Mä olen kateellinen muiden älykkäistä, kouluttautuneista miehistä

täällähän on muutama mamma joiden mielestä kehitysvammaisenkin miehen kanssa voi luoda kestävän ja hyvän, tasa-arvoisen parisuhteen

Onko kateellisuuteen joskus sitten oikeutta? Tiedän ja tiedostan, että olen itse mieheni valinnut ja nyt kannan seuraukset. Lapsille ehjä perhe on tärkeä. Tiedän myös, että monilla on paljon huonommat miehet, omani on monella tapaa oikein hyvä - ei ryyppää, on paljon lasten kanssa, osallistuu kotitöihin aktiivisesti, on tietyllä tavalla suoraselkäinen ihminen.. mutta jotain puuttuu, juuri henkisellä tasolla, ja siitä mielessäni koen pettymystä.

Kai sen ymmärrät. Ole onnellinen ja ylpeä siitä että miehesi on luotettava kumppani, hyvä isä ja suoraselkäinen ihminen. Jo olisi mukava älykäs mies joka olisi surkea isä, valehtelija ja epäluotettava... Kaikkea ei AINA todellakaan saa, ja jos miehesi muuten on "ihana" niin älä sure tuollaista...

Mulla on maailman paras ja ihanin mies vaikka ei olekaan sen kummemin kouluttautunut. Osaava ja tekevä, järkevä ja ihana. Osaa puhua kaikesta kanssani ja on ihana isä. Raha pysyy fiksusti näpeissä ja miettii mitä päästää suustaan. En vaihtais, en kehenkään.

miehessäsi? Kai kuitenkin olitte samalla aaltopituudella silloin?

No mä koen tosi epämiellyttävänä sen, että mies saattaa tulla kiukkuisena tehdashommistaan ja kirota kotona jotain hölmöä, siis kielenkäyttö onnetonta lasten edessä. Selvästi vähentänyt kiroilua kun olen puhunut asiasta, että on roolimallina lapsille, mutta harmittaa jo sekin että joudun aina selittämään tällaisia miehelle eikä tajua itsenäisesti! Tai että on katkeruutta, kun kokee itsensä huono-osaiseksi ja sitten selvästi lyttää muita. Nuo eivät ole hyvän kasvattajan ominaisuuksia, vaikka muuten lapsille aikaa antava isä onkin. Mutta mietin, millaisen sivistystason ja esim puhemallinen lapsille välittää.

Ensinnäkin, mieti, miksi kanssasi elävä ihminen on katkera? Oletko varmasti osannut tuoda itsessäsi, suhteessanne ja hänessä parhaat puolet esiin?



Toisenakin, muista että hitaus ei ole tyhmyyttä. Minä olen hidas ja mietin asioita pitkään ja hartaasti ja hitaasti, mutta tutkitusti en ole tyhmä ja todistetusti olen viisas. Tätä nykyä dosentti. Kuulijan näkökulmasta epäloogisia kommenttejakin voin esittää, mutta ei sekään tarkoita, että sen enempää minä kuin kuulijakaan olisivat tyhmiä, vaan vainsitä, että meillä on erilaisia ajatuksia jaettavinamme. Sinunkin ehkä kannattaisi ajatella, että erilaisten ajatusten jakamisen jälkeen molemmilla on useampia ajatuksia,kun sen sijaan samanlaisia ajatuksia toistellessa niiden määrä ei kuitenkaan kasvaisi.

Helppo varmaan tulla sanomaan (kun oma mieheni on maisteri ja kaikin tavoin hyvä mies) mutta koulutustaso ei ole asia jota kannattaa kadehtia. Ihminen voi olla kouluttautunut niin pitkälle kuin on mahdollista, ja olla silti ihmisenä aivan ällistyttävä paskiainen. (Ensimmäiseksi mieleen tuleva esimerkki on exäni.)



Ymmärrän sen, että toivoisit sivistynyttä ja keskustelukykyistä kumppania, eikä tuossa toiveessa ole tietenkään nokan koputtamista. Tunteesi eivät ole vääriä. Siinä kohdassa vain menet metsään, että oletat koulutustason välttämättä tuovan sivistystä mukanaan.

Ei kouluttautuminen välttämättä takaa sivistystä, mutta laajentaa ajattelukykyä. Lisäksi antaa mahdollisuuksia parempiin töihin: oma mieheni on jatkuvasti katkera "paskahommistaan" ja on siis tehtaassa, ei paljon vaikutusmahdollisuuksia ja huonot työajat. Kun sanon, että niin pitäisi kouluttautua vähän lisää niin hermostuu siitä, että ei se kuule kaikille ole niin helppoa ja ei hän aikanaankaan jaksanut lukea, meni sinne amislinjalle minne pääsi. Mutta niin vaan on, ettei kaikkea saa: jos hän ei ole välittänyt opiskelusta niin ei voi jatkuvasti valittaa huonoista työhommista ja pienestä palkasta.

Työssämi tapaan jatkuvasti paljon erilaisia ihmisiä, ja käyn heidän kanssaan tunnin verran keskusteluja. Minä ainakin olen sitä mieltä, että kaikista sydämmellisimmät ja lämpimimmät miehet löytyvät aina siltä duunari puolelta. Minä ja mieheni olemmme korkeasti koulutettuja, mutta jos joskus joutuisin miestä vaihtamaan, niin luulenpa, että kallistuisin silloin mukavaan ja kunnolliseen duunarimieheen.

miksi et yritä löytää hyiä puolia hänen työstään. Sitä sentään on, se tuo leipää teidän pöytään, se ei pyöri päässä ja stressaa vapaa-ajalla, sieltä ei soitella viikonloppuisin, ei tarvi osallistua työpippaloihin vaan voi keskittyä vapaa-ajalla perheeseen jne.



Mun mies tekee duunarityötä, vaikka hänellä on amk-koulutus, koska siinä on etuja, joita hän arvostaa. Hän ei ole ollenkaan tyytymätön työhönsä, päinvastoin.

Ja siis tässä keskustelussa nyt korostuvat ne kokemani huonot puolet. Pahimpina omassa mielessä miehen tokaisut "kaikki naiset on syvältä" tai "ämmä" tms nimitykset suuttuneena. Joita ei ole enää tullut koska olen ilmoittanut, että lähden kävelemään mikäli jatkaa tuolla linjalla, myös itse todennut etteivät ole ok nimityksiä, mutta mielessäni painaa että olen ihmisen kanssa joka voinut käyttää noin huonoa kieltä. Silti mietin, miten isän hölmöt puheet vaikuttavat lapsiin? Toisaalta, isä on lapsille todella rakas, leikkii, hassuttelee, hoitaa ja ulkoiluttaa. Huolehtii kauppareissut ja laskujen maksut. On hyvä perusmies. Keskustelutasolla vain uupuu ja koen välillä olevani henkisesti kovin yksin. Maailmanpolitiikasta onneksi osaa puhua, seuraa uutisia ja lukee lehtiä.

eikä hän usko itseensä.



Huono itsetunto ei riipu koulutuksesta. Mä tiedän valtavasti miehiä, joilla on näennäisesti hyvä ura ja koulutus, mutta silti he eivät ole onnellisia ja tyytyväisiä, vaan joskus hyvinkin raskaita kumppaneita, jotka ärtyvät helposti ja joille mikään kiitos ja kannustus ei riitä.

Mies todellakin stressaa työasioita vapaa-ajalla, on ajatuksissaan ja sitten purkaa mieltään "jumankauta kun se urputti mulle siitä koneenosasta, sitte pomo just tuli ja nyt sitte se sai varmaan käsityksen että mun vika..." mies jahkaa näitä asioita hirveästi vapaa-ajalla. Ja siitä, miten kireä ja ankea, katkera ilmapiiri ja kyräilymeininki tuolla tehtaassa on. Kun ehdotan että katselisi uutta työtä, kivahtaa mulle että ei se kuule ole niin helppoa, vaihtaa työpaikaa ja taas tutustua uuteen sakkiin!

Naiset myös arvostavat miehiä enemmän henkistä yhteyttä. Eipä tuohon voi sanoa muuta kuin että ymmärrän tunteesi. Näitä epäsuhtia pareja katsoessani yleensä tulee miettineeksi, miten se "fiksumpi" osapuoli jaksaa. On hienoa, että toinen on hyvä isä, mutta hienompaa olisi jos toisen kanssa voisi yhdessä kehittyä, kasvaa ja keskustella tasaveroisesti.

Nappiin. Miehellä on huono itsetunto. Omien sanojensa mukaan lytätty pienestä asti. Nyt sitten työssä, josta ei onnistumisen kokemuksia tule, eikä mies uskalla tai halua vaihtaakaan. Sanoo, että kohtuupalkka kuitenkin hänen ammatissan ja vaikea tässä vaiheessa löytää vakaata muuta työtäkään ja ainahan ne tehdashommia kuitenkin olisivat. Mitä sitten pitäisi tehdä? Raskasta meille kaikille katkera väsynyt mies.

Munkin mies on jotenkin hieman hidas, ja se risoo mua. Olen hakenut syytä sieltä sun täältä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että olemme kaksi aivan eri tempoista ihmistä.. Hitauden joudun siis vain hyväksymään, mutta ymmärrän sun ärtymyksen!



Mitä epäloogisiin heittoihin tulee, munkin mies harrastaa niitä! Erityisesti suhteen alussa mua häiritsi, kun sukulaiset ja kaverit joskus ehkä ihmettelivät, että mitä tää jätkä oikein horisee.. Yritän hyväksyä myös sen, ja mies onkin ehkä jotenkin rentoutuneempi(?) nykyään ja sen vuoksi luontevampi keskustelija.



Olen epäillyt miestäni asperger-tapaukseksi tai lapsena päänsä kolauttaneeksi, mutta ei hän taida olla kumpaakaan. Me olemme vain erilaisia. Joskus haikailen itsekin nokkelan ja nopeaälyisen tarinaniskijämiehen perään, mutta kaikkea ei todellakaan voi saada. Tyydyn siihen, että mieheni on hyvä näin. Mutta välillä jurppii! That's life :D

toista et voi muuttaa, mutta itseäsi voit, ja jos hyvin käy, niin sinun muuttumisesi voi saada aikaa muutoksen myös miehessä.



Miehelläsi on huono itsetunto, eikä se parane yhtään siitä, että sinä tuot esiin sen, että hän voisi esim. kouluttautua lisää ja saada paremmman työn. Vaikka ehkä tarkoitat hyvää, niin tuollainen voi satuttaa ihmistä, jolla on heikko itsetunto, vaikka sen sanoisi kuinka hienovaraisesti. Entäs jos sen sijaan, että ehdottaisit miestä kouluttautumaan lisää yrittäisit kehua ja kannustaa häntä siinä, missä hän on hyvä. Jos hän raskaan työpäivän jälkeen on väsynyt ja kiukkuaa huonoa työtään, ole vain ymmärtäväinen: sano että uskot että mies on väsynyt ja vituttaa, sano sille että ansaitsee vähän lepoa, kysy mitä voisitte tehdä, ettei sitä niin vituttaisi vaan se tulisi paremmalle tuulelle, kehu siitä miten jaksaa olla lasten kanssa vaikka on väsynyt työstään jne. Kun miehen itseluottamus joskus paranee, hän ehkä tahtoo/jaksaa/uskaltaa miettiä lisäkoulutusta tms. Tai sitten sinä alat nähdä miehessä enemmän niitä hyviä puolia etkä keskity nini paljon huonoihin puoliin.



Eli positiivisuutta peliin, ja kärsivällisyyttä, koska muutos vie aina aikaa, niin tilanne tavalla tai toisella varmasti paranee =)

Vaimoni tyhmyys ärsyttää minua käytännössä lähes

päivättäin.



Olemme molemmat akateemisia ja lähes samalla alalla. Vaimoni on ollut aina minua kirjaviisaampi arvosanoilla mitaten.



Pidämme monista samoista asioista ja monissa asioissa vaimolla on myös käytännön järkeä mm. käsitöissä.



Mutta mutta... Miten naiset tai ainakin tämä nainen voi olla tyhmä monissa käytännön asioissa ja voimaton jokapäiväisten laitteiden kanssa. Vaikka monet laitteet ovat insinöörien suunnittelemia, niin ei ne nyt kuitenkaan raketti-insinöörin koulutusta vaadi.



Ja välillä tuntuu, että pitkä matikka ja kiitettävä arvosana on todella menneet hänen kohdallaan hukkaan. Minun kaaliin ei mene, että sama henkilö, joka pystyy kutomaan/virkkaamaan/neulomaan aivan uskomattomia luomuksia on aivan lukossa esimerkiksi auton perustoimintojen kanssa, tai kännykän toiminnot tms..



Voi sita tyhmien kysymysten ja kommenttien aiheuttamaa henkistä tuskaa. Huoh ja kyynel.

ettei mies ole tyytyväinen työhönsä ja palkkaansa. Kaikkihan sitä työtänsä valittavat ja kenenne sitä valittaa ellei saa puolisolle marista.



Kuinkahan monta pariskuntaa jäisi jäljelle, jos tuo olisi eron syy.



Paljastan salaisuuden. Myös koulutetut miehet ovat tyytättömiä työelääänsä ja palkkaansa. Osalle tämä perustyytymättömyys on se voima, millä pusketaan koko ajan suurempiin haasteisiin ja vaativimpiin työtehtäviin. Sitten täällä valitetaan, että mies tekee vain työtä ja asiakkaat ovat tärkeämpiä kuin perhe.