Ruotsalaisten tosijulma ryöpytys omille pojille, eihän näin meillä?
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta en kyllä muista, että useiden hävittyjen ja katkerien finaalien jälkeen olisi suomalaismedia haukkunut omiaan, niin kuin Ruotsissa tehdään.
Kyllä on meillä omat pojat olleet omia ja kehuttu on, etenkin jos kuitenkin mitaleja kisoista on vielä tuotu.
Vai miten, onko tuo vain ruotsalaisten juttu tuo, että jos ei voita, on heti ihan hylkiökamaa?
Kommentit (4)
on muutenkin outo asenne (siis ruåttalaisilla). Jos olisivat hävinneet vaikka tsekeille, niin ryöpytys ei olisi tätä luokkaa. Suomalaisille häviäminen on ruottalaisille kauhea kolaus ja varsinkin se mesoominen varmasta voitosta lannistaa tunnelmaa.
tappion hetkellä "media suree mukana" Suomessa ja julistavat ettei hopea ole häpeä...
ja osanneet iloita sitten ihan mitalistakin.
Ruotsalaisille monet voitot ovat tulleet ihan helposti vähän tuurillakin, joten häviöön täytyy löytyä jokin perustavanlaatuinen syy.
Jo ruotsalaiskatsojien naamasta näkyi kolmannessa erässä, että ymmärrys ei ollut enää mukana. Ei osattu edes harmitella, kun ei tajuttu, miten tämä on mahdollista. Ihan sääliksi kävi.
Suomalaiset osaavat näyttää surunsa ja harminsa heti, mutta ruotsalaiset olivat vain tyrmistyneitä, kun mahdoton tapahtui. Täytyyhän siihen mahdottomaan löytyä syyllinen. Ei riitä, että sanotaan, että olipas huonoa tuuria tai tällä kertaa näin. Jonkun pää on oltava vadilla.
bronssi voitetaan mutta hopea hävitään.