Mitä tekisit?

anoppi osaa kiristää ja kertonut tietysti että saa kissan jos äitisi kävisi kokouksessa ja paranisi heti.

Olisiko paha jos kävisit kerran lapsesi kanssa ja hän huomaisi että hups äiti ei parantunutkaan...

Toisaalta sano anopille että voi tavata lapsenlastaan vasta jos kun ei kerro satuja lapselle

Kerro lapselle että anoppi satuilee...

Inhottava tilanne-

En millään halua estää isovanhemman ja lapsen suhdetta. Tämä yksi asia vain hiertää...



Kokoukseen en mene, en ole uskontovastainen, mutta lapsen päätä en lähde kieputtamaan yhtään tällä asialla. Kissasta ei sentään ole anoppi sanonut, oli lapsen oma johtopäätös.



Mietin vain, miten asian hoitaisin ilman, että kävelen anopin yli... Vaikka toisaalta hän kyllä kävelee tässä minun ylitseni..?

teidän perheen uskontoa tai ateismia tai mitä ikinä edustattekaan



TOiseksi puhuisin lapselle suoraan ja kertoisin, että mummo uskoo siihen, mitä puhuu, mutta sinä et. Perustele lapselle, miksi sinun mielestäsi et parane kokouksen avulla ja miksi sitä kissaa ei kokouksessa käymällä saa.



Kerro, että maailmassa on erilaisia uskontoja ja eri ihmiset uskovat eri asioihin. Kerro, että sinä et usko samoihin asioihin kuin anoppi. Ja että tieteellisesti ei ole osoitettu, että joku kokous parantaisi astman. sEn sijaan on tieteellisesti osoitettu, miten astmaa voi lievittää ja hoitaa.

Anoppisi kun ihan vilpittömästi uskoo juttuihinsa niin vaikea mennä sanomaan että lapselle ei saa tällaisia jutella. Jospa saisit lapsesi ymmärtämään, että mummo on vähän hassu näissä asioissa? Hän on kuitenkin jo aika vanha, mutta ymmärrän toki lapsen tuskan ja turhan toivon kissan hankkimisesta, mutta eiköhän hän ymmärrä, ainakin muutaman vuoden päästä. On tietenkin vaikeaa selittää asioita niin, ettei lapsi pidä mummoa ihan hulluna, jos siis muuten on ihan järkevä ihminen. Saisiko miehesi puhuttua äidillensä järkeä, ettei nyt ihan kaikkea lapselle tarvitse jutella?



Tulipa monimutkainen viesti, mutta asiakin on monipiippuinen eikä tähän varmaan oikein ole oikeaa vastausta? Ihmiset kun on niin erilaisia ja suhtautuvat asioihin eri tavalla.

Anopille että arvostan hänen uskoaan, mutta tahdon että lapsi muodostaa ilman tuputtamista oman käsityksensä asiasta. Selittäisin kissa-asian ja todellisuuden siihen että sillä periaatteella tuskin sitä kissaa kuitenkaan koskaan saadaan. Lapselle myös sanoisin että mummo uskoo hieman eri asioihin kuin äiti, mutta se ei tarkoita sitä että äidin sairaudet samalla uskomuksella paranisivat.

Kiitos, hyviä neuvoja, lapsen kanssa olen jo paljon puhunutkin, tämä ei nyt ole ensimmäinen kerta kun tästä uskonasiasta väännetään anopin takia...



Hassahtanutta en hänestä halua leipoa, kun kuitenkin viettävät lapsen kanssa paljon aikaa. Lapsen on voitava pitää mummoa luotettavana, mitä hän onkin.



Miehelle tämä asia on todella kuuma peruna. En viitsisi häntä tähän vetää, on jo lapsuudessa itse kärsinyt näistä ja suuttuu/pahoittaa mielensä.



Täytyy yrittää nyt vielä puhua lapsen kanssa ja jos epätietoisuus vain jatkuu, niin noudatan tuota neuvoa että pyydän anoppia kunnioittamaan meidän "uskoa" ja sitä että lapsi saa itse valita, kuten olen itse lapselle myös toitottanut koko ajan... Jään vain alakynteen, kun mummo EI tätä omaa valintaa jätä vaan tuputtaa omaa asiaansa.



Kiitos!

minä kertoisin tuossa, että ihmiset uskovat erilaisiin asioihin ja ajattelevat asioista eri tavalla. Lapsi voi oppia hyväksymään näitä asioita samalla tavalla kuin ymmärtää vaikka mummolan ja kodin eri säännöt. Voit ihan suoraan sanoa, mihin itse uskot.



Kerro, että mielestäsi kokouksissa käyminen ei paranna astmaa. Onhan lapsi nähnyt, että sitä käydään lääkärin luona arvioimassa ja astmaa hoidetaan lääkkeillä ja välttämällä eläimiä. Tärkeintä on kuitenkin huomata tuo lapsen pettymys siitä, ettei hän saa eläintä. Miettikää siihen vaihtoehtoja. Jätä nuo anopin huomautukset vähemmälle huomiolle.