Lue keskustelun säännöt.
Miten näiden ihmisten kanssa tullaan toimeen?
26.04.2011 |
On sovittu lasten ja isovanhempien välinen skype-keskustelu. Isoäiti ehdottaa, että "jutellaan siinä kahdeksan jälkeen". Sanon, että sopii. Klo 20:04, iltapalan jälkeen, avaan skypen ja olen kirjautumassa. Isoisä soittaa vihaisena: "miksi et vastannut kun yritettiin soittaa". Kerron, ettei oltu vielä skypessä ja että kuten olen jo pari kertaa yrittänyt sanoa, heidän pään asetuksissa on jotakin vikaa, eivät näy koskaan ulospäin olevan online. Ja ettei henkilö, minä, joka olin äsken offline tai harmaana skypessä voi vastata puheluun, koska ei ole vielä kirjautunut skypeen. "Meidän asetukissa ei ole mitään vikaa" ja saan luurin korvaan.
Okei. Tulin sovitusti paikalle kahdeksan jälkeen, ei ollut puhetta tasan kahdeksasta, ja saan valtavat haukut päälle. Sivumennen mainittakoon, että isoäiti on kaksi kertaa ollut puolesta tunnista tuntiin myöhässä sovitusta skype-keskustelusta. En suuttunut, syytellyt, päivitellyt tutuille kun se on sellainen myöhästelijä enkä haukkunut vaan soitin ja tiedustelin nätisti oliko unohtanut ja sopisiko nyt. Joustan ja olen siis loputtoman kärsivällinen näiden ihmisten kanssa, joiden kärsivällisyys on nolla ja jotka, tarraavat jokaiseen minimaaliseen erheeseen tuomitakseen minut epäonnistuneeksi ihmiseksi, loukkaantuvat helposti ja haukkuvat kaiken maan ja taivaan välillä "lihavista ihmisistä neekereihin".
Niin ja siis minun tulee olla hymyilevä, ystävällinen ja tottelevainen.
Kiitos, että sain purkautua.
Kommentit (4)
omaa elämäänsä ja elä sinä omaasi. Älä ime syyllisyyttä itseesi. Kuvittele ympärillesi kuori, kun olet heidän kanssaan tekemisissä. Kun he yrittävät syyllistää, niin kuvittele, että syyllisyys ponnahtaa pois eikä ulotu sinuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskopuoleni on jo vuosia sitten katkaissut välit äitiinsä kuten myös hänen jo aikuiset lapsensa.
Valitettavasti joudun olemaan heidän kanssaan tekemisissä. Kaikki tällaiset ilahdutus -yritykseni, kuten skype-keskustelu lastenlasten kanssa, päätyy siihen, että minut haukutaan. Joulun oli painajaismaista, isäni käytti sen minun solvaamiseen ja lyttäämiseen. Sitä hän on harrastanut niin kauan kuin muistan ja yrittää tehdä samaa pienille lapsilleni. Tähän asti hän on kohdellut heitä suht.koht. hyvin, mutta jo jouluna alkoi äänensävy muuttua pienempää (3-vuotias) kohtaan vihaiseksi ja syyllistäväksi. Molemmilla isovanhemmilla on traumaattisia kokemuksia taustalla, mutta silti, en kykene sietämään mitä tahansa loputtomasti.
Kuori -mielikuva oli hyvä, kiitos siitä. Alan käyttää kuorta apuna. Ap
kuka tommosia kestää!Sun ei tarvi kestä tommosia.onko sun vai miehen vanhemmat