En jaksa enää kun lastai tuijotetaan tai kommentoidaan koko ajan.

Tai sitten syvä hiljaisuus, mikä tuntuu ehkä kaikkein pahimmalta:( Lapsi on siis muuten aivan terve ja hyvin kehittynyt 1-vuotias, mutta on vähän poikkeavan näköinen. Siksi en jaksaisi enää yhtään "hauskaa" kommenttia hänen ulkonäöstään. Tai naapurin välinpitämätöntä olemusta kun tulee vastaan, ei halua joutua kiusalliseen tilanteeseen erinäköisen lapseni kanssa... Hei, meihin voi sopeutua ihan normaalisti niin kuin muihinkin ihmisiin.