Millainen on ns. kaverivanhempi?

jota moni muu ei tee äitinsä kanssa

Pikkulapsiajan olin äitiäiti, nyt koululaisten kanssa enemmän kaveriäiti. Katsellaan samoja telkkariohjelmia (siis Idolsia tms, ei mitään väkivaltajuttuja), annan joskus kouluiltoinakin valvoa myöhään, kuunnellaan vuorotellen heidän ja mun lempimusiikkia ja yritetään vakuuttaa toisiamme omien paremmuudesta :-)

Lisäksi otan heidät mukaan perheen päätöksentekoon, esim. lomamatkojen suhteen. Saavat myös valita omat vaatteensa ja hiustyylinsä, ainakin vielä kun pysyvät hinnan ja tyylin suhteen tasapainossa.



En sanele tai huuda, jutellaan paljon. Jos tulee koulusta rangaistus unohduksista, puhumme siitä, riittikö se opetukseksi vai tuleeko kotoa jotain vielä.Yleensä mun näkyvä pettymys on riittänyt, tavat paranivat. Tuleva murrosikä puhuttaa myös, paljon on siitäkin etsitty yhdessä tietoa ja olen kertonut omia kokemuksiani. Tiukka olen ja aion olla vain isoissa linjoissa, ei lintsausta, päihteitä, seksiä alaikäisenä.



Voi olla, että olen ongelmissa, jos murrosiästä tulee raju. Rentoa ja ymmärtävää vanhempaa kohtaan voi tarvita erityisen rajua kapinaa, pelkään. Tai stten irtikasvaminen voi olla vaikeaa, kun kotona liian hyvä olla ja liian läheiset välit äitiin. Nyt menee hyvin, lasten kaveritkin viihtyy meillä, on sellaista pullantuoksuista arkea.

ei välitä, on jäänyt itekkii teinin asteelle, ei uskalla sanoa esim. EI, joka on unohtanut, että äiti on aina äiti ja kasvattaja.



Sellanen , joka joutuu huutaa yhteiskuntaa avuksi kun ei HUOMANNUT mitään kun kersa huume tms. koukussa. VOI, voi, voi näitä on nähty!!

Sä puhut nyt vapaasta kasvatuksesta. Siinä ei ole rajoja vaan lapsi tekee asioita omilla ehdoillaan.



Olen kaverivanhempi. Minulle on tärkeää että lapseni voi tulla puhumaan asioistaan ja tunteistaan, huomioin niitä jos lapsi kasvaa vanhoista säännöistä isommaksi.

Säännöt on ja niistä pidetään kiinni mutta kuuntelen ja tuen.



Minulle on omat vanhemmat tehnyt selväksi että aikuinen on auktoriteetti enkä vieläkään pääse samalle tasolle vaikka olen aikuinen ja olen perheellinen.



Huumeita voi käyttää kuka vaan! Vanhemmatkin voi käyttää lääkkeitä väärin tai huumeita tai alkoholia tai sellaset nuoret joilla on vanhemmat selvästi auktoriteettejä käyttää huumeita. Ajatteleeko joku toisin?

rajoja? Milloin kaveri kasvattaa kaveria? Eikö ole niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy esim. nuorisojoukko on kavereita keskenään ja tekee hurjia tyhmyyksiä.

Kaverit on kavereita ja vanhemmat vanhempia!

Toki vastuullinen vanhempi voi myös jossain mielessä olla kaverikin esim. vapaa-ajalla harrastuksissa mutta salamana on muututtava vanhemmaksi tilanteen niin vaatiessa!

Henkisen teinin tasolle jäänyt narsistinen vanhempi on usein kaverivanhempi. Hänelle lapsi on oman egon jatke, ei itsenäinen olento. Lasta esim. kuskataan jo vauvana esim. kapakoihin ja räkälöihin, festareille bändibody päällä ja kuulosuojaimet korvissa, tai vaikkapa tietyn aatteen tai uskonnon piiriin, ylipäätään niihin harrastuksiin ja paikkoihin, joihin vanhempi ITSE haluaa, vaikka ne eivät olisi lapsen kasvua ja kehitystä ja omia kiinnostuksia tukevia. Vanhempi tekee valinnat omalta kantiltaan ja lapsi saa sopeutua vanhempaan. Ylipäätään vanhempi ei suostu muuttamaan omaa elämäntapaansa lapsen takia. Esim. käyttää päihteitä tai tupakoi raskausaikana, lapsen synnyttyä ja kasvaessa. Ylipäätään aikuinen laittaa itsensä lapsen edun edelle. Tavallaan (omasta mielestään) "tasaveroiseen" asemaan, tajuamatta, ettei lapsi ole tasaveroinen, koska lapsi on lapsi, ei kykene (eikä pidä kyetä) pitämään puoliaan aikuista vastaan, vaan aikuinen vastaa lapsesta kaikin tavoin. Omasta mielestään tälläinen vanhempi on varmaan "tosi reilu", vaikka on oikeasti kaikkea muuta.

Myöhemmin tämä kaverivanhempi esim. saattaa ostaa teinille jopa viinat ja tupakat yms., antaa pitää rajuja kotibileitä, joihin sitten soitetaan poliisia paikalle. Kun lapsi on juuri ja juuri 18v., istuukin kaverivanhempi kaverilapsensa kanssa usein jo samassa räkälässä tappelemassa muiden juoppojen kanssa.