Lue keskustelun säännöt.
Ehkä tyhmin ja epätoivoisin tekoni - olisiko vauvasta pelastajaksi
19.03.2011 |
No niin. Oon täällä palstalla kertoillut anonyymina joskus sopasta, jota oon keitellyt, enkä oleta että kukaan muistaa. Tietenkään.
Mutta siis 14 vuotta naimisissa, ikää 35, kaks lasta, perussetti kunnossa. Ongelmia parisuhteessa noin vuoden ajan, sivusuhde oli, joka päättyi, kun toinen mies dumppas mut. Töissä vaikeaa, esimiehenä oon. Elämä tuntuu olevan umpikujassa.
Ollaan miehen kans käytetty ehkäisynä silloin harvoin kuin seksiä on, kondomia. Nyt sellaista ei ollut, ja väitin miehelle, että on varmat päivät. Ei ollut. Varmat päivät pikemmin raskaaksi tulolle.
Tapahtuneesta on pari päivää, ja toivon, että olisin raskaana. Se selviää tietysti aikanaan. En edes oleta että kukaan ymmärtää. Tuntuu, että vauva voisi saada mut taas raiteilleen, saada jonkun tolkun tähän kaaokseen. Kun järjellä ajattelen, tajuan, kuinka hölmö, epätoivoinen ja traaginen tekoni oli - vaikka on tietysti ihan todennäköistä, että en voi tulla raskaaksi, sillä toivun syömishäiriöstä tässä samalla. Mutta juuri nyt ajatus vauvasta lohduttaa ja saa jaksamaan.
Saatte fiksut ja vastuulliset haukkua, mulle vaan tuli tarve jakaa tämä.
Kommentit (10)
että sun pitäis nyt saada keskusteluapua. Vaikka sun elämä tuntuu olevan umpikujassa, niin niin ei välttämättä ole, sä vaan et näe väsymykseltäsi ja surultasi vaihtoehtoja. Ja sun on kohdattava vaikeat asiat tai et pääse käsittelemään ja muutamaan niitä - nyt sun tekstistä tuli sellainen olo, että teet lapsen suojaksi maailmaa vastaan, koska et enää kestä ristiriitoja. Eikä se taida toimia. :-/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suoja maailmaa vastaan on ihan hyvin sanottu. En ois koskaan voinut kuvitella tekeväni jotain näin sakeata. Tai edes suunnittelevani sellaista.
Elämänhallinta tuntuu olevan jotenkin hukassa.
ihan järkevältä (olettaen, että miehesi ilahtuu vauvauutisesta?).
Vauva pakottaa sinut ruotuun ja keskittymään muuhun kuin sivusuhteen perässä itkemiseen.
järjelllä ajateltuna tyhmä eikä todellakaan mikään ratkaisu!
Jos parisuhde oireilee ja luottamus on siinä jo petetty sivusuhteella, ei asiaa auta luottamuksen pettäminen tällaisessa, ehkä elämän suurimmassa, päätöksessä! Minusta tekosi on miestä kohtaan törkeä. Ja vaikka seksi ilman ehkäisyä toki on tietoinen riski hänenkin puoleltaan, kyllä oman kumppanin sanaan täytyy voida luottaa sen suhteen, onko ajankohta hedelmöitykselle otollinen vai epäotollinen.
Toinen asia on sitten se, ettei vauva todellakaan palauta elämään ja parisuhteeseen järjestystä! Vauva KUORMITTAA parisuhdetta ja VAATII järjestystä ja hyvinvointia, jonka vain sinä ja miehesi voitte luoda ja palauttaa suhteeseenne. - Kerroit myös, että teillä on jo kaksi lasta entuudestaan. Jos nämä jo olemassa olevat lapset eivät ole saaneet sinua järjestämään elämääsi, miten kuvittelet, että uusi lapsi sen saisi paremmin aikaiseksi?!?
Anteeksi nyt, mutta näin ulkopuolisena toivon totisesti, ettet ole raskaana. Vauvan täytyy saada syntyä MOLEMPIEN vanhempien haluamana perheeseen, jossa vanhempien välillä vallitsee luottamus ja kunnioitus (teillä sitä ei selvästikään ole). Vauvan ei myöskään tule syntyä "tehtävä harteillaan". Ja sen lisäksi jo olemassa olevat lapsenne ansaitsisivat sen, että saat itsesi ja parisuhteesi raiteilleen ennen kuin soppaan sekoitetaan lisää viattomia lapsia.
Oletko saanut mitään ammattiapua sekavaan elämäntilanteeseesi, parisuhteeseesi ja syömishäiriöösi? Kannattaisi ehkä harkita sellaista.
unohdin tohon ekaan viestiin kirjoittaa, että ei se siitä kyllä varmaan ilahdu, koska suhteemme on ollut aika ohut ja riitaisa. Mä kai ihan todella ajattelen, että jos mies ei haluaisi vauvaa (jos olisin raskaana), mä otan ja lähden. Tai jotain. Ihan pimeetä, tiedän.
Mutta ajattelen myös, että voisin parhaassa tapauksessa keskittyä vauvaan ja kotiin ja lapsiin ihan täysillä seuraavat pari vuotta ja sitten maailma menisi menojaan sillä välillä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli se on mahdollista, vaikka muutama kuukausi.
olet ihan oikeassa. Mitä todennäköisimmin en voi olla raskaana, joten tämä on ihan spekulatiivista, mutta mun päässä tää kuitenkin tapahtuu.
Tuntuu, että on jotenkin tosi vaikea nähdä kokonaisuutta, tai välillä näen sen, mutta en syväymmärrä sitä. Mutta just noin se on, miten kirjoitit.
Syömishäiriöstä olen käynyt puhumassa, mutta elämäntilanteesta en ole. Koska toi koko soppa tuntuu niin sekolta, että en osaisi alkaa sitä puhua edes. Miten siihen voisi saada oikean ratkaisun? Se on vaikea tajuta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuorotteluvapaa kuulostaa hyvältä, mutta en oo vielä ollut tarpeeksi pitkään työelämässä. Kai.
Mut kesäks otan palkatonta loman päälle toisen kuukauden.
Noi lomat ja muut onkin olleet vaikeita, kun on tuntunut, että en pysty olemaan kotona ollenkaan.
Ap
Tulin itse raskaaksi hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa. Olin jo melkein jättämässä nykyisen kumppanini toisen ihastuksen takia, mutta sivusuhde kariutui ja jatkoin vanhaa suhdetta hammasta purren.
Raskaus oli alkuun aikamoinen yllätys, mutta jälkikäteen ajateltuna parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Väljähtynyt seurustelumme muuttui tiiviiksi ja onnelliseksi parisuhteeksi.
Mies on maailman paras isä lapselle ja rakastava puoliso minulle.
oisko kuitenkin vaikka sairasloman paikka että saisit hetken hengähtää ja suunnitella elämää?