Äh, inhoan itseäni! (punastumisesta)

tiedän että hullun kiusallista on. Joku on voinut laukaista asian, esimerkiksi jatkuva huomauttelu pahentaa asiaa ja tekee siitä entistä hankalamman. Minulla oli punastelua n.13-17 -vuotiaana tosi paljon, siis ihan joka asiasta. Sitten se hiljalleen hävisi itsekseen, toki joskus vieläkin on, mutta pääpiirteittäin itsetunto on nyt OK.



Varmaan nimenomaan terapia voisi auttaa. Kun mietit punastumista, punastut, niin kai se usein menee. Onko itsetuntosi hyvä vai huono ?

Mielestäni itsetuntoni on ihan hyvä. Yläasteella se oli todella huono mutta niistä ajoista olen laihtunut yli 20 kg nyt olen ihan nätti ja normaalipainoinen.



Ja kurjaa on juuri se, että punastun ilman mitään syytä ja sit vaan pahenee kun sen tajuan.

ihan aina, jos jouduin esim. vaan vastaamaan tunnilla opettajan kysymykseen, vaikka olisin osannutkin enkä sanonut mitään noloa, lehahdin silti ihan punaiseksi.



Ja aina kun muhun jotenkin kiinnitettiin huomiota, esim. sukulaisten juhlissa, jos joku erehtyi kysymään että "no mitäs sulle kuuluu?" ja usean henkilön katse kiinnittyi muhun vastausta odottaen, mä lehahdin ihan tulipunaiseksi ja sitten yritin vaan äkkiä änkyttää jotain ja lähteä pois tilanteesta.



Enää ei ole noin kamalaa, vastailen sujuvasti jo enkä jännitä puhumista tai ihmisten huomiota, onneksi, mutta punastelen yhä tosi herkästi. Punastun herkästi jos nolaan itseäni (tosin nolaan paljon vähemmän, olen rennompi eikä mikään enää ole oikeasti niin noloa kuin nuorena kuvitteli, itselleenkin osaa nauraa)

mutta olen huomannut että punastun ihan kunnolla jos vaikka vaan nauran kovasti. Tämä aiheuttaa kans noita tilanteita kun mua kiusoitellaan "älä nyt punastele" tai "miks sä nyt noin tulipunaiseks vedit?"



ja itse tietää ettei edes nolota mikään, mulla kai vaan kulkee verisuonet jotenkin niin pinnassa, että kaikki reagoiminen (nauru, hämmennys, liikuntasuoritus kevytkin, alkoholin nauttiminen) saa mun posket helottamaan.



Eihän kukaan koskaan usko, ettei mua nolota, ja että usein punastelen ihan muuten vaan (kuvittelevat että vaan selittelen) mutta jotenkin se ei enää niin häiritse. Ajattelen että no mitä sitten, luulkoot että punastelen noloudesta. Kun itseä ei kuitenkaan nolota, niin sou. Ajattelen niin, että kun jatkan puhumista ja toimimista ihan kuin normaalistikin, helottavista poskista huolimatta, ihmiset ehkä joskus uskovatkin että en oikeasti punastele nolotuksesta. Tai että punastuksesta huolimatta olen kuitenkin ihan "cool".



Ei se niin vakavaa ole. Ajattele, että punastelee ne muutkin, esimerkiksi minä siis. Ja kun et itse kiinnitä asiaan sen kummempaa huomiota (tai esität niin) niin kohta et oikeasti kiinnitä siihen sen kummempaa huomiota, hyväksyt asian, ja pikkuhiljaa kaikki muutkin.



Otetaan se vaikkapa meidän "ihanana" persoonallisena piirteenä :)

auttaa paljon, kun ymmärrät punastumisen olevan harmitonta. Siis eihän se haittaa, että punastelet! Kun tämän tunnustaa itselleen, ei muidenkaan huomauttelut häiritse. Usein nuo tokaisut eivät olekaan ilkeämielisesti sanottu.

syy taisi olla juuri se punastumisen pelko. Ja kun siitä on tarpeeksi monta kertaa huomautettukin. Ihmiset on vaan niin hölmöjä kun huomauttelee muutenkin tukalassa tilanteessa olevalle !

Jos vaikka odotat vielä vähän aikaa, katsot, meneekö ongelma ohi itsestään. Ajattele, että vaikka joku huomauttaisikin, niin ihan sama. Ajattelet vain kylmästi, et anna sen häiritä itseäsi. Pakota itsesi ajattelemaan, että se ei ole maailmanloppu.

Reaktio on psyykkinen, vaikkakin näkyy fyysisenä. Ruokavalion muutos ei siis auta. Tsemppiä

Kiitos teille kaikille kivoista sanoista. Varsinkin toi nelosen teksti voisi olla suoraan mun näppikseltä! Yritän selvitä, jotenkin mua vaan tänään mua harmittaa asia tosi paljon kun yksi miesporukka asiasta huomautti.

Mäkin punastelen, ja ihan ilman syytä. Yleensä se tapahtuu aivan normaaleissa tilanteissa, tyyliin joku kysyy jotain yllättäen, tai teen jotain "normaalista poikkeavaa". Yleensä en edes tiedä punastuvani, vaan joku huomauttaa siitä. Toisinaan kun taas tunnen punastuvani, sitä ei olekaan tapahtunut. En ole osannut pitää tätä suurena ongelmana, koska en edes aina tiedä mitä tapahtuu.

Punastelun perusteella saa sellaisen kuvan tietysti, että olen ihan hirveä jännittäjä ja huono itsetuntoinen, mutta en todellakaan ole. en yleensä jännitä tai stressaa kamalasti mitään, joten punastuminen on ihan järjetöntä. se vain tapahtuu.

Jos ongelmana on herkistelevä, epäpuhtauksiin taipuvainen iho. Maksaa noin 50 euroa Kauniit ja ruskeat nettikaupassa, mutta pieni hinta se on jos toinen vaihtoehto on sosiaalinen eristäytyminen.. Itsellä ainakin auttoi iho-ongelmiin (aknesta ja couperosasta johtuva punoitus).

Luulin, että punastuminen vähenee iän myötä mutta vielä mitä. Sen takia en enää halua olla asiakaspalvelutyössä tai vaikka kaupan kassalla, joka on ihan vihoviimeinen paikka.



Hassuinta tässä on, että minulla on ilman punastumista kaunis vaalea iho. En ole siis aina punaposkinen, mutta lämmönvaihtelut vaikuttaa heti sekä se, jos ajattelen punastuvani niin varamsti punastun.





Leikkausta en suosittele. Siitä on aika paljon huonoja kokemuksia: massiivista hikoilua ja joillakin se ei ole poistanut punastumista ollenkaan.



Mutta naiset voivat käyttää meikkiä! Ota blasco käyttöön. Samalla merkillä on peittävän värivoiteen lisäksi redneutralisoija. Opettele kunnon pakkelikerroksen tekemiseen (sellaisen joka ei näytä pakkelilta, mutta peittää). Siinäkin punastuminen näkyy, mutta ei mitenkään radikaalisti. Pieni punastuminen ei ole ollenkaa haitaksi. Hyvin harva nainen on iholtaan sellainen, ettei koskaan punastuisi. Meikki tuo myös varmuutta, joten et ajattele sitä punastumista.



Liiku myös runsaasti ja jätä kahvinjuonti väliin tai vaihda vihreään teehen. Kokeile meditaatiota. Kaikki nämä edellämainitut auttavat rauhoittumiseen. Tsemppiä!

Mene lääkäriin, kerro ongelmasi ja pyydä kirjoittamaan Propral -nimistä lääkettä. Se ei ole rauhoittavaa ja siihen ei jää koukkuun. Se on beetasalpaaja, eli verenpainelääke ja sitä käytetään myös migreenin estolääkkeenä.



Jännitysoireiden ja punastelun estoon käytetään niin pientä annosta, ettei sillä ole vaikutusta verenpaineeseesi. Jos kärsit migreeneistä saattavat ne hyvällä tuurilla kadota, mutta jos et niistä kärsi, ei Propralista mitään haittaa siinäkään mielessä ole. Ainoa mälsä sivuvaikutus, joka itselleni on tullut on se, että käsiäni ja jalkojani palelee normaalia herkemmin.



Lääkärit kirjoittavat ihan mielellään Propralia, joten varaa aika ja pyydä lääkitys. Lääkettä ei tarvitse ottaa säännöllisesti (mutta saa ottaa, jos haluaa, ainakin pienillä annoksilla, ellei lääkäri nimenomaisesti kiellä sitä), vaan tarpeen mukaan. Eli jos tiedät, että punastuttavia tilanteita on tiedossa, voi pillerin ottaa vain silloin.



Mukavin puoli Propralissa on se, että jonkin ajan kuluttua se saattaa alkaa toimia siten, että kun tiedät sinulla olevan lääkettä mukanasi (se vaikuttaa nopeasti), et välttämättä edes tarvi sitä. Punastelusta tavallaan oppii pois.



Toinen mitä kannattaa kokeilla vaikka lääkkeen rinnalla on Joe Blascon meikkivoiteet. Peittävät melkein mitä tahansa tekemättä ihosta kuitenkaan pakkeloidun näköistä. Jos ostat Blascoa, pyydä asiantuntevalta meikkimyyjältä ohpastusta sen käyttöön. Blasco on harmillisen kallista, mutta ehdottomasti hintansa väärtti. Ja kestää oikein käytettynä piiiitkäään...

Olen jo 45 ja vieläkin välillä punastelen. Vähemmän kuitenkin, joten asia helpottaa vanhemmiten.



Tai miten sen nyt ottaa... naamani on nykyään enemmän tai vähemmän punertava aina. Mulla on couperosa-tyyppinen iho, joka on kuulemma punastelijoilla aika yleinen. Vanhemmiten iho siis alkaa punertaa ihan aina.



Punastumiseen joka tapauksessa tottuu ja kun ikää tulee lisää, huomauttelutkin vähenee. Jokaisella on naamassaan jotain vikaa ja väriä, ei niistä enää ota selvää.



Mutta tiedän tosi hyvin ton tunteen, kun toiset luulevat, että nyt on jotain merkillistä tapahtunut, kun minä punastelen. Nuorempana ne tilanteet liittyi johonkin poikajuttuihin ja mikään ei ollut kamalampaa kuin kaverin huomautus että sähän oot ihan punainen.

Ehkä mulla on nyt parempia kavereita tai keskimäärin kirjava naama jatkuvasti, mutta noita huomautuksia ei ole enää (onneksi) tullut.

amerikkalaisesta verkkokaupasta (laita googleen hakusanaksi: camera ready cosmetics).



Ensimmäiset kannattaa ostaa Suomesta. Stokkalta ja Sokoksesta saa pyydettäessä näytepakkauksia, mutta myös myyjä osaa neuvoa oikean sävyn löytämiseen.



Itse en tiedä tuosta edellisen mainitsemasta Propralista, mutta taidanpa minäkin pyytää sitä lekurilta.

ratkaisee. Mua ei kiusaa enää yhtään kun tiedän että pakkelini alla voin muuttua vaikka vihreäksi eikä kukaan huomaa. Blascoa minäkin käytän.

Olen käyttänyt sitä nyt 16 vuotta, ja ikää mulla on 52 vuotta. Punasteleminen vain lisääntyi iän myötä enkä tosiaan ole oppinut siitä pois.



Blascon meikkivoidetta saa halvalla joistakin Usan nettikaupoista. Olen monesti sitä tilannut ja muitakin yhtä hyviä voiteita.

Juuri tuolta CRC:stä minäkin tilaan Joe Blascoa. En huomannutkaan, että sitä jo mainostettiin täällä.

Minäkin punastelen, syystä ja syyttä. Jos olen ahdistavassa tilanteessa, saatan myös punastua läikittäin: ihana punavalkoinen ihottuma nousee kaulasta ylöspäin ja kohta naama näyttää mariannekarkilta. Sama voi tapahtua auringosta tai tuulesta tai kuumasta tai kylmästä tai liikunnasta ja puolesta lasista viiniä.



Mutta mulla on mielestäni oikeus punastua, johtui se sitten mistä syystä hyvänsä tai kokonaan syyttä. Mulla on myös oikeun niihin mahdollisiin tunteisiin sen punastumisen takana, silloin kun sellaisia on, ja mulla on oikeus niiden näyttämiseenkin. Jos jotakuta häiritsee mun naamanvärini niin se on sen ongelma. Ehkä joskus on syytäkin miettiä, mitä tuli sanoneeksi, kun sai toisen punastumaan. Se häpeä kun on usein oikeasti siellä päässä...

Minäkin punastelen, syystä ja syyttä. Jos olen ahdistavassa tilanteessa, saatan myös punastua läikittäin: ihana punavalkoinen ihottuma nousee kaulasta ylöspäin ja kohta naama näyttää mariannekarkilta. Sama voi tapahtua auringosta tai tuulesta tai kuumasta tai kylmästä tai liikunnasta ja puolesta lasista viiniä. Mutta mulla on mielestäni oikeus punastua, johtui se sitten mistä syystä hyvänsä tai kokonaan syyttä. Mulla on myös oikeun niihin mahdollisiin tunteisiin sen punastumisen takana, silloin kun sellaisia on, ja mulla on oikeus niiden näyttämiseenkin. Jos jotakuta häiritsee mun naamanvärini niin se on sen ongelma. Ehkä joskus on syytäkin miettiä, mitä tuli sanoneeksi, kun sai toisen punastumaan. Se häpeä kun on usein oikeasti siellä päässä...

Kun punastumista ei koe katastrofiksi, niin helpottaa ja ajan kuluessa punastuminen voi jopa vähetä. Pahinta punastumisessa oli nimenomaan se, että sitä häpesi, jolloin puna syveni...

Minulla on sama vaiva. Ikää 44-v. Vanhemmiten ehkä hieman rauhoittunut.



Olen miettinyt, onko punastumisella yhteyttä ruusufinniin, joka minulla todettiin vähän päälle kolmikyppisenä. Nyt onkin sitten ainakin nenä kirkkaanpunainen läpi vuoden.

Ne yleensä pahentavat punastumistaipumusta. On helpompi pysyä viileänä kun ei elimistössä ole mitään kofeiinin kaltaisia kiihokeaineita.

Ja sitten vana rupeat olemana tyynen rauhallinen vaikka helottaisit kuinka. Punastuminen menee nopeasti ohi kun itse pysyt rauhallisena.Äläkä välitä ihmisten kommenteista. Ja peittävä meikkikin voi tosiaan auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin punastelen, ja ihan ilman syytä. Yleensä se tapahtuu aivan normaaleissa tilanteissa, tyyliin joku kysyy jotain yllättäen, tai teen jotain "normaalista poikkeavaa". Yleensä en edes tiedä punastuvani, vaan joku huomauttaa siitä. Toisinaan kun taas tunnen punastuvani, sitä ei olekaan tapahtunut. En ole osannut pitää tätä suurena ongelmana, koska en edes aina tiedä mitä tapahtuu.

Punastelun perusteella saa sellaisen kuvan tietysti, että olen ihan hirveä jännittäjä ja huono itsetuntoinen, mutta en todellakaan ole. en yleensä jännitä tai stressaa kamalasti mitään, joten punastuminen on ihan järjetöntä. se vain tapahtuu.

Sama!!! Vaikkakin olen introvertti ja hiljainen