Kuka muistaa, mikä on loppiaisen raamatullinen merkitys?

Loppiainen on juhla, joka päättää Joulun pyhät. Loppiaista vietetään tammikuun 6. päivänä (Suomessa vuosina 1973-1991 kuitenkin aina lauantaina aikaisintaan 6. ja viimeistään 12. tammikuuta), ja kristillisissä kirkoissa se on Vapahtajan kasteen juhla, jota nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi eli teofaniaksi. Jumala ilmestyi kolmiyhteisinä Jeesuksen kasteen yhteydessä, jossa Jeesusta kastettaessa (Poika) taivaasta kuului ääni " Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt" (Isä) ja Pyhä Henki ilmeistyi kyyhkysen muodossa. Juhlalla on myös nimi epifania, valon juhla eli oikean uskon ja tiedon valkeuden antamista ihmisille.



Teofanian karjalankielinen nimitys on Vieristä, sanasta risti, koska silloin ortodoksisessa kirkossa toimitetaan niin sanottu suuri vedenpyhitys upottamalla risti kolme kertaa veteen ja rukoilemalla, että Pyhä Henki pyhittäisi veden. Tämä vihkiminen tapahtuu yleensä joen tai järven rannalla, mikäli siihen on mahdollisuus. Vedenpyhitys on muistutus Jeesuksen kasteesta. Teofania on yksi ortodoksisen kirkon 12 suuresta juhlasta ja se on pääsiäisen ja joulun ohella vanhin kristillisistä juhlista.



Katolisessa kirkossa muistellaan loppiaisena myös tietäjien saapumista Betlehemiin ja sitä nimitetään kolmen kuninkaan juhlaksi.