4-vuotias "sekoili" neuvolassa

uusi neuvola aika. Jos siis tämä ei ollut lapsesi normaalia käytöstä. Sanoitko sen? Me ollaan joskus menty sen takia uudestaan että lapsi ei kerta kaikkiaan suostu tekeen mitään.

tekeen paljon mitään. Ja piirtäminenkin oli kuulemma menny suttaamiseksi, vaikka osaa kyl kotona piirtää ihan ok. Nelivuotiaat on vähän sellaisia, eikä siitä kannata ehkä huolestua, jos ei muuta aihetta ole.



Meilläki oli lääkäri kuulemma sanonut (isä käytti siis neuvolassa), ett normaalisti tällaisella piirroksella saisi lähetteen toimintaterapiaan, mut nyt oli huomattu, ettei lapsi vaan ollut halukas piirtämään. Eikä mielestäni kyllä pojalla olekaan mitään "ongelmia", paitsi että on hivenen ujo ja arka vieraassa seurassa.

ei kotona ikinä käyttäydy noin.



ap

lähetteessä luki, että ei saa lapseen kontaktia, lapsi ei osaa käyttää saksia tahi piirtää ym

Psykoligin alkukeskustelussa hän kertoi, että tapaa lasta 3x tunnin ajan, jonka jälkeen sitten vanhempien kanssa keskustelu.



Ekan tunnin jälkeen tuli sanomaan minulle, että ei tarvitse muita käyntejä. Oli teettänyt 6v:n koulukypsyystestit lapsella, joissa lapsi oli 6v ikätason ylärajoilla muissa paitsi kädentaidoissa, joissa oli vähän alle sen.



Sanoi myös saaneensa lapseen hyvin kontaktin ja lapsi oli puhunut kuin papu pata psykologin kanssa.

Minusta neuvolatäti olisi voinut yrittää olla tiukempi, mutta tietty ystävällinen. Aika herkästi laittaa lapsen toimintaterapia-arvioon, varsinkin kun tiedossa on että ko. arvioon on varmasti muitakin jonossa. Ja kun päiväkodista on annettu ihan erilainen tieto. Minustakin uusi neuvola-aika olisi ekaksi riittänyt. Tosin jos kerran saatte toimintaerapia-arvion niin käyttäkää nyt hyväksi ilmaiset palvelut. Asiansa osaava toimintaterapeutti kyllä näkee onko jotain vialla vai ei, kuvailemasi perusteella ei ole mitään vikaa lapsessa.

Meillä kuopus voisi hyvinkin käyttäytyä samalla tavalla kun sille päälle sattuu:)

poika lääkärintarkistuksessa aikoinaan neuvolassa meni tuolin alle. Piti kaikin voimin tuolin jaloista kiinni, eikä antanut lääkärin tutkia ollenkaan. Lääkärin juttuihin huuteli vaan, että hypi itse ja olet tyhmä lääkäri ym.



Naama punaisena häpeästä yritin saada lasta kuosiin vaikka millä muttei onnistunut.

lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin " erinomainen sanavarasto". Sitten jo vähän nauratti :)



ja siis normaalisti neuvolakäynneillä lapsi teki mitä pyydettiin, jutteli, keskittyi, osasi..

lapsi lyö tosiaan lekkeriksi tilanteissa, jotka ovat uusia ja ehkä vähän epämieluisia (ei olsii halunnut neuvolaan millään). Sitten aletaan höröttelemään ja makoilemaan lattioilla ja vastailemaan mitä sattuu. Sama sattuu joskus vieraiden ihmisten kanssa. Tekisi mieli äyskäistä, että "ole vakava! lopeta nauraminen! vastaa mitä kysytään!" muttei siitäkään olisi mitään apua. En tiedä, mikä aiheuttaa tämän epäluotettavuuden julkisissa tilanteissa. Epävarmuus, joka kanavoituu tuollaiseksi sekoiluksi ja showmeiningiksi?



Piirtämisestä en olisi itse niinkään huolestunut kuin tuosta "pitelemättömyydestä" sille päälle sattuessaan.



Taitaa tosiaan olla hyvä, että pääsemme terapeutin pakeille.



ap

terapeutin pakeille!



Miksipä siellä päiväkodissa mitään poikkeavaa huomattaisiin, jos siellä on tasainen meininki? Eli ei mitään yllättävää tms , josta napero sais hepulit.

Lapsi ei tiedä mitään, eikä osaa mitään ja pyytää mua tekemään, jos olen paikalla. Iteksiin kun menee niitä tehtäviä neuvolan tädin kanssa tekemään, on sen verran vieraskorea, ettei uskalla pistää hanttiin ;)



Meillä tosin lapset on ihan mielellään menneet tekemään tärkeitä tehtäviä tädin kanssa jo 3-vuotiaana ilman äitiä. Toiset tietty tarvii äidin mukaan, eivätkä mene suurin surminkaan yksin.

Ilmenee etenkin sosiaalisissa tilanteissa. Menetän totaalisesti toimintakykyni. Kouluni meni pilalle paniikkikohtauksien takia. Sain kohtauksia kokeissa ja testeissä. Se näkyi tyhjinä papereina. Menetin luku- ja kirjoitustaitoni.



Jäin useasti luokalleni ja jouduin erityiskouluun. Myöhemmin eräs ystäväni kehoitti ottamaan ajan lääkäriltä. Ja tulos oli laajamittainen sosiaalistentilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. Mitkään lääkkeet eivät auta. Olen jo neljäkymppinen, mutta muistan kuinka äitini kertoi neuvolakäynnistä ennen kouluikää. Osasin piirtää ja tehdä vaikka mitä, mutta neuvolassa en tehnyt yhtään mitään. Olin täysin sulkeutuneessa tilassa.



Kannattaa hakea apua mielenterveystoimistosta. Tuo vaiva haittaa etenemistä elämässä.

vahan asian vieresta, mutta meidan nelivuotias kertoi laakarille etta saa kotona ruoaksi vain maissia. laakari sitten 'vakavissaan' tiedusteli josko aiti antaa edes vetta tuon maissin lisaksi ja vastaus oli etta ei...

toisinaan jotain muutosta, tulee uusia lapsia, hoitajia vaihtuu jne. Luulisi että lapsi noihin reagoisi jotenkin erikoisesti ja tämä huomattaisiin hoidossa.



Kyllä osasyytä voi olla terkkarissakin. Meilä esikoinen on tykännyt käydä neuvolassa ja tehdä kaikki mitä pitänytkin. Viimeksi käydessämme terkkari oli vaihtunut ja hmm.. sanotaanko näin että uusi terkkari on erikoinen. On teennäinen, tekopirteä, ei osaa jutella lapsen kanssa. Poika sitten puollipakolla teki vaaditut asiat vaikka suorin sanoin kertoi ettei huvittaisi. Heti terkkarilta lähdön jälkeen kysyi missä se entinen terkkari oli kun se oli paljon kivempi.