Jokainen jolle olen kertonut että meillä vauva-aika oli hankala

Ärsytti niin lujaa kun kaikilla muilla oli niin ihanaa ja helppoa.

Oikeasti luulin että teen jotakin väärin.

Sitten ne kommentit kun en ollut nukkunut vuoteen kuin 2 tuntia putkeen..."meidänkin Petteri heräsi kerran viime yönä" ARGH.

Mutta joo nyt mulla toinen vauva joka nukkuu 11 tuntia putkeen :)

Ärsytti niin lujaa kun kaikilla muilla oli niin ihanaa ja helppoa.

Oikeasti luulin että teen jotakin väärin.

Sitten ne kommentit kun en ollut nukkunut vuoteen kuin 2 tuntia putkeen..."meidänkin Petteri heräsi kerran viime yönä" ARGH.

Mutta joo nyt mulla toinen vauva joka nukkuu 11 tuntia putkeen :)

Meillä oli helppo vauva, ja toivottavasti seuraavakin on sellainen. En silti ole nukkunut pariin vuoteen parin tunnin pätkiä pidempään. Yöimetyksen aikaa imetin lasta, mutta nyt joudun heräilemään muista syistä.

vauva itki paljon, valvottiin paljon, niin kaikilla muilla on ollut ihan superhelppo vauva. Nukkunut suoraan laitokselta asti täysiä yöunia, ei itke masuvaivoja, eikä muutenkaan. Miten me ollaan joku poikkeus?

huono-onnisia vain. Jotkut saa valitettavasti ainoan ilonsa siitä, että teeskentelevät, kuinka hyvin HEILLÄ menee... Oikeasti helpon vauvan saaneet ovat myötätuntoisia.

Mäkin ajattelin jo et tehdäänkö me jotain väärin kun ei meillä vaan lapset nuku. Meil on kolme enemmän tai vähemmän valvottavaa lasta. Kolmannen kohdalla otin heti asenteen, et no eka vuosi valvotaan ja sitkin vielä mut aina se vaan jossain vaiheessa helpottaa ja lapset nukkuvat läpi yön. Mä olisinkin suorastaan huolissani jos alle vuotias vetelis 12 tuntia heräämättä. Mikä vika siinä on? :D

Nytkin meidän lapset ovat vähäunisia, vaikka nukkuvatkin heräämättä koko yön. Eivät tarvii unta kuin 8-10 tuntia vuorokaudessa. Lapset vaan on erilaisia. Tsemppiä!

mutta tää toinen onkin sitten vaativampi, itkenyt paljon, yöllä heräilee usein yms.. Ja myös mulle on sanottu noin.. Naapuri etenkin jolla on saman ikäinen vauva kehuskelee kuinka vauva nukkuu yöt läpeensä eikä tunnun tajuavan ettei kaikki vauvat ole samanlaisia.. Ja meillä tuo on jo 7kk ja edelleen herää montak ertaa yössä...

Esikoisen aikaan meillä ei nukuttua. Paitsi vauva. Kun sitä kantoi. Toinen sai tietysti välillä nukkua, mutta eihän siinä mitään nukuttua saanut, kun tiesi, että hetken päästä on noustava ylös ja kanniskeltava itse.



Päivällä vauva nukkui, mutta kaikkihan tuli silloin kylään katsomaan vauvaa. Eikä heti osattu sanoa ei.



Se oli kyllä oikeesti uuvuttavaa ja kamalaa aikaa. Toinen itkee ja huutaa ja mitään ei voi tehdä. =(



Toinen on onneksi jo vähän helpompi, vaikka huono nukahtamaan (kun saa nukahdettua, niin nukkuu yleensä hyvin, jos pitää sylissä). Nukahtaminen on aina kamala show, jonka aikana itkee vauva ja äiti.

meillä molemmat lapset olivat koliikkivauvoja, tosin helpoimmasta päästä eli vain se 4 tuntia kurkku suorana huutoa/ilta. Esikoinen oli ennenaikainen ja sitä piti herätellä syömään kolmen tunnin välein ensimmäiset kuukaudet mutta sitten se nukkuikin ihan hyvin kunnes 1,5v alkoi yökukkumiset mutta nyt 5 v vetää sikeitä sen 12 h. Kakkonen on super herkkä heräämään ja saattaa nyt 6kk jäädä yöllä hereille sen 2 h eikä päikkärit onnistu kun kotona.....mutta silti kakkonen tuntuu todella helpolta vauvalta. Ekan kanssa kun ei tiennyt mitä odottaa eikä ollut tottunut heräämään yöllä.



Vinkkinä annan ohjeen että nukkukaa niin että vanhemmat saavat maksimoitua oman unen. Eli meillä nukumme vuoroissa vauvan kanssa ja kumpikin vanhemmista saa nukkua yksin välillä. Koska mies on töissä niin minä hoidan viikot ja mies viikonloput. Esikon kanssa yritimme joissa hiivatin yya hengessä ylläpitää ajatusta että kaikilla on oma sänky....paljon raskaampaa yrittää "kasvattaa" öisin kun mennä siitä missä aita on matalin. Perhepeti ratkaisi meillä nukkumisongelman kun vauva rauhoittuu paremmin vieressä.



Mä tiedän ettei mua helpottanut silloin mutta sanon silti; se menee ohi! Vaikka nyt ne minuutit tuntuu nälkävuodelta niin hups hei, sun vauva on jo iso lapsi ja teiniä potkit ylös klo 11 :)

perintötekijät on sellaiset, ettei nukkumisesta tule mitään ja aina pitää valittaa. :D



Meillä esikoisen kanssa oli alku harjoittelua, mutta seuraavilla ruokailu- ja unirytmi tuli ihan itsestään, kun siihen alusta lähti kiinnitti huomiota. Ilman sitä elämä kolmen pienen kanssa oliskin ollut tuskaa.



Ateriointitavoilla ja -väleillä, etenkin niiden pituuksilla, on merkitystä. Ja aivan pieniäkin voi jo totuttaa säännölliseen rytmiin.

miltei jokainen, jolle kerroin omasta raskaasta vauva-ajasta, on kertonut itsekin olevansa voimiensa äärirajoilla.



Ja sitäpaitsi, ei sille mitään voi, että elämässä eivät riesat mene tasan. Joidenkin elämä vaan on helppoa, vaivatonta ja nousujohteista. Ei siihen vertailuun kannata lähteä jos itsellä on vaikeaa.

Meillä eka vuosi oli todella raskas! Todellakin vaativa vauva, jolle puolitutukin jo ehdotteli erinäisiä diagnooseja (ei siis millään pahalla vaan aidosti lapsen kehityksestä ja minun jaksamisesta huolissaan). Joten ei niitä helppoja vauvoja kaikille osu. Varmasti on asenteestakin osittain kiinni, mutta ei se asenne esim. niitä päivä/ tai yöunia pidennä...

olleet ns. neuvolan mittapuulla hankalia, vasta 1,5 vuotiaana nukkuneet täydet yöt, viihtyneet vain sylissä ja vieressä, lusikkaruokailun oppiminen yhtä temppuilua jne. jne Mutta ihania ja rakkaita ne on silti ja vauva-ajasta kivat muistot, vaikka toki muistan myös sen, että monesti väsytti tosi paljon.



Luulen, että useimmilla muillakin, myös niillä sun tutuilla on ollut omat hankaluutensa vauvojen kaa, mutta eri syistä haluavat vaan antaa vaikutelman, että iisiä oli. Monet esim. haluaa päteä siten.

Esim. kasin tarina oli hyvin tuttua. Ja kyllä siinä parin tunnin yöunilla pidempään pärjänneenä ahisti kuunnella tuttujen tarinoita, "ai, kyl meillä vaan nukutaan 6 tunnin yöunet, sit syötän ja nukkuu vielä 2 tuntia". Itku!



No, se on ajan kultaama muisto enää nykyisen eskarilaisen kanssa... :)

Tuo rytmisyys kun kuuluu näihin synnynnäisiin temperamenttipiirteisiin jolloin toisten vauvojen kanssa rytmittäminen sujuu kuin itsekseen mutta toisten kanssa se on hankalaa.

Tämän sanon kahdeksan lapsen kokemuksella.

Meillä esikoisen kanssa oli alku harjoittelua, mutta seuraavilla ruokailu- ja unirytmi tuli ihan itsestään, kun siihen alusta lähti kiinnitti huomiota. Ilman sitä elämä kolmen pienen kanssa oliskin ollut tuskaa. Ateriointitavoilla ja -väleillä, etenkin niiden pituuksilla, on merkitystä. Ja aivan pieniäkin voi jo totuttaa säännölliseen rytmiin.