G: Jaksaako mies nähdä vaivaa esileikin suhteen eli onko teillä yleensä esileikkiä?
Kommentit (11)
Menen illalla sänkyyn, ja mies kääntyy omalta puoleltaan minua kohti. Kohta on jo kalu sisälläni.
Esileikki on siis toi, kun mies kääntyy minuun päin.
Ja sitten ihmetellään, miksi en ole innostunut seksistä. Huoh.
Menen illalla sänkyyn, ja mies kääntyy omalta puoleltaan minua kohti. Kohta on jo kalu sisälläni. Esileikki on siis toi, kun mies kääntyy minuun päin. Ja sitten ihmetellään, miksi en ole innostunut seksistä. Huoh.
Miten teidän seksielämä on voinut päästä tuohon jamaan? Onko mies alussa ollut huomioivampi? MIten kiihotut tuollaisesta? Oletteko koskaan puhuneet seksistä tai toiveistanne? En ole tiennyt tuollaista olevankaan. Suuteletteko te?
Molemmat jaksetaan nähdä vaivaa ja sitä on kyllä pitkin päivää...
vähän epäselvää, mitä tarkoitetaan "esileikillä"? Jos se tarkoittaa esim. hyväilyä ja suuseksiä, niin mitä ihmeen ESIleikkiä se on? (Ja miksi sitä kutsutaan vähättelevästi leikiksi...) Minusta se kaikki on seksiä. Ei seksissä aina edes tarvitse olla yhdyntöjä. Meillä ainakin saatetaan joskus tehdä vaan kaikkea muuta, esim. just suuseksiä. Minusta ne kaikki ovat "samanarvoista" nautinnon antamista.
Ei se meille kummallekaan mitään vaivaa ole, päinvastoin. Tykätään kovasti muunkinlaisesta seksistä kuin pelkästä yhdynnästä, jos sitä nyt esileikillä tarkoitit.
esileikin suhteen, se kestää kauan ja on loistavaa, monesti ennen yhdyntää meillä on myös suuseksiä puolin ja toisin, useammin ehkä kuitenkin mies antaa minulle suuseksiä ja monesti myös ensimmäisen orgasmin sillä ennen yhdyntää, toisinaan 69 molemmat saavat orgasmin, eikä edes edetä yhdyntään saakka.
mahtava mies, ei vonkaa joka ilta, päivän mittaan saattaa "tunnustella" josko illalla ois mahikset, ei edes yritä jos olen hermona,väsynyt tms. seksiä n. 1-4 kertaan viikossa.
ja ehdin saada orgasmin. Nauttii siis tosi paljon esileikin annosta myös eikä koe koskaan että ns. "näkisi vaivaa".;)
ei lopeta ennen kuin olen saanut tajunnan räjäyttävän klitorisorgasmin :) esileikissä tyydytämme toisiamme samanaikaisesti/vuorotellen.
Toki meillä on pikapanojakin, esim. kesken ruoanlaiton mies saattaa yllättää tai muuta vastaavaa, piristävät mukavasti.
Seksiä meillä on 3 vuoden takaisesta suhteesta joka päivä/tai vähintään 5kertaa viikossa. Mutta useimmiten joka päivä.
Menen illalla sänkyyn, ja mies kääntyy omalta puoleltaan minua kohti. Kohta on jo kalu sisälläni. Esileikki on siis toi, kun mies kääntyy minuun päin. Ja sitten ihmetellään, miksi en ole innostunut seksistä. Huoh.
Mies ei lähestulkoon koskaan harrasta esileikkiä. On joku ihme bakteerikammoinen, ei ikinä suuseksiä, eikä paljon suuteluakaan :/
Menen illalla sänkyyn, ja mies kääntyy omalta puoleltaan minua kohti. Kohta on jo kalu sisälläni. Esileikki on siis toi, kun mies kääntyy minuun päin. Ja sitten ihmetellään, miksi en ole innostunut seksistä. Huoh.
Miten teidän seksielämä on voinut päästä tuohon jamaan? Onko mies alussa ollut huomioivampi? MIten kiihotut tuollaisesta? Oletteko koskaan puhuneet seksistä tai toiveistanne? En ole tiennyt tuollaista olevankaan. Suuteletteko te?
Olin nuorena todella ujo ja arka seksin suhteen. Mutta silloin, yli 20 vuotta sitten, mies huomioi minuakin. En ollut itsestäänselvyys.
Raskaus- ja imetysaikana mies kieltäytyi kokonaan koskemasta (ei halauksia, ei suukkoja, ei seksiä, ei mitään) minuun, koska olin hänen mielestään ruma, ison vatsani kanssa. (Miten se vauva mahtuisi kasvamaan sisälläni, jos massu ei yhtään kaasvaisi???)
Lasten jälkeen tuntuu, ettei mies välitä, miltä minusta tuntuu. Kunhan saa itse tyydytyksen.
Olen hänelle itsestäänselvyys. Se, joka on aina kotona ja se, jota ei kukaan muukaan huolisi.
(Ja tähän on turha kenenkään huudella sitä "olet takuulla läski"-korttia, näin ei ole.)
En nauti seksistä, en kiihotu. Se on vain hetki, jolloin mies saa purkaa paineitaan, jotta minun ei tarvitsisi kuunnella hänen kiukutteluaan seksin puutten vuoksi. Suostun siis panopuuksi yleisen ilmapiirin vuoksi, jotta lapsilla olisi parempi olla kun isä ei kiukuttele ja huuda ilkeyksiä.
Joten vuosi vuodelta, olen yhä enemmän äiti. En mitään muuta. Äiti, joka huolehtii lapsista.
Saa nähdä, miten käy, kun nuo lapset tuosta lähtevät omilleen.
Suuteleminen? En edes muista, koska olisimme viimeksi suudelleet. Vuoden vaihteessa poskisuukko hyvän uuden vuoden toivotuksen kera, mutta sitä ei ehkä lasketa.
Niin, olen yrittänyt saada muutosta aikaiseksi, olen yrittänyt saada keskustelua, olen yrittänyt saada miehen huomioimaan minut. Huomaamaan, että minä olen olemassa.
Mutta miehen mielestä ei ole ongelmaa: hän tuo rahat kotiin ja minä hoidan kodin, mitään ongelmaa ei ole. Ei ole mitään, mitä parantaa.
Joskus muistelen aikaa suhteemme alussa kun mies toi minulle itse keräämiään valkovuokkoja tai ostamansa ruusun, ihan vain sen takia, että olen olemassa.
välillä on tosi nopeeta.
Vähän on riippuvainen, miten nuo lapset menevät nukkumaan ja onko seuraava päivä työpäivä vai vapaa.