Onko kenenkään muun joskus vaikea jaksaa antaa huomiota miehelle lasten mentyä nukkumaan?

Minulla on ihana mies ja ihana lapsi (2v). Olen lapsen kanssa kotona ja vaikka se onkin ihanaa, on iltaisin usein aika uupunut olo.



Mieheni tulee töistä 18-19 aikaan, sitten syömme ja touhuamme jotain koko perheenä, usein ulkoilemme. Lapsi menee nukkumaan 21 maissa.



Itse olen siinä vaiheessa jo valmis käymään sohvalle lukemaan, heti sen jälkeen, kun koti on saatu pikasiivottua kuntoon.



Mies taas... hän alkaa vasta piristyä. Usein hän alkaa puuhailla kovasti jotain, esim. siivota jääkaappia. Joka ilta hän innostuu juttelemaan kovasti. Eilen illalla esimerkiksi hän kertoili innoissaan melkein tunnin ajan uistimistaan. Edellisiltana hän kertoi jotain työhönsä liittyvää matemaattista kaaviota pitkään ja perusteellisesti. Ja sitä edellisenä iltana lenkillä käymisen jälkeen sykkeitään ja kilometriä ja mitä se mittari nyt näyttääkin...



..ja kun ehdotan, että katsottaisiin jotain leffaa dvd:ltä, hän innostuu aina- mutta usein hän rauhoittuu sen leffan ääreen vasta puoli yhdentoista aikaan, tai myöhemmin. Siihen asti hänellä on täysi virta iltatouhuja päällä. Itse kävisin usein mielelläni jo nukkumaan tuohon aikaan mutta en sitten malta itsekään mennä.



Mies on ihana ja minusta on hauska, kun hän juttelee ja kertoilee asioitaan, siksi en mitenkään voi kuvitella sanovani, etten jaksa kuunnella... tuntuu myös tylyltä käydä nukkumaan aikaisin, kun en oikeasti ole tosi väsynyt.



Mieheni herää aamuisin yhtä aikaa kuin minä.



Usein vain kaipaisi hetkisen ikiomaa aikaa ilman että tarvitsee olla toisen saatavissa.



Neuvoja en niinkään kaipaa vaan kuulla, onko muilla koskaan samanlainen olo?