Onko teillä kavereita jotka soittaa: "Mitäs kuuluu? No mitäs muuta kuuluu?" eivätkä itse

ajattelee ettei sua kiinnosta niiden jutut jos et kysy.

jos eivät vastaa poistan nimen

Minusta on paljon kohteliaampaa ensin kysellä toiselta, ja odottaa sitten että hän kysyy takaisin.

Minä ajattelen (nykyään), että se joka vain kyselee toiselta, ei anna itsestään mitään ihmisenä.



Monet näyttävät ajattelevan, että on kohteliasta toista kohtaan olla puhumatta mitään omista asioistaan (ellei kysytä).



ap

Tottakai normaaliin keskusteluun kuuluu se, että itse kysyt myös kaverilta, että mitä hänelle kuuluu. Ei kai kukaan kyselemättä ala omia kuulumisiaan jaaritella.

Ihme kysymys, kai sinä ap voit kysyä kaveriltasi takaisin mitä hänelle kuuluu??

Mutta aloitukseni pointti oli se, mitä tehdä kaverin kanssa joka ei kerro KYSYMISESTÄ HUOLIMATTA oikein mitään omista asioistaan, vaan jatkaa melkein heti samalla "no mitäs muuta kuuluu" -jankutuksella.



Siis, ihmissuhde ei tunnu oikein vastavuoroiselta tässä tapauksessa ja se ärsyttää. Kertoisin kyllä kaikenlaista, olen avoin ja puhelias luonne muutenkin. Mutta tämä toinen on sellainen joka ei kerro itsestään mitään. (Tai sitten hän ei keksi mitään sanottavaa? Elämään ei koskaan kuulu mitään?)



Meinaan usein puuskahtaa hänelle "Kerro/puhu nyt sinäkin joskus jotain!" mutta en nyt halua häntä mitenkään loukata. Mutta, jos minä en puhu mitään, niin sitten langalla on yleensä kiusallisen hiljaista.









ap

Soittavat ja puhuvat, etten saa suunvuoroa ollenkaan.

häneltä tarkemmin. Ei mitään yleisluontoista, mitä sulle kuuluu, vaan yksityiskohtaisempia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti. Kun saat kaverin avautumaan, niin varmasti juttua tulee ja ihan mieluusti.



Itse olen sellainen, että odotan, että multa kysytään. Haluan kyllä puhua omista asioistani, mutta jos toinen ei niistä mitään kysy, niin en sitten puhu.

jolloin ei pety puheluun/ystävääni.



Poikkeuksena ap:n tilanteeseen, että mun tapauksessa ystäväni soittaa mulle, mä en soita hänelle koskaan.



Hän kertoilee vain omia asioitaan, ja papattaa niin etten ehdi yleensä sanoa mitään väliin. Ja jos yritänkin kertoa jotain omaa juttua, vaikka kertoisin jonkun oikeastikin tärkeän/koskettavan/iloisen/surullisen/henkilökohtaisen jutun, tämä kaveri ei tuumaa mitään (saattaa siis oikeasti olla vain aivan hiljaa, ryhtyä puhumaan lapsilleen samalla kun mä kerron juttuani tms. ja sitten vaihtaa täysin puheenaihetta kommentoimatta edes jaata mun asiaan) tai sitten korkeintaan tosiaan töksäyttää "jaa" ja alkaa taas heti samaan hengenvetoon kertomaan niitä omia asioitaan.



Joten olen tässä vuosien saatossa tajunnut, että jos hän soittaa ja vahingossa satun vastaamaan, puhelu menee niin että hän kertoilee omista asioistaan, ja kohteliaasti kyselen, enkä edes yritä kertoa mitään itsestäni väliin koska kaveri ei kuitenkaan kuuntele tai kommentoi mitään.



Joskus hän selkeästi kohteliaisuudesta kysyy itse, että mitäs mulle kuuluu, mutta se on todella vain kohteliaisuuskysymys, koska hän ei useinkaan jaksa kuunnella lausettani edes loppuun, jos jotain alkaisinkin kertomaan. Oikeasti. Keskeyttää ihan tylysti kesken lauseen alkamalla höpöttämään lapsilleen ja sitten oikasemalla jutun suoraan omiin asioihinsa.

Ei siis edes sano mitään "niin siis mistäs olitkaan puhumassa" niinkuin "normaalisti" ihmiset tekevät, jos lapselle onkin ollut pakko puhelun aikana jotain sanoa.

Minä kun kysyn häneltä tietenkin, mitä itsellesi kuuluu, vastaa hän lyhyesti ja heittää heti perään "mitä muuta sinulle kuuluu"?



Olen oppinut, että hänelle pitää kertoa jokin sellainen asia tai hänestä pitää saada irti sellainen asia, josta seuraa aito keskustelu, siis että keskustelu lähtee käyntiin. Jos vain kerron irrallisia pikkujuttuja, mitä olen tehnyt, niin keskustelu ei käynnisty ja sitten ollaan tuossa tilanteessa.



Esim.

- Mitä kuuluu? (Hän)

- Lähden ensi viikolla Kreikkaa.(minä)

- Mitä muuta kuuluu?

- Innolla odotan matkaa. Oletko sinä koskaan käynyt kreikassa, mitä pidit, mitä pitäisi pakata mukaan, millaista aurinkovoidetta suosit,



Ts. keskustelu käyntiin heti.

jolloin ei pety puheluun/ystävääni. Poikkeuksena ap:n tilanteeseen, että mun tapauksessa ystäväni soittaa mulle, mä en soita hänelle koskaan. Hän kertoilee vain omia asioitaan, ja papattaa niin etten ehdi yleensä sanoa mitään väliin. Ja jos yritänkin kertoa jotain omaa juttua, vaikka kertoisin jonkun oikeastikin tärkeän/koskettavan/iloisen/surullisen/henkilökohtaisen jutun, tämä kaveri ei tuumaa mitään (saattaa siis oikeasti olla vain aivan hiljaa, ryhtyä puhumaan lapsilleen samalla kun mä kerron juttuani tms. ja sitten vaihtaa täysin puheenaihetta kommentoimatta edes jaata mun asiaan) tai sitten korkeintaan tosiaan töksäyttää "jaa" ja alkaa taas heti samaan hengenvetoon kertomaan niitä omia asioitaan. Joten olen tässä vuosien saatossa tajunnut, että jos hän soittaa ja vahingossa satun vastaamaan, puhelu menee niin että hän kertoilee omista asioistaan, ja kohteliaasti kyselen, enkä edes yritä kertoa mitään itsestäni väliin koska kaveri ei kuitenkaan kuuntele tai kommentoi mitään. Joskus hän selkeästi kohteliaisuudesta kysyy itse, että mitäs mulle kuuluu, mutta se on todella vain kohteliaisuuskysymys, koska hän ei useinkaan jaksa kuunnella lausettani edes loppuun, jos jotain alkaisinkin kertomaan. Oikeasti. Keskeyttää ihan tylysti kesken lauseen alkamalla höpöttämään lapsilleen ja sitten oikasemalla jutun suoraan omiin asioihinsa. Ei siis edes sano mitään "niin siis mistäs olitkaan puhumassa" niinkuin "normaalisti" ihmiset tekevät, jos lapselle onkin ollut pakko puhelun aikana jotain sanoa.

mulla oli kans joskus samanlainen "kaveri". Enää ei olla tekemisissä, en vaan jaksanut tuommoista meininkiä.

samalla tavalla rasittavana minäkin koen tämän kaverini kanssa "keskustelun". Minä joudun koko ajan pitämään keskustelua yllä.



Hmm. Ehkä pitäisi minimoida noi puhelinsessiot hänen kanssaan, kun siitä ei tahdo tulla mitään.



Toinen ongelma on kyllä se, että hän ei pysty lapsilaumaltaan koskaan näkemään. Tai siis minun pitäisi käytännössä mennä oleilemaan hänen ja lasten kanssa jos haluan nähdä häntä.



ap