Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla tunne, että elämän kohdellut kaltoin
12.05.2011 |
vähän liiankin kanssa? Mä välillä mietin, että miksi just mulle on kasaantunut:
-isä, joka käytti seksuaalisesti hyväkseen, hakkasi, joi...
-äiti, joka sulki silmänsä kaikelta tältä, oli riippuvainen, manipulatiivinen, väkivaltainen ja syyttelevä
-olen ainoa lapsi
-pahasti koulukiusattu
-mies ei ole pitänyt yhteyttä sukuunsa, joten emme ole tekemisissä hänen sisarensa kanssa kuin kerran, pari vuodessa
-miehen isä kuollut, äiti on sairasteleva ja "poissa tästä maailmasta" (paha ja nopeasti edennyt Parkinsonin tauti)
-Mä olen sairastunut masennukseen, olen kuntoutustuella
-lapsella puheen kehityksen viivästymä, josta syytön itseäni
Hyviä asioita perheemme elämässä on: ei sairauksia paitsi mun masennus, rakastamme toisiamme kaikki, parisuhde ja suhde lapseen kunnossa, lapsi reipas ja tyytyväisen oloinen,
ei ole velkaa, molemmilla työpaikat ( tosin minä kuntoutustuella eli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä),
muutkin ns. perusasiat kunnossa.
Silti tuntuu, että aika paskoja juttuja sattunut.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osahan noista asioista on seurausta toisista asioista, ja se voi olla tottakin että toisille kerääntyy paljon pahaa. Tiedän yhden perheen/suvun joilta on kuollut tapaturmaisesti paljon jäseniä, miten huono onii voikin kohdata niin monta kertaa. Mutta he eivät ole masentuneet, jatkavat surtuaan eteenpäin, eivätkä märehdi surussaan, eivätkä valita. Heillä on ainakin luonne kasvanut. Kaikillehan ei käy näin, vaikka sanonta väittääkin, kenellekkään ei anneta sen enempää mitä jaksaa kantaa tjn.
Uskon myös siihen että jokainen saa jossain elämänsä vaiheessa kokea myös sitä varjoisaa puolta. Itselläni oli hyvä lapsuus, sain paljon kaikkea, pääsin helpolla, sitten tapahtui jotain, 10v sitten, joka pysäytti pitkäksi aikaa. Elän myös tällä hetkellä sellaista elämää mitä en itselleni ole toivonut, joskus vaan mielessäni miettinyt että seuraavaksi käykin varmaan niin että... ja niin kävi.