Lue keskustelun säännöt.
Onko hullua haaveilla kolmannesta lapsesta? ov
15.12.2006 |
Tällä hetkellä kaksi poikaa, 2v10kk ja 10kk. Koko kaksilapsisen ajan olen ollut enemmän tai vähemmän mehut pois, niin paljon pojissa on hoitamista. Ihania ovat, mutta ei tosiaan tartte miettiä, mitä tekisi seuraavaksi, joka hetkelle on hoitamista/ruoanlaittamista/pesemistä/vahtimista jne. Illalla kun menevät nukkumaan, kaadun sohvalle tai sitten pakotan itseni tekemään välttämättömiä kotitöitä. Pinna on usein kireällä enkä aina osaa nauttia lapsista.
Vielä yhden lapsen aikaan mielessä oli vanha toive 3-4 lapsesta. Nyt olen ihan varma, että neljä olisi liikaa, mutta kolme voisi olla ihan kiva. Mutta miten sitä jaksaa? Etenkin kun haluaisin, ettei ykkösen ja kolmosen ikäero olisi kovin suuri, max 4 kalenterivuotta. Olisko hullun hommaa tehdä vielä yksi lapsi tähän suht pian?
Mies kantaa mainiosti vastuuta kotihommista aina kun on paikalla, mutta reissaa työnsä vuoksi jonkin verran ja tekee pitkää päivää. Sitäkin mietin, että onko väärin hankkia monta lasta ilmastonmuutosmaailmaan, kun tulevaisuudesta ei voi tietää ja toisaalta me länsimaalaiset kulutetaan luonnonvaroja ihan sairaasti.
Kommentit (5)
Jollain se on sitten jaksettava :) Kyllähän ne siitä kasvaa, vaikka rankkaahan se varmaan tulee olemaan. Luottavaisia olemme ja iloisia, kaverit ovat kyllä kauhuissaan meidän puolesta mutta uskon että mukana on hitunen kateuttakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä se vahvistaa ajatuksianne suuntaan tai toiseen. Itselläni yksi ja kolme tuntuu sopivalta nyt, mutta mieli voi vielä muuttua. Toivottavasti saamme toisen lapsen pian.
siitä kannattaako tähän maailmaan lapsia tehdä..
Meillä on kans kaksi lasta melkein 3,5v ja melkein 2v.
Mä oon kans haaveillu aina neljästä lapsesta. Nyt mulla on hirvee ristiriita, kun jotekin ihmeessä vauvakuume nostaa päätään, mutta toisaalta on tuoreessa muistissa, miten rankkaa (ja ihanaakin) mulla on ollut tällä ikäerolla (1v8kk).
Sen sijaan kavereilla joiden lapsilla on se kolmisen v. ikäeroa, on ollut paljon helpompaa. Ja kyllähän nyt omastakin kolmivuotiaasta huomaan, että on se ihan eri kun vajaa kaksi vuotias! Meinaan jos vauva tulisi taloon.
Oon aatellu, että jospa kävisin töissä välissä ja ehkä myöhemmin lisää, pidemmällä ikäerolla, jos suodaan. Ehkä tää mun ristiriita merkitsee sitä, et viel ei kuitenkaan oo vauvan aika. Just vasta toipunu kahdesta vauvasta:)
vielä muutama muksu :) Uskoisin et jaksaa jos täs välis sais vähä järkättyy omaa iakaa enämpi ku ihan vaan joskus... Tuskinpa mekää tääl oltas jos ois liian syvällisesti alettu maailmanmenoa miettimään- toki jokainen toivoo lapsilleen parasta mut ei tulevaa oikeen voi niin paljon ennustaa... Toki on fiksua niin sinun kuin minunkin miettiä omaa jaksamista, meillä ainakin muksut jo yhdessä viihtyy ja ovat seurana koko ajna enemmän toisilleen... Uskoisin et aikansa kutakin ja jos luoja suo muutama muksu on tervetuulut meidän puuhakkaaseen perheeseen. Toki arki välillä väsyttää mut ei aina voi olla yhtä juhlaaa- kun vaan oppisi olemaan stressaamatta tekemättömistä hommista ja nauttimaan (lähes)joka hetkestä näiden vaippasankareiden kanssa :)
Jaksamisia ja onnea oikean ratkaisun tekemiseen omalla kohdallasi !
T niin väsynyt ja niin onnellinen ÄITI