Lue keskustelun säännöt.
lapsen verikokeen otto,kumpi parempi,äiti mukana vai ei?
05.05.2011 |
olla äidin sylissä,vai hoitajan ja äiti poissa silmistä?
kyseessä siis 5vuotias,jota viimeksi piti pitää KOLME! ihmistä kiinni,jotta yksi sai otettua verikokeen.....
mietinkin,onko parempi antaa lapsi pelkästään hoitajille,ja olenko mukana?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka hoitajat osaavat ehkä pitää kunnolla kiinni. Meillä 6-vuotiasta rokotettiin ja hoitaja tuli auttamaan, kun minä en saanut pidettyä kunnolla paikoillaan.
ilman minua,mutta ei kai sitten...
ap
oletko SINÄ rauhallinen. Eli jos osaat olla rauhallinen ja pitää lapsen tiukasti sylissä/kiinni, niin voit olla. Mutta jos äidille tekee vaikeaa nähdä lapsi itkuisena ja riuhtovana niin on parempi ettet ole, koska epävarmuutesi tarttuu lapseen.
sh
toimenpiteen aikana,koska itkeä tihrutan "muka salaa"..nyt jo kyyneleet pukkaa silmiin,kun kirjoitankin asiasta. olen herkkä:( ja huono sairaalakäynneissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos noin vanha lapsi noin paljon pelkää verikokeen ottamista?
Mun mielestä, jos lapsi pelkää noin paljon, olisi parasta että äidiltä otettaisiin se koe ekaksi, lapsen nähden ja
äiti olisi ihan rauhallisesti siinä tilanteessa.
mutta kun siitäkin on kahta mielipidettä ollut,että auttaako se mitään... varsinkin,kun luulen,että lapseen ei varsinaisesti kamalasti satu,vaan se on enemmänkin henkistä. siis se pelko.
joku hoitajakin joskus sanoi,että turha laittaa emlaa,jos se ei ole siitä kivusta se huuto ja riuhtominen. ei olla sitten laitettu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mukana olisi lapsen isä, hänellä ehkä olisi enemmän voimaa pitää kuin kahdella hoitajalla.
Muuten voisi olla parempi, että vain hoitajien mukaan.
Kysy, voiko etukäteen laittaa puudutuslaastarin, ettei sattuisi niin paljon.
toimenpiteen aikana,koska itkeä tihrutan "muka salaa"..nyt jo kyyneleet pukkaa silmiin,kun kirjoitankin asiasta. olen herkkä:( ja huono sairaalakäynneissä.
ap
Mun lapset eivät ole hätkähtäneetkään, vaikka niiltä on otettu verikokeita kyynärtaipeesta ihan kaksi- ja kolmevuotiaina. Kun mä en hysterisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimenpiteen aikana,koska itkeä tihrutan "muka salaa"..nyt jo kyyneleet pukkaa silmiin,kun kirjoitankin asiasta. olen herkkä:( ja huono sairaalakäynneissä.
ap
laita tosiaan emlat hyvissä ajoin ennen näytteenottoa. Tsemppiä teille kummallekin näytteenottoon! :)
sh
Meillä on verikokeet 4-vuotiaalla menneet ihan hyvin, olen selittänyt etukäteen mitä tapahtuu ja miksi. Itse pelkään verikokeita, mutta lapselle toki esitän urheaa "enkä näytä pelkoa"..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen käyttäny lastani paljon verikokeissa ja aina laitetaan emlat. Ihan siitä syystä, että se puuduttaa niin hyvin, että mitään ei tunnu. On sille lapsellekki paljon parempi, kun tietää, ettei satu. Herranen aika, kun kerta on tuollainen vaihtoehto kuin emla, niin ehdottomasti sitä käytetään. Pitää vain muistaa ottaa se laastari pois n. 15 min ennen verikoetta, muuten suonta ei löydy.
jos sinusta itsestasi verikokeen otto on pelottavaa tai jarkyttavaa, on parempi ettet ole paikalla, koska se valittyy varmasti lapselle. Lisaksi kuvaamassasi tilanteessa lapsi voi olla "vieraskorea" ja antaa ottaa naytteen helpommin, jos sina et ole paikalla. Mutta noin yleensa sanoisin etta (rauhallisen ja rauhoittavan) aidin lasnaolo on kylla suotavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvi pistää sitten väkisin niin on helpompaa kaikille.
Meillä lahjominen tepsii jopa 2v:hen ja lapset alkaa lääkärin jälkeen itkemään jos EI ole määrättty verikokeita :)
lahjus lapsen iän mukaan - pienet saa isoja leluja, isot saa vaan jotain pientä esim 2e legoukon tms
ei tarvi pistää sitten väkisin niin on helpompaa kaikille.
Meillä lahjominen tepsii jopa 2v:hen ja lapset alkaa lääkärin jälkeen itkemään jos EI ole määrättty verikokeita :)
lahjus lapsen iän mukaan - pienet saa isoja leluja, isot saa vaan jotain pientä esim 2e legoukon tms
tyttö on aivan käärmeissään,kun menin tuollaista sanomaan,että saa läppärin,jos antaa reippaasti ottaa verikokeen. :D
välillä haluaa kokeeseen,välillä ei.
voi jessus....
ap
ihan vaan noin niinkuin sivuhuomiona:)
Meillä viimeksi otettu 3v tytöltä näyte ja oli eka kerta kun otettiin. Selitin jotakin etukäteen ja sanoin että se tehdään halusi tai ei.Kun mentiin sisään sanoin että palkinnon saa kun homma on tehty, huutaa saa jos haluaa mutta käsi pysyy paikallaan. Pienellä huijauksella ja huomion kääntämisellä muualle homma suijui vauhdilla ja lapsi ei itkenyt lainkaan. Kun lähdettiin labrasta niin valitti vain että laastari oli ruma ja kiristää ja halusi että ostettiin palkinnoksi laatikko prinsessa laastareita ja tietty vaihdettiin heti sellainen laastari huonon tilalle.
Onneksi esikoiselta ei ole tarvinut pitkiin aikoihin ottaa verikoetta. Hän menee aivat hysteeriseksi vaikka itse olisin rauhallinen kuin jääpala. On luonteeltaan herkkä ja pelkää kovin. Rokotus oli viimeksi tosi hankala juttu...
Oletko muuten kysysynyt lapselta miksi hän rimpuilee jne ? Mikä pelottaa tai tuntuu kurjalta tilanteessa. Jos kipu niin sovi että laitatte Emlan (ei ole kyllä itsellä kokemusta sen laitosta). Voit vaikka etukäteen kokeilla että tuntuuko "nipistys" siinä alueella jne. Jos taas inhoaa esim. kiinnipitämistä niin tarjoa että muut eivät tule pitämään kiinni jos istuu nätisti paikallaan sylissäsi ja sinä pidät kiinni kädestä ja hän pitää käden paikallaan.
Tsemppiä ja toivottavasti menee tälläkertaa helpommin.
Jos lapsi on rauhallinen ja näytteen pystyy ottamaan ilman sen suurempia tappeluja, niin ilman muuta äidin syli on paras paikka.
Pieni itkukaan ei haittaa, kunhan ei rimpuile ja otto tosiaan onnistuu max yhden apurin avustuksella (pitää ranteesta tiukasti kiinni).
Mutta jos tarvitaan kolme pitäjää niiin silloin äidin on todellakin hyvä olla oven ulkopuolella. Koska tällaisessa tilanteessa lapsi usein riehunnallaan luottaa siihen että äiti ei anna hoitajien "kiduttaa" häntä.
Mutta hyvin usein kun äiti lähtee oven ulkopuollle, lapsi rauhoittuu ja näyte saadaan hyvin otettua. Moni lapsi vaan hakee liiallisesti turvaa vanhemmiltaa ja aiheutta kohtauksen.
Minulla on itsellänikin lapsia ja vanhemman laitoin labraan ilman minua. Syynä se että jäi aina karmeihin roikkumaan ja huutamaan ja näytteen otto oli yhtä tuskaa. Kun jäin ulkopuolelle, työkaverini otti näytteen sanomalla tytölle että nyt iso tyttö karmeista irti ja tuoliin. Tyttö ei uskaltanut uhmata hoitajaa vaan meni tuoliin.
Ja emlaa kannattaa pyytää!! Vaikka ei aina toimikaan niin toimii kuitenkin psykologisena vaikuttimena ja rauhoittaa lasta.
Ikäviä juttuja. Kiinni pitäminen ja väkisin operoiminen saattaa aiheuttaa kyllä kivoja traumoja. Vaikka hoitotyön oppaissa miten kauniisti puhuttaisiin siitä, miten lapselle täytyy luoda tunne että hänkin voi kontrolloida tilannetta niin käytännössä se on juuri päinvastoin hyvin usein. Pakokauhuinen lapsi vaan "kahlitaan" väkivalloin. Suhtautuminenkin vielä usein on sellainen kylmän asiallinen (joidenkin mielestä ehkä rauhoittava...). Minulle tosin on lapsena tehty pahempiakin kuin verikokeet, ja sairaalat ovat aina olleet minulle nöyryytyksen, tuskan ja tunteiden ignoraamisen paikkoja. Ja itsemääräämisoikeuden. Se tunne kun sairaalan ovista sisään astui... :S
Näen välillä painajaisiakin (edelleen) siitä, miten olen sairaalassa ja itse tiedän etten tarvitse jotakin hoitoa, mutta robottimainen henkilökunta vain lässyttää kuin vajaaälyiselle (siihen ihanaan sävyyn miten lapsille nyt usein puhutaan) että "kyllä kuule tämä nyt tehdään". Omalla tahdolla, tunteilla ja ajatuksilla ei ole mitään merkitystä, ympäristölle niitä ei ole edes olemassa. Minut katetroitiin väkisin lapsena useamman kerran, ja se tilanne nyt lapsen kokemusmaailmasta käsin oli kutakuinkin raiskaus. Että eipä kai se ihme jos on pientä luottamuspulaa.Ikäviä juttuja. Kiinni pitäminen ja väkisin operoiminen saattaa aiheuttaa kyllä kivoja traumoja. Vaikka hoitotyön oppaissa miten kauniisti puhuttaisiin siitä, miten lapselle täytyy luoda tunne että hänkin voi kontrolloida tilannetta niin käytännössä se on juuri päinvastoin hyvin usein. Pakokauhuinen lapsi vaan "kahlitaan" väkivalloin. Suhtautuminenkin vielä usein on sellainen kylmän asiallinen (joidenkin mielestä ehkä rauhoittava...). Minulle tosin on lapsena tehty pahempiakin kuin verikokeet, ja sairaalat ovat aina olleet minulle nöyryytyksen, tuskan ja tunteiden ignoraamisen paikkoja. Ja itsemääräämisoikeuden. Se tunne kun sairaalan ovista sisään astui... :S
Näen välillä painajaisiakin (edelleen) siitä, miten olen sairaalassa ja itse tiedän etten tarvitse jotakin hoitoa, mutta robottimainen henkilökunta vain lässyttää kuin vajaaälyiselle (siihen ihanaan sävyyn miten lapsille nyt usein puhutaan) että "kyllä kuule tämä nyt tehdään". Omalla tahdolla, tunteilla ja ajatuksilla ei ole mitään merkitystä, ympäristölle niitä ei ole edes olemassa. Minut katetroitiin väkisin lapsena useamman kerran, ja se tilanne nyt lapsen kokemusmaailmasta käsin oli kutakuinkin raiskaus. Että eipä kai se ihme jos on pientä luottamuspulaa.
tein kyllä selväksi ennen lähtöä,että se otetaan,halusi tai ei,sitä ei lapsi voi päättää.
minä+1 hoitaja pidettiin kiinni,ja toinen otti näytteen.
karjuminen ja huuto oli kamalaa,ihan kuin lasta tapettaisiin:(
pyysin katsomaan kuvia seinällä,mutta eeeeei,hän tuijotti vai sitä neulaa,ja kuinka veri alkoi tulla...
hengissä selvittiin,ja sai läppärin "rohkeudestaan".
kotimatkalla hän oli surullinen,koska "se hoitaja-täti oli niin kiltti,ja minä loukkasin häntä karjumalla niin kovasti..." -sanoi tyttö. se oli suuri murhe koko reissussa.
ap