Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tällaiseen suhteeseen jäädä yrittämään?
25.04.2011 |
Mies on masentunut. Meillä ei ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Jos yritämme minun aloitteestani keskustella jostakin vähänkin vakavemmasta asiasta, menee se samantien riitelyksi. Mies ei pysty keskustelemaan vaan poistuu paikalta. Kuulemma stressaantuu liikaa. Ei myöskään omasta mielestään pysty parempaan juuri nyt. Pystyyko koskaan? Sanoi äsken, että hakisin hänelle olutta, niin ehkä rentoutuisi ja pystyisimme juttelemaan paremmin. Ei muuten juo paljoa. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta lääkäri on sanonut minulle, ettei minun tulisi venyttää lastenhankkimista kovin pitkälle erään sairauteni vuoksi. Lapset taas ovat kaikki mitä elämältä haluan. Mutta onko meistä siihen tämän miehen kanssa? Meillä ei ole myöskään paljoa läheisyyttä. Miehen lääkkeet aiheuttavat sen, ettei hänen tee mieli seksiä. Hän jaksaa parin minuutin ajan esimerkiksi makoilla kanssani lähekkäin sängyllä, mutta sen jälkeen saa jonkin hyperaktiivisuus kohtauksen ja lähtee sängystä. Tuntuu kuin olisimme enemmänkin sisko ja veli. Mies ei halua erota ja minä tiedän, ettei minusta ole yksin eropäätöstä tekemään. Onko vielä paremmat ajat tiedossa vai onko tämä tällaista nyt koko loppuelämän ajan? Tuntuu, että mies saa minutkin masentumaan.
Kommentit (7)
Siis onko mies diagnosoitu masentuneeksi? Miten häntä hoidetaan? Lääkkeet? Terapia? Molemmat? Kauanko miestä on hoidettu? Onko mies hoitomyönteinen vai kieltäytyykö jostain?
Mitä pahaa mies tekee sinulle?
Oletatko, että joku muu voi tehdä sinut onnelliseksi? Mies? Lapset? Entä jos näkisitkin, että sinun onnellisuutesi lähtee sinusta itsestäsi ja muilla ihmisillä ei ole siihen velvollisuutta / vastuuta tms?
mies on tosiaan diagnosoitu masentuneeksi. Masennuksen mukana on sitten tullut muitakin sivuongelmia. Mies käyttää monia eri lääkkeitä, käy psykologilla säännöllisesti, on kuntoutuksessa, käy erilaisissa hoidoissa, kuten akupunktiossa ja pilateksessa ym. Miestä on hoidettu jo parin vuoden ajan, mutta eipä oikeastaan suuresti parempaan suuntaan ole mennyt. Mies on hyvin hoitomyönteinen ollut alusta asti. Hän kuitenkin tuntuu laittavan kaiken vain sairauden piikkiin. Mitään ei ole valmis tekemään suhteen eteen, sillä ei nyt jaksa. Minun pitäisi kuulemma ymmärtää, että hän on sairas. Pitäisi tukea, eikä vaatia mitään tältä suhteelta.
Eipä tuo mies minulle suoranaisesti mitään pahaa tee. Ymmärrät kuitenkin varmasti itsekin, että parisuhteeseen tarvitaan kahden ihmisen panos, yhden ei riitä. Kukaan muu ei tietenkään loppujen lopuksi tee toista ihmistä onnelliseksi. Itseasiassa luulen, että jos eroaisimme, niin kun olisin toipunut erosta, olisin onnellisempi kuin tällä hetkellä. Tiedän myös, etteivät lapset minua onnelliseksi voi tehdä. Se kuitenkin ajaa oman asiansa onnettomuudessani, kun ajattelen, etten ehkä voi saada lapsia. Haluaisin vain kuulla, onko joku muu elänyt tällaisessa tilanteessa joskus ja onko kaikki muuttunut joskus paremmaksi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa sille, että tilannetta on todellakin yritetty ratkaista, mutta ei sille tunnu ratkaisua löytyvän. Masennus voi kai jossain määrin "tarttuakin" eli sairastunut sairastuttaa ystäviään.
Pikkuisen näyttää siltä, että nyt tiedät, että mitä tämän miehen kanssa on tarjolla ja muusta haaveilu voi olla turhaa.
Sinä olet vastuussa omasta onnellisuudestasi ja jos et sitä ole tuossa suhteessa, niin ehkä on aika irtautua ja etsiä sitä muualta. Mitään takeita ei tietty ole, että sitä muualtakaan löytyy, mutta todennäköisyys sille on lienee suurempi, sillä yleensä mennyt käytös ennustaa tulevaa ja jos noin hyvässä hoidossa masennus jo on ja ei tuon parempia tuloksia olla saatu, niin tuskin lapsiperhe-elämäkään miestä parantaisi valvomisineen jne.
Ratkaisut toki teet ihan itse. Raskasta se on jättää sairastakin ihmistä - ei hänkään sitä kiusallaan muille tee ja taatusti olisi mieluummin itsekin terve ja hyvinvoivassa parisuhteessa.
Tekstissä kuulostat ajelehtivalta ja passiiviselta. Tällaistko elämäni nyt sitten onkin - ihmettelyä. Etkö voisi yrittää tunnistaa paremmin omia tunteitasi, tarpeitasi ja toiveitasi? Arvostatko itseäsi yhtään, mitä koet ansaitsevasi?
Kun tiedät kuka ja mikä olet, kun tiedät mikä on sinulle tärkeää, osaat itsekin arvioida onko nykyisellä miehelläsi ja sinulla tulevaisuutta. Ei sitä tarvitse kysellä AV:lla.
Mutta sinun kertomuksesi on sellainen, että tuntuu, ettet itsekään tätä halua, odotat jotain parempaa. Nyt kai sitten punnitaan se rakkaus, jos sitä on, te selviätte yhdessä. Jos taas kyse on hoiva- tai kaveruussuhteesta, niin ei hyvältä näytä.
ja oletat, että tuo voisi kääntyä parempaan? Jotta tuohon kannattaa jäädä, pitää olla tiedossa paaaaaaaljon parempi tulevaisuus. Uskotko itse siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oletat, että tuo voisi kääntyä parempaan? Jotta tuohon kannattaa jäädä, pitää olla tiedossa paaaaaaaljon parempi tulevaisuus. Uskotko itse siihen?
uskon, että lapset tekevät minut onnelliseksi. Tiedän, että se on naivi ajatus.
Ap
Siis onko mies diagnosoitu masentuneeksi? Miten häntä hoidetaan? Lääkkeet? Terapia? Molemmat? Kauanko miestä on hoidettu? Onko mies hoitomyönteinen vai kieltäytyykö jostain?
Mitä pahaa mies tekee sinulle?
Oletatko, että joku muu voi tehdä sinut onnelliseksi? Mies? Lapset? Entä jos näkisitkin, että sinun onnellisuutesi lähtee sinusta itsestäsi ja muilla ihmisillä ei ole siihen velvollisuutta / vastuuta tms?