Lue keskustelun säännöt.
Miksi en ikinä tapaa kunnon miestä?
08.05.2011 |
Mulla ollut kaksi pitempää suhdetta, molemmat miehet kohteli mua huonosti. Toinen oikeasti jopa ihan kunnon mies, toinen ei. Mikä vika mussa on? Olen taas itkenyt koko päivän, piti lapsen isän kanssa vielä yrittää saada asiat kuntoon, sovittiin tapaaminen sekä tänään, eilen että toissapäivänä. Ikinä ei ehdikään paikalle. Lässyttää että rakastaa vielä mut ei:( Tuntuu että mut on vaan tuomittu elämään yksin:( Tai sitten onnettomasti huonossa suhteessa jossa mä olen vain kynnysmatto. Sellaisessa suhteessa en vain pysy, tietenkään. Ja en edes ole mikään hirveä akka. Kumpikin mies sanonut että vika ei mussa, mutta missä se sitten on?
Kommentit (10)
En hae:D Ja kuten sanoin, toinen miehistä on ihan kunnon mies, ollaan edelleen väleissä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinuahan kohdellaan just niin kuin annat kohdella. kyllä mies aina kynnysmaton tunnistaa.. jos olet "opettanut" että siedät millaista kohtelua vain jättämättä miestä (ilman mitään muitakaan pahoja seurauksia), niin sittenhän sua kohdellaan ihan miten vain
Pitkässä suhteessa pitkään olleena. Totean vain että säilytä oma itsesi kun alat seurustelemaan. Älä pelkää mitä olet. Ole rohkeasti oma itsesi. Pidä itsestäsi huolta. Kunnioita itseäsi. Kunnioita parisuhdetta. Älä itke sitä mitä et ole, vaan nauti siitä mitä olet. Esim. en ole ikinä pitänyt itseäni hyvännäköisenä. Aina parikymppisenä kompensoin sen miltä näytin treenaamisella. Ja nyt, kappas vaan käännän päät.. :) Sillä kropalla. En edes yritä mennä sille alueelle kun pitäisi "näyttää" hyvältä, pysyn omalla vahvuusalueella. En tiedä tajuatko ollenkaan mitä tarkoitan, mutta itsekunnioitus ja asenne- ne vaan on se juttu.
sinuahan kohdellaan just niin kuin annat kohdella. kyllä mies aina kynnysmaton tunnistaa.. jos olet "opettanut" että siedät millaista kohtelua vain jättämättä miestä (ilman mitään muitakaan pahoja seurauksia), niin sittenhän sua kohdellaan ihan miten vain
mulle ei tehtäisi ohareita kolmena peräkkäisenä päivänä! jos ei viitsi ilmaantua paikalle ekalla kerralla, niin turha enää ruinata! suksikoon muualle sitten, ei kiinnostaisi mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ensin, että minkälaisista oloista itse tulet ja minkälaisista oloista tulevat tapaamasi miehet? Oletteko vääriä toisillenne? Minkälaista miestä, mistä piireistä, sinun tulisikaan etsiä? Kerro jotain enemmän niin voidaan analysoida ja ehdottaa.
Kun aloimme seurustelemaan, sanoin mm. miehelleni:
- minua ei petetä
- Jos olemme yhdessä niin olemme, tai sitten emme ole. Ei muita vaihtoehtoja
- Minua ei lyödä. Jos minua lyödään - jätän heti, oli lapsia tai ei
Siinä ne tärkeimmät.
T.kuusi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini siis jäi leskeksi kun olimme pieniä. Otin aika paljon vastuuta nuoremmista jo tuolloin. Omat opinnot kesken, mutta jatketaan taas syksyllä:) Toinen miehistä on ehjästä, hyvin toimeen tulevasta perheestä, on itse insinööri. Hyvä mies ja hyvä isä lapsilleen. Ja sitten tämä toinen... Opiskelee vasta aikuisiällä nyt itselleen ammattia, hän eroperheestä, duunaritaustainen. Kärsii jonkinlaisesta Peter Pan-syndroomasta. Ja niille jotka sanoivat että sinua kohdellaan niinkuin annat: siinä se ongelma onkin, kun en myöskään ole niellyt sitä huonoa kohtelua, vaan suuttunut myös itse ja lopulta lähtenyt kävelemään. Ja siis oikeasti, tuo ensimmäinen mies vaikka ei mulle ollut reilu/kiva suhteen aikana on sitä nyt kun ei olla yhdessä ja on muuten upea ihminen! Tämä toinen ei, mutta..:D
Käyttäydyt kuten nainen. Haikailet miestesi perään, vaikka kerroit juuri itse lähteneesi kävelemään. Itse ainakaan en kovin pitkään venyttäisi mielenterveyttäni hyvin ailahtelevaisen ihmisen kanssa.
En sano, että olet sellainen, mutta siltä tämä kuulostaa.
Minä valitsin raittiin ja elämä hymyilee;-)