Miten äitiys muuttaa ystävyys/tuttavuussuhteita?

yksi äideistä on niin liian tarkka lapsiin liittyvissä asioissa, turhista asioista stressaa aivan liikaa. Sääli sillä hän oli tärkeä mutta nykyään hermo menee hänen seurassaan, kun valistaa muitakin, itsekin äiti.

kuten kaikki muutkin isot elmänmuutokset. Lapsettomat kaverini jättivät minut kutsumatta juhliin ja muihin tilaisuuksiin kun olin saanut lapseni, mikä aikanaan loukkasi tosi pahasti. Toisaalta joistakin tuli esille ihan uusia, ihania piirteitä - esimerkiksi jokseenkin kamalana pidetty, viinaan menevä sukulaiseni on lapselleni niin ihana, että mä olen alkanut pitää hänestä kovasti.



Äidiksi tulon myötä olen kuitenkin saanut paljon uusia kavereita, ja olen ymmärtänyt aivan uudella tavalla perheellisiä ystäviäni, mikä on syventänyt ystävyyttä. Olen nykyään parempi ystävä kuin ennen, ymmärtäväisempi, rennompi ja arvostelen vähemmän toisten valintoja.

Mulla ainakin muuttui ihan koko kaveripiiri...Ei nuo vanhat bilekaverit paljoa jaksaneet pitää yhteyksiä sen jälkeen kun tulin raskaaksi tai no silloin vielä mutta sitten kun lapsi syntyi niin kävivät kerran kaksi ja se siitä.Heillä ei siis tänä päivänäkään ole lapsia ja esikoisen syntymästä on 4 vuotta.

Huomasin itsekin ettei mua kiinnosta kuunnella biletystä tai koska lähtevät seuraavan kerran baariin..

olin kolme vuotta ns ilman kavereita kunnes työllistyin ja tutustuin työkavereihin ja saman ikäisten lasten vanhempien kanssa,en enää juurikaan kaipaa vanhoja kamuja toki joskus soitellaan mutta ei sen kummempaa.

Lapsettomien ja lapsellisten välissä on käsittääkseni aika iso kuilu

Omallakohdallani ei muuttanut paljoakaan, koska olen aina nähnyt kavereitani aika harvoin. silloin kun nähdään, haluan rentoutua enkä miettiä perhe-elämää..

Meidän maailmat on kyllä toisaalta ihan erilaiset, kyllähän sen huomaa, mutta en jaksa miettiä sitä niin vakavasti.

Se vähän ärsyttää, jos kaverit alkavat hirveästi vaahtoamaan raskaudesta ja synnytyksestä, vaikka he eivät tajua niistä jutuista mitään.. siis ihan älyttömiä käsityksiä ja luuloja joistain jutuista. niitä sitten pitäisi jatkuvasti olla korjaamassa, eikä siltikään mene perille.. jatkossa vain hymyilen kauniisti..

Myönnän itsekin vältelleeni aiemmin joidenkin raskaana olleiden tai lapsen saaneiden tuttujen tapaamista. Kuultuani ilouutisia eri puolilta tässä vuosien mittaan minusta on tuntunut välillä vain niin kauhean pahalta se, että olen itse joutunut odottamaan omaa tilaisuuttani siihen.



Toisaalta tottahan se varmaan on, että äitiys mullistaa elämän (ällöttävä fraasi :D) ja omasta perheestä tulee ainakin joksikin aikaa kaiken keskipiste. Toivottavasti minä en ala hössöttää liikaa vauvajuttuja sitten kun lopulta paljastan koko uutisen kavereille. :D



Kaverina on tullut helposti sellainen olo, ettei äidiksi tulleella ole oikein mielenkiintoakaan. Tietysti äidin huomio kiinnittyy lapsen tarpeisiin silloinkin kun hänellä on kavereita kylässä. Ei voi enää keskustella toisen kanssa niin syvällisesti ilman keskeytyksiä.



Olen siis itse kokenut jääneeni joskus tosi yksin ja ulkopuoliseksi, kun kaikki muut viettävät perhe-elämäänsä, jossa minä olen ollut vain satunnainen vierailija.



Nyt sitten mietin sitä, että ehkä sitä yksinäisyyttä kokee äitikin. Esimerkiksi nyt kun odotan tätä omaa vatsa-asukkiani, olen miettinyt omia tukiverkkojani, että mitenhän tässä vielä käy...

Minulla oli todella laaja ystävyysverkosto ennen raskaaksi tuloa. Nautin ystävieni seurasta ja en ollut juuri yksin. Raskaaksi tultuani jäi yöelämä ja baareissa istuminen sekä alkoi tutustuminen uuteen elämän vaiheeseen. Tuntui ettei ystävillä ja minulla enää mielenkiinnon kohteet kohdanneet ja sehän oli sillä selvää ettei kohta enää puhelin soi. Yritin pitää yhteyttä ystäviini ja kutsua heitä luokseni tai vierailla heidän luonaan mutta jotenkin heillä ei enää ollut aikaa. Pian kävi niin että soitot harveni ja raskauden lopulla tunsin olevani todella yksinäinen. Ihan kauheata tällaiselle joka on aina ollut seuraihminen. Kyllä sitä katkerana mietti ystävien puheita siitä kuinka he sitä ja tätä ja tota kun vauva syntyy... Ei oo näkyny!

Kuitenkin uudet äitiystävät ovat tulleet kuin itsestään "tilalle" ja he jopa ymmärtävät jos perut tapaamisen esim lapsen päiväunien siirtymisen tms takia. Lapsettomat eivät niinkään vaan kokevat tulleensa erityäin loukatuiksi. Kyllä tässä on itsekin muuttunut suvaitsevammaksi ja epäitsekkäämmäksi. Asioita näkee nyt lapsen kautta ja tajuaa ettei asiat ole mustavalkoisia eikä elämän eri vaiheita voi ajatella yksoikoisesti. Niin kliseekun se onkin äitiys muuttaa elämän. Eikä sitä tajua mitä se tarkoittaa ennen kun on itse tullut äidiksi.