Lue keskustelun säännöt.
Kommentoivatko 6-7-vuotiaanne ulkonäköänne - ja miten suhtaudutte?
15.05.2011 |
Niin, siinäpä kysymykset.
Itse olen melko herkkis kommentoinnille, mutta en haluaisi näyttää sitä tytölle (juuri täyttänyt 7 v.)Olen kyllä sanonut, ettei ole kohteliasta ääneen ihmetellä toisten ulkonäköä. Silti ottaa luonnolle, kun hän arvioi minua ja tekisi mieleni loukkaantua, vaikka ei hän ymmärrä loukkaavansa.
Tyttö on siis viime aikoina esim. töräyttänyt, että "äiti sinulla on iso pylly" Äärgghh!! >>>:-( Hyvä olisi siihen vaikka sanoa, että "niin, ja olen ylpeä siitä" ;-) mutta en vaan pysty, kun vähän kolahtaa...
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja tuntoja..? Sivuutanko vain ja annan olla, vai kerronko, että on vähän loukkaavaa (jolloin tyttö alkaa miettiä, että mitä vikaa isossa pyllyssä ja saa ehkä joskus saman kompleksin kuin äitinsä...) ??
Kommentit (6)
Meillä siis 8v poika joka on ihan vastaavia juttuja joskus sanonut :) Sanon vaan että tottahan se on juu,pitäisi vedellä vähemmän karkkia. Kolahtaako se siksi ettet itse myönnä tilannettasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri sanoi tuon ihan saman pylly jutun :) Ja sanoi, ei ilkeästi, että olen lihava.
Olen pyöreä, mutta ei kamalan lihava. Muut tuttavapiirin äidit ovat melkein kaikki hoikkia, varsinkin naapurit yms. joka päiväiset kontaktit.
Tokihan 7 vuotias näkee, että olen isompi.Enkä voi siitä suuttua. Toki sitten läskipuheet olisivat eri asia. Mutta meillä ei läskiksi sano vanhemmat, eikä lapset ketään.
En arvostele koskaan omaa tai muiden kokoa ääneen. En ole tyytyväinen kokooni,mutten sitä mitenkään näytä. Tai tee mitään mistä sen näkisi.
Lapselle kommentoin, että äitille kelpaa sellainen pylly kuin se on.
Mulla on isommat lapset 9 ja 7 ja varsikin tuo nuorempi laukoo totuuksia aika tiuhaan. Välillä ihan ok sanoin, välillä kuulee näitä "oot aika läski"-juttuja, joihin kyllä puutun vihaisesti. Ei siksi, että en olisi läski, vaan siksi, että noin ei vaan sanota ihmisille, oli se äiti tai joku muu.
Isompi (tyttö) on tajunnut jo pienestä pitäen, miten asioita voi toisille sanoa, eikä koskaan ole loukkaavasti puhunutkaan. Ihmettelee joskus ihottumaista ihoani, ihastelee hiuksiani (silloin harvoin kun on aihetta) jne, mutta koskaan ei loukkaa. Poika, tuo nuorempi siis, vielä hakee tuota sosiaalista tilannetajua, mitä yritän hänelle opettaa. Totuudessa ei ole mitään pahaa, mutta senkin voi toiselle kertoa eri tavoin. Eikä aina ole pakko kertoa, jos tietää, että toiselle tulee paha mieli.
Niin ja sekin vielä, että lasten on niin hyvä oppia, että kaikki ollaan erilaisia ja meidän viat ja virheet ei ole aina helposti korjattavissa. Meillä nyt on lähisuvussa ollut vammaisiakin, joten on nähty läheltä vähän erikoisempaakin tallaajaa, ei pitäisi näiden ainakaan suu auki jäädä tuijottelemaan ja osoittelemaan.
Olen laihduttanut 25kg ja kommenttia tulee omilta lapsiltakin (ja paljon muualtakin). Hauskin oli ehkä tämä: "Äiti, ihanaa kun kädet ylttää sun ympäri näin hyvin!"
Ennen laihdutusta sain kuulla että minulla on mm. "Ihanan pehmeä masu".
En minä osaa omien lasteni kommenteista itse loukkaantua, mutta se hävettää, kun he laukovat joskus vieraille turhan suorasukaisia kommentteja ylipainoon liittyen. Vaikka puhuttu on sen sata kertaa, ettei toisten ulkonäköä ole soveliasta kommentoida.
Niin, ja kyse ei ole niinkään siitä, etten ole virheitäni myöntänyt (kuten yksi teistä epäili), vaan enemmänkin siitä, että kyseessä on asia, jolle en oikein voi mitään (lyhyet jalat + iso pylly, muuten olen erittäinkin hoikka). Siis rakenteellinen asia...
En osaa siitä loukkaantua, mua se vaan naurattaa. Saattaa sanoa vaikka että "sun maha näyttää kauhean isolta tms.". Minusta se on vaan lapsen vilpittömyyttä. Toki jos oikein rumasti sanoo niin huomautan ettei tuollaisia saa kenellekään puhua.