Miten lapselle kasvatetaan pitkäjänteisyyttä...?

Ekaluokkalainen tenava on ehkä kärsimättömin tyyppi mitä tiedän...



Ja kun oppii jonkun asian, niin sit "osaa" sen eikä tarvi harjotella. Miks tarttis, jos kerran osaa... Vaikka nyt pyöräily. Osaa joo pyöräillä, mutta kun ei mene jakeluun, miksi en päästä yksin liikenteeseen...



Nyt viimosin on sit uusi harrastus eli pesäpallo... Kävi viime vuonna pesäpallokoulussa ja tänä vuonna pääsi joukkueeseen pelaamaan. Aloitti 2 viikkoa sitten. Nyt kuulemma osaa jo kaikki säännöt, osuu aina palloon ja saa sen välillä kiinnikin. Pelaamaan pitäs päästä. Noh, kokeneemmat (pari vuotta vanhemmat) pääsee nyt ekana kuitenkin. Voi harmi ja kiukku. Ja voi myrsky ja mylväys, kun kuuli, että tuossa joukkueessa pelataan ekat kolme vuotta, ennenkun pääsee seuraavalle "tasolle". Siis mitä? Joutuuko opettelemaan samat asiat kolmena vuonna peräkkäin??? Yritin selittää, että ihan kuule ne isot miehetkin harjoittelevat ja harjoittelevat. Eikä harjoittele. Ne vaan pelaa! Ja hirveä itku ja parku. Kun hän OSAA JO!



Koulussa vähän samaa vikaa. Miksi pitää aina vaan harjoitella niitä samoja ja samoja. Paitsi, että sit parutaan, kun ei tullutkaan matikkatestissä täysiä pisteitä. Vaikka hän OSAA ne jutut...



Ja jos joku meneekin sit myttyyn, niin hän on ihan tyhmä ja idiootti, eikä osaa yhtään mitään. Ei ees kertolaskuja, vaikka KAIKKI muut luokalla osaa. Ja KAIKKI saa parempia koenumeroita ja osaa kaiken paremmin. Kunnes sit taas kääntää kelkan kun tarttis harjoitella jotain asiaa...



Kraaaaaah!