Mitä ikinä voi sanoa lohdutukseksi ystävälle, jonka puoliso on kuolemaisillaan syöpään???

Jos toinen tarvii arjen pyörittämiseen apua, anna sitä. Tätini mies kuoli syöpään jokin aika sitten, eräs nainen kävi tekemässä heidän kotona ruokia: oli suuri apu.

Voit olla lähellä ja kuunnella mitä sanottavaa ystävälläsi mahdollisesti on, voit myös havainnoida olisiko jotain mitä voisit tehdä ystäväsi hyväksi.

Eipä tuossa tilanteessa mikään sana erityisesti lohduta. Minä tarjoaisin läsnäoloa ja ihan konkreettista apua. Käy kaupassa tai tee ruokaa. Lastenhoitoapua tai muuta vastaavaa.

kuoli syöpään vuosia sitten, enkä osannut sanoa hänen poikaystävälleen mitään. Ainoa, mitä sain suustani oli: " tiesithän, että hän rakasti sinua?" .



Erittäin hyvän ystäväni vaimo kuoli syöpään maaliskuussa. Sanoin, vain, että olin pahoillani. Olin tukena ja kerroin, että mikäli ikinä tarvitsee mitä tahansa, ottaa yhteyttä. Hän olikin useasti meillä öitä tuon jälkeen, koska ei voinut olla kotonaan (kaikki muistutti menneestä). Kokkasin hänelle ruokaa ja vain istuin kuuntelemassa.



Kyselin myös tekstiviestillä kerran, pari viikossa, kuinka hän voi. Soittelin hänelle ja tein tikusta asiaa, jotta hänen ei tarvinnut olla yksin ja jotta hän tiesi, ettei tarvitsekaan olla yksin.

Tämän täytyy olla pilaa. Paljonko huonommin voivat asiat olla? Rakas ihminen kärsii, hänellä on kipuja, joudut katsomaan vierestä voimatta tehdä mitään. Tämän täytyy olla pilaa?

Jotkut kuolevat ja kärsivät, nuorina, ja sille ei voi mitään. Ja se on niin helvetin väärin!!!!!!

Voit myös sanoa, että kaikella on tarkoituksensa, niin myös hänen puolisonsa sairastumisella ja kuolemalla.