjallisuudesta ja luonnosta. Olisi ihana jakaa kokemuksia ystävien kanssa, mutta tähän on nyt tyytyminen. Onpahan aikaa hemmotella itseään ja mietiskellä asioita, ei kamalaa tämäkään. Kevään tullen aion reipastua, ottaa ohjat käsiini ja lähteä etsimään uutta seuraa tapahtumista tai vaikkapa terasseilta. Kotoa kun ei kukaan tosiaan tule hakemaan, se on nyt todistettu.
Vaikea tähän on mitään sanoa, tuon sortin yksinäisyys tuntuu olevan alleen kaatavaa. Olisiko puhelinsoiton päässä joku tuttava tai sukulainen, joka ilahtuisi soitostasi? Tai joku vähän vähemmän tuttu (naapuri, lapsen äiti), jonka voisit spontaanisti kutsua kylään tai lähtemään kanssasi jonnekin?
Iloa tähän päivään, toivottavasti löydät sitä jostain! :)