Psykologia paikalla? Mistä voi johtua lapsella....

ettei pahoita äidin mieltä, seurauksena voi olla vihaa ja suuttumusta, mitä yliminä ei hyväksy ja joka sitten kanavoituu pakkotoiminnoiksi ja tappamis-fantasioiksi. Mikä taas aiheuttaa lisää syyllisyyttä ja pahentaa pakkotoimintoja.



Tai sitten jotain muuta.

Freudin lisäksi sellaiset klassikkopsykologit kuin Jacques Lacan ja Melanie Klein ovat kirjottaneet tästä paljon. Kaikille lapsille tulee kehitysvaihe, jossa he vihaavat äitejään. Yleensä se on ennen sitä kuuluisaa oidipaalivaihetta, mutta joskus se siirtyy tai pitkittyy sen jälkeenkin ja joskus ihan aikuisille ihmisille tulee siihen takaumia. Järkeistettynä se menee jotenkin niin, että lapsi jakaa äitinsä hyvään ja pahaan äitiin. Hyvä on se, joka pitää hänestä huolta, paha on se, joka - sen mistään mitään ymmärtämättömän vauvan kannalta - ei pidä. Kaikki vauvat kokevat että heidän äitinsä ei pidä heistä huolta, koska jokainen vauva kokee joskus tilanteen, missä äidiltä ei tule maitoa tarpeeksi nopeasti, missä vauvan itkuun ei pystytä vastaamaan tarpeeksi nopeasti tai missä se kauhea mahakipu ei vaan häviä, vaikka äiti tekisi mitä - tai jotain vastaavaa. Sellaista täydellistä äitiä ei olekaan, joka pystyisi kaikkiin vauvan tarpeisiin vastaamaan niin nopeasti, ettei vauva ehtisi pelätä ettei niihinvastatakaan ja jos olisi niin siitä vauvasta todennäköisesti tulisi psykologiselta kannata tosi epänormaali. Mutta se pieni lapsi siis kokee että äitejä on kaksi, hyvä ja paha. Hyvää hän rakastaa ja sen pahan hän haluaa katoavan. Ja tämä on vielä ok.



Ongelma - ja kehitys - syntyy kun se vauva kasvaa hieman jaalkaa ymmärtää, että se äiti, jonka hän juuri on jakanut kahtia hyvään ja pahaan onkin oikeasti kuitenkin vain yksi ja sama. Ja nyt lapsi alkaa kokea karmeaa syyllisyyttä, koska hän tajuaa vihaavansa ja toivovansa pahaa

äidille, jota kuitenkin samaan aikaan rakastaa aivan kauheasti. VÄhän myöhemmin sitten samaan aikaan kun lapsen oma minuus kasvaa, hän tajuaa, että sellaiset tunteet ovat ihan normaaleja ja tuo viha lakkaa itsestään.



Psykologien mukaan tämä syyllisyydenkokemisvaihe on kuitenkin vallan oleellinen vaihe jossa lapsi valmistautuu ymmärtämään itsensä entistä paremmin erillisenä olentona äidistään. Juuri synnyttäneille naisille ja monille miehille eri aikuisuuden vaiheeissa kuulemma tulee takaumia juuri tähän vaiheeseen ja silloin he päätyvät helposti vihaamaan äitejään (tai naisten tapauksssa jotain äidin paikalla olevaa vanhempaa naista, kuten vaikka asioihin soptkeutuvaa anoppia) aivan kauheasti ja pelkäävät oman minuutensa uudelleen katoavan äidin hyvän rakkauden ja pahan välinpitämättmyyden syövereihin. Kohdunpeloksi sitä myös kutsutaan.



AP:llä ilmeisesti onollut jotain vaikeuksia päästä syyllisyysvaiheesta siihen vaiheeseen, jossa hänen minänsä on vahvistunut tarpeeksi.

jo ammattiauttajan apua lapsen kanssa.

pakko-oireet ovat aina paha juttu, niistä tulee paha kierre jos niihin ei puututa

.. puhuin kyllä itsestäni. Lapsena minulla oli erittäin voimakkaita tuollaisia ajatuksia, jotka ahdistivat minua valtavasti aina aikuisuuteen asti (pakkoajatukset loppuivat kyllä jo lapsuudessa mutta syyllisyys niistä painoi todella pitkään, vieläkin hieman, enkä käsitä mistä nuo johtuivat). Etenkin kun äitini on mitä hyväsydämisin ihminen, vaikkakaan ei ole aina kohdellut minua lämpimästi ja hyvin, mutta pohjimmiltaan ollut aina turvallinen ja hyvä äiti.

ap

tai jokin väärin kuultu/ymmärretty asia riittää laukaisemaan pelottavia ja kummalllisia ajatuksia lapsen päässä.

lapsi uskoo suojelevansa itseään joltain pahalta

Ehkä taustalla on jonkinlainen turvattomuus? Vaikka elämä on kuitenkin ollut turvallista ja säännöllistä, on psyykkinen turvallisuus/turvattomuus eri juttu. Lapsi voi KOKEA asiat omalla tavallaan, vaikka ne eivät todellisuudessa niin menisikään kuin lapsi kokee. Usein lapset pääsevät näistä ajatuksista yli eikä niistä tulke hallitsevia.



Ehkä lapsi on kokenut, ettei äiti ole tarpeeksi läsnä hänen elämässään? Tai lapsen mielestä äidin pitäisi olla vain häntä varten, ja kun lapsi on tajunnut ettei näin ole, niin mieleen on tullut ajatus äidin tappamisesta, jolloin hän saisi kerrankin päättää äidistä, tavallaan äiti kuuluisi vain hänelle.



Tämä nyt ekana tuli mieleen.

Touretten oireyhtyma? Kun mainitsit pakkoliikkeet ja pakko-ajatukset, niin tuli heti mieleen. Googlaa vaikka netista.