Miksihän minä tyhmä menin katsomaan Mol-sivuja!

Toisaalta miksi sun pitäisi hakea unelmaduunia nyt kun voit tehdä sen vähän myöhemminkin ja panostaa lapsesi hyvinvointiin nyt?

Eli ei niistä mitään elämänuraa tulisi. Mutta olisivat niin ihania pätkiä!



Pakko on siksi, että mies ei voi nyt jäädä. Hänellä on vuoden kestävä työnantajan järjestämä pakollinen kurssi kesken. Eikä näitä muksuja voi laittaa hoitoon, kun alkaa puheterapia ja vuorovaikutteinen kiintymyssuhdeterapia (vai mikä himskatti se oli) ja neurologiset tutkimukset ja ja ja ja ja. Ei kerta kaikkiaan ehdi töihin. :(



Hyvä toki, että lapsi saa apua. Siitä olen kiitollinen. Mutta tekisi niin mieli jo pois tästä hullunmyllystä. Välillä töihin lepäämään...



ap

Senkun palaat työelämään ja alat hakea paikkoja.

ja apn tilanteessa se tuntuu aika selvältä miksi lapsi ei voi hoitoon mennä mutta ap yritä ajatell asiaa niin että töitä tulee ja menee mutta sun lapsi on vain nyt pieni ja tarvii sua.

ja apn tilanteessa se tuntuu aika selvältä miksi lapsi ei voi hoitoon mennä mutta ap yritä ajatell asiaa niin että töitä tulee ja menee mutta sun lapsi on vain nyt pieni ja tarvii sua.

Ihan oikeassa sinä olet. :) Mutta kun ne työpaikat kuulosti niin ihanilta ja pää hajoaa täällä kotona... Mutta eiköhän tämä tästä taas.

ap

Itse katon jatkuvasti mol:n sivuja, pitäs löytää vAakituinen kunnon työpaikka, nykynen ku on keikkahommaa.

Ja opiskelu siinä sivus.



Mulla se suurinhaave olis jäädä vuosikausiksi kotiäidiksi :D Vaihettasko osia?

niin ei olisi mikään varma juttu, että sä niihin pääsisit. Yhtä paikkaa voi hakea tosi monikin tyyppi.



Esim. mä hain yhtä työpaikkaa just (ei ollut edes mikään tosi ihana, vaan melko tavis) ja sain tiedon että sitä paikkaa oli hakenut 87 hakijaa mun lisäksi...

Itse katon jatkuvasti mol:n sivuja, pitäs löytää vAakituinen kunnon työpaikka, nykynen ku on keikkahommaa.

Ja opiskelu siinä sivus.

Mulla se suurinhaave olis jäädä vuosikausiksi kotiäidiksi :D Vaihettasko osia?

Joo, vaikka heti! Veikkaan kyllä, että kahden päivän tai viimeistään kahden viikon jälkeen rukoilisit polvillasi, että suostun ottamaan vaihdon takaisin. :D

Noihin terapioihin on meinaan syynsä.... Samoin kuin siihen, että mun pää hajoaa.

Minäkin haaveilin ennen tuota keskimmäistäni, että voisin olla vaikka loppuelämäni kotiäitinä. :) Nyt melkein mikä tahansa työ käy lomasta.

ap

niin ei olisi mikään varma juttu, että sä niihin pääsisit. Yhtä paikkaa voi hakea tosi monikin tyyppi.

Esim. mä hain yhtä työpaikkaa just (ei ollut edes mikään tosi ihana, vaan melko tavis) ja sain tiedon että sitä paikkaa oli hakenut 87 hakijaa mun lisäksi...

Mutta minä luulen, ettei noihin ole kauheasti tunkua. Parin kuukauden luokanopettajan työpätkä todella syrjäisellä kyläkoululla, valmistavan luokan opettajan paikka ja pienryhmän opettajan paikka. Eivät hirveästi houkuttele hakijoita.

Sehän se vaan onkin, että jos voisin hakea, ei tarvisi harmitella asiaa. Jos ei pääsisi, niin ei vaan pääsisi. Ja jos taas pääsisi, voisi innoissaan lähteä töihin. Mutta nyt ei kannata edes hakea, kun ei voisi kuitenkaan paikkaa ottaa. :( Tulee just sellainen säälittävä marttyyriolo "Ikinä minä en voi mitään ja aina mun elämäni on tällaista, aina toiset vaan ja minä en" ja muuta yhtä typerää nurkumista.

No, josko tämä huomisaamuun mennessä unohtuisi.

ap

kyllä se siitä unohtuu. Ja ei ne varmaan niin ihania paikkoja loppujen lopuksi ole miltä näyttää. Ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella. Ja kyllä sinä varmaan vielä töihinkin pääset. Ja eiköhän se hullun myllykin siitä ajan kanssa rauhoitu?

kyllä se siitä unohtuu. Ja ei ne varmaan niin ihania paikkoja loppujen lopuksi ole miltä näyttää. Ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella. Ja kyllä sinä varmaan vielä töihinkin pääset. Ja eiköhän se hullun myllykin siitä ajan kanssa rauhoitu?

Unohtuuhan tämä. Ja vastedes pidän nuo sivut visusti kiinni, olkoon millainen rahapula hyvänsä.

Rauhoittuu tämä hullunmyllykin. Jos ei huomenna, niin viimeistään 15 vuoden kuluttua. :)

ap