Lue keskustelun säännöt.
lapset vaihtoivat leiriä
08.05.2011 |
Ennen lapset ovat kovasti olleet kiinni minussa ja halunneet olla lähelläni tms. Viimeisen puolen vuoden aikana olen tietoisesti sekä pakosta joutunut tekemään etäisyyttä. Kotityöt eivät vain hoidu, jos kaiken vapaa-ajan leikin ja pelaan lasten kanssa. Olen siis kehoittanut ja rohkaissut lapsia leikkimään keskenään, jotta pystyn itse hoitamaan perheen kaikki kotityöt. Mies ei kotitöitä tee. Hoidamme siis lapsia miehen kanssa vuorotellen ja käymme töissä vuorotellen. Minun kotiaikani kuluu kodin ja pihan raivaamisessa ja lasten "komentamisessa". Miehen kotiaika menee lasten kanssa leikkien ja pelaten sekä tietokoneellä surffaten. Kaikki kunnia hyvälle isälle, joka lasten kanssa jaksaa touhuta. Tämä jaottelu vaan on johtanut siihen, että lapset haluavat vain isin ja minä olen se tylsä äiti, joka kokoa ajan siivoaa ja komentaa. Onko muilla vastaavaa? Miten tilanne on purettavissa?
Kommentit (7)
Teettekö siis vuorotöitä kumpikin? Itse en kyllä lähtisi tuollaiseen ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa sinä teet kaikki työt? Kiva työnjako... ei toimisi meillä, kaikki osallistuvat ja mies tietenkin toisena aikuisena. Mielestäni tilanne on purettavissa vain niin, että mieskin alkaa ottamaan sitä vastuutaan perheestä, mikä hänellekin kuuluu.
Ja homma on helpottanut vanhempien asennemuutoksella. ELI: koska minä paljon näppärämmin laitan ruuat, käyn kaupassa, kirjoitan joulukortit, hankin lasten vaatteet, huolehdin vakuutuksista, organisoin kyläilyt, huolehdin lasten harratusilmoittautumiset, lasken paljonko lyhennetään asuntolainaa ym.ym. (miehellä menisi näihina sioihin kolminkertaine aika), niin miehelle jää sitten "aivottomat" kotityöt. Eli mä en siivoa enkä vie roskia. Ja keittiön siivoan yleensä vain, jos mies ei oo kotona tai tartten nopeasti työtilaa keittiöön. Eli mies siivoaa, tiskaa ja vie roskia (ja hoitaa auton, tietokoneen ja kameran). Minä teen kutakuinkin kaiken muun. Lapsia hoitavat molemmat. Ja kumpikin koettaa tietoisesti tehdä välillä "turbona" kotihommia lasten puuhatessa muuta, ja taas välillä huomioida lapsia, vaikka tekemätömät työt painaisivatkin niskassa. Osin se on siitäkin kiinni, että äitikin sietää niitä roikkuvia hommia ja ottaa laspen ilon VÄLILLÄ ensisijaiseksi asiaksi.
Kyllä se muutoksen aikaansaaminen kesti, mutta onnistui, kun molemmat sitä halusivat.
Yhteistä arkea ei paljon ole. Toinen vuorotöissä toinen edes joten kuten säännöllisessä työajassa. Työajat ovat tällaiset ja siihen emme pysty vaikuttamaan. Alun perin lasten etua on myös ajateltu eli mahdollisimman paljon aikaa kotona ja äidin tai isän kanssa ja mahdollisimman vähän kodin ulkopuolella hoidossa. Kotityöt on kai aina hiertänyt jonkin verran. Olen aina tehnyt enemmän, koska olen nopeampi, aikaansaavempi ja ahkerampi. Mies ei laita ruokaa tms. Tarkoitus ei ole kuitenkaan erotakaan. Mä voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja huomioida enemmän lapsia. Ois vaan niin kivaa, kun tulis edes joskus siivottua ja pihakin olisi kiva saada kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteys siivousfirmaan ja viikkosopimus niin pitkäksi aikaa kun mies alkaa myös osallistua. Maksaahan se, mutta säästää todella paljon aikaa ja ehdit olla lasten kanssa. Jos ukko ruikuttaa, käske siivota itse.
Olenko mä tosiaan ainoa vastaavassa tilanteessa?