Lue keskustelun säännöt.
Tajusin oman lapsen saatuani miten huonosti / liian liberaalisti minut on kasvatettu
20.03.2011 |
Ikävältä tuntuu edes kirjoittaa tuota, sillä aikamoinen lojaalius on edelleen vanhempiani kohtaan, mutta jotenkin olen alkanut miettiä omaa lapsuuttani tosi paljon nyt oman lapsen myötä. Ja tosi erikoinen lapsuus mulla on ollut ja vanhemmat ovat sitä mieltä, että mulla on ollut mahtava lapsuus..itse en ole ihan sitä mieltä. Esimerkkejä: minua ei koskaan laitettu päiväunille, joten ilmeisesti nukahtelin sitten johonkin kun tarpeeksi väsytti. Sain ihan aina karkkia ja herkkuja kun halusin - ja minähän halusin, mitään ei kielletty - kun kitisin marketissa niin sain aina karkkia hyllystä - välillä varmaan maksamattakin luulisin.. jne. Alkoholi oli läsnä ja tietynlainen turvattomuus, vaikka tiedän ja tunnen kyllä sen että minua on aina rakastettu. Mutta jotenkin liian löyhää on ollut, ja olenkin nykyään tosi epävarma kaikesta aina ja murehdin hirvittävästi kaikkea. Lisäksi älyttömät paino-ongelmat, enkä ihmettelisi vaikka tuo jatkuva mässäys lapsesta saakka olisi syynä osittain.
Lisäksi mulla on kaikenlaisia pelkotiloja paljon, ja olen miettinyt että voiko johtua siitä että olen saanut liian pienenä katsoa telkkarista yölläkin ihan mitä vain? Muistan pelänneeni todella paljon joskus ehkä 5-vuotiaana kun yöllä katsottiin jotain kauhuleffaa, mutta enhän tietenkään lopettanut katsomasta kun kerran sain katsoa ja halusin näyttää iskälle etten pelkää vaikka pelkotiloja oli pitkään.
Tiedän että hyvää on tarkoitettu, mutta tuntuu että kasvatus on mennyt niin metsään kuin olla vaan voi.
Muilla kokemusta tällaisesta liian liberaalista kasvatuksesta ja mitä siitä on seurannut?
Kommentit (14)
Äitini kasvatti juuri noin, ei kieltänyt koskaan, ei mitään rajoja.
Siinä vaiheessa vedin pultit, kun rupesi arvostelemaan meidän tyyliämme. Kun esimerkiksi emme antaneet eskariuhmaajalle periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vanhempasi eivät ole hakeneet tietoisesti mitään liberaalia kasvatusta, vaan eivät ole kyenneet pitämään niitä rajoja, joita lapsi tarvitsee. Oisko tuo mainitsemasi alkoholi ollut sitten syynä, vai vaan jaksamattomuus?
pointsit AP:lle, että tiedostat asian etkä jatka vanhempiesi valitsemalla tiellä.
Eri asioista kyllä kuin sinulla, eli meillä oli kyllä rytmi eikä kaikkea saanut mitä halusi, ja äiti oli tosi tarkka siitä, mitä saimme katsoa.
Mutta joissain asioissa meidän peräämme ei katsottu sitten niin yhtään, ja jouduimme mm. tekemään paljon semmoisia juttuja, joita ei mielestäni ihan niin pienenä tarvitsisi yksin tehdä.
Minä mm. kuljin Helsingissä yksin 8-vuotiaasta harrastuksiin, hammaslääkäriin oikojalle jne. Kertaalleen esim. eksyin oikojalle mennessäni ja äitini oli siitä sitten herneet nenässä, kuinka "noin iso tyttö" kehtasi vielä hätääntyä eksyttyään.
Samoin vanhemmat eivät neuvoneet sitten niin missään, missä oikeasti olisi ollut kokeneemman ihmisen neuvoista apua. Vaikkapa tyyliin, mitä kannattaa pakata mukaan leirille (mulla ei sitten ollut mitään "leirivaatetta" matkassa, kun en ollut tajunnut) tai että Ruotsin risteilylle kannattaa talvella ottaa sisäkengät (oli vaan paksut saappaat sitten jalassa sisälläkin). Pikkujuttuja, mutta sellaisia huolenpidon osoituksia mielestäni.
Nykyisin äitini sitten päivittelee, kuinka "ylihuolehtiva" äiti olen. Varmaan olenkin, mutta en vaan halua, että omien lasteni pitää kaikki oppia kantapään kautta, kun voivat oppia ihan neuvomallakin. Sama lopputulos, vähemmällä v*tutuksella siitä, että pieleen meni.
mutta vain isäni on käyttänyt alkoa, joten ehkä siksi? en ole kokenut mitään turvattomuutta, pahasti. Siis olen kuitenkin, mutta olen siis selittänyt ne ja niistä tunteista päässyt eroon.
Ikävämpi homma on se, että tavallaan tämä sama jatkuu nyt omien lasten osalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlainen lapsuus, ja paino-ongelmia yms.
on lapsen saatuaan sitä mieltä, että minun vanhempani toimivat täydellisesti, ja haluan kasvattaa lapseni samalla tavalla.
Yleistä on, että lapsen saatuaan ihminen alkaa verrata omaa lapsuuttaan siihen millaisen lapsuuden tarjoaa omalle lapselle. Huomaa sukupolvien välisen eron ja eron siinä mitä pidetään nykyään hyvänä kasvatuksena ja mitä pidettiin hyvänä kasvattamisena silloin itse oli lapsi.
Minua ahdistaa vanhemmuus juurikin siksi, että tiedän ettei siinä voi onnistua. Teet ihan mitä tahansa, niin jonakin päivänä lapsesi katsovat aikaa taaksepäin ja toteavat että sinun olisi pitänyt tehdä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlainen lapsuus, ja paino-ongelmia yms.
Olen laihduttanut aina, ihan aina, ja silti olen sairaalloisen lihava bmi:n perusteella. Eka dieetti oli kun olin 10v ja tajusin että olen pullea. Olen jojoillut useita kymmeniä kiloja elämäni aikana suuntaan ja toiseen. Herkut ja karkit oli meillä rakkaudentunnustuksen osassa ja vieläkin syön kaikkiin tunnetiloihin. On paljon tekemistä, että pystyn suhtautumaan ruokaan jotenkin neutraalisti lapsen kanssa enkä oikein tiedä miten siinä edes onnistun. En halua antaa lapselle kuvaa, että ruoka on palkinto tai äidin rakkaudenosoitus, mutta en myöskään ankeuttaa ruokaa vain ja ainoastaan ravinnoksi. Tosi vaikeaa tasapainoilua tämän oman taustan vuoksi.
ap
Mulla samanlainen lapsuus, ja paino-ongelmia yms.
Mutta eipä tuo meikäläisen lapsuus tainnut mistään oppikirjoista sekään olla. Uskon kuitenkin, että vanhempani ovat tarkoittaneet hyvää, enkä ole heille katkera. Mietityttää vaan ja käsittämätöntä kyllä vasta nyt olen alkanut ajatella, että tietyt ongelmat elämässäni voivat johtua lapsuudestani.
ap
on lapsen saatuaan sitä mieltä, että minun vanhempani toimivat täydellisesti, ja haluan kasvattaa lapseni samalla tavalla. Yleistä on, että lapsen saatuaan ihminen alkaa verrata omaa lapsuuttaan siihen millaisen lapsuuden tarjoaa omalle lapselle. Huomaa sukupolvien välisen eron ja eron siinä mitä pidetään nykyään hyvänä kasvatuksena ja mitä pidettiin hyvänä kasvattamisena silloin itse oli lapsi. Minua ahdistaa vanhemmuus juurikin siksi, että tiedän ettei siinä voi onnistua. Teet ihan mitä tahansa, niin jonakin päivänä lapsesi katsovat aikaa taaksepäin ja toteavat että sinun olisi pitänyt tehdä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ovatko sisaruksesi syntyneet silloin?
Eikö silloin ollut vallalla ajatus että lapselle ei saa asettaa liikaa rajoja?
Äiti on hyvin liberaali. Tyypillinen 60-luvun nuori, joka ei siltä osin kasvanut siitä pois.
Olen itsekin liberaali arvoiltani, mutta omien kokemusten takia tiedän, missä raja menee.
Sain katsoa telkkarista paljon sellaista, jota ei olisi pitänyt. Mm. orjien ruoskimisjutut ovat jääneet mieleen. En ikinä antaisi lasteni katsoa sellaista. Äiti ei varmaan kyllä tiennyt, että katsoin tuollaista. Mutta siis valvomatta saatiin katsoa telkkaria.
Kerran tulin saunasta ja äiti katseli 8-vee tyttäreni kanssa Alastonta piilokameraa. Siis sitä, jossa on paljon alastomuutta ja ikäraja vähintään K-15..
Jne. esimerkkejä on monia.
Silti hän oli myös monessa kohtaa hyvin tiukka eikä meillä suinkaan ollut ns. vapaata kasvatusta. Ehkä niistä tv:n haitoista ei silloin 70- ja 80-luvuilla niin vielä tiedetty/puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisitko etsiä kirjoja jotka käsittelevät aihetta tai vaihtoehtoisesti jutella asiasta ammattilaisen kanssa. Ei siltä pohjalta että "olen hullu, tarvitsen apua" vaan ihan muuten vaan ja mielenkiinnosta. Uusia näkökulmia on aina mielenkiintoista kuulla.
Tunnut olevan hyvä tyyppi ja välittävän lapsestasi. Halit täältä!
Olen pohtinut psykologilla käyntiä, mutta en tiedä pääseekö ainakaan mihinkään kunnalliseen, kun ei ole mikään varsinainen kriisi päällä. Kaikenlaisia muistoja vaan tulvii nykyään ja ne jäsentyvät uudella tavalla päässäni kun yritän miettiä asioita oman lapseni kannalta.
Kasvatuksessa ei kyllä voi kuin epäonnistua - ehkä vältän jotkut sudenkuopat oman lapsuuteni virheiden vuoksi, mutta todennäköisesti kääntöpuoli on sitten se, että teen päinvastaisia virheitä tai en huomaa jotain ihan muita asioita. No ei auta kuin parhaansa yrittää ja koettaa pitää oma pää jotenkin kuosissa.
Ja joo, 70-luvun lopulla olen syntynyt kun joku kysyi, mutta en jotenkin usko, että tuo liberaalius olisi ollut vanhemmiltani tietoinen valinta. Ehkä tunneilmapiiristä ovat imeneet jotain vaikutteita huomaamattaan, mutta kyllä mun kavereilla 80-luvulla oli hyvin erilaista kuin meillä.
ap
voisitko etsiä kirjoja jotka käsittelevät aihetta tai vaihtoehtoisesti jutella asiasta ammattilaisen kanssa. Ei siltä pohjalta että "olen hullu, tarvitsen apua" vaan ihan muuten vaan ja mielenkiinnosta. Uusia näkökulmia on aina mielenkiintoista kuulla. Tunnut olevan hyvä tyyppi ja välittävän lapsestasi. Halit täältä!
Millaisia vaikutuksia sinulla on ollut lapsuutesi asioista? Vertaillaan ongelmia? ;)
ap