Onko perheessänne lemmikki? ov

Se oli siis ensimmäinen lapsen oma lemmikki,minäkin toki sen hoitoon osallistuin.Pidettiin sitten hautajaiset sille jne,ja pikkuhiljaa helpotti.Itse en halunnut heti hankkia uutta lemmikkiä tilalle,vasta vuoden päästä otettiin toinen hamsu

otettiin koira mun odotusaikana että koirakin sai vähän ikää ennen kuin lapsi syntyi. ja hyvin on mennyt, koira ei juuri pojasta välitä vaikka joskus kovemmalla kädellä pitää hyvänä. koira pakenee silloin paikalta. eikä ollut mustasukkainen vauvasta. vaikka osaa pahuuksiaankin tehdä jos huomioo haluaa,esim. kuljettelee tavaroita :)

pari kania ja pari marsua. Jo ennen lapsia on ollut koiria ja kaneja. Jokainen lemmikki on ollut yksilö, ja jokaista kuollutta on surtu.



Koiran kuollessa ollaan otettu uusi koira jossain vaiheessa, mutta ei mitenkään vanhaa korvaamaan. Koirakin on niin perheenjäsen ja yksilönsä, ettei sitä millään korvata.



On kuitenkin itselle ja lapsille vaikeaa muuttaa elämäntyyli kokonaan, kun on tottunut, että koira tulaa vastaan ovelle, sen kanssa leikitään ja lenkkeillään jne. niin on todella vaikaa olla yhtäkkiä koiraton.



Sen takia meille on aina hankittu uusi koira. Uusi koirakin on kuitenkin etsitty huolella, joten edellisen kuolemasta uuden saapumiseen saattaa vierähtää melkein vuosikin

11 vuotta vanha koira jota kaikki surimme kovasti. Lapset eivät halunneet uutta koiraa koska se ei olisi ollut kuitenkaan se sama. Meillä oli välillä toista rotua oleva koiranpentu jonka jouduimme kuitenkin antamaan etenpäin koska rotu ei sopinut perheeseemme. Nyt olemme hankkineet ensimmäisen koiran kanssa samaa rotua olevan koiranpennun joka on aivan ihana oma itsensä, ei kopio ensimmäisestä.

Ne kun ovat melko lyhytikäisiä niin useat hautajaiset on jo ehditty viettää ja itkeä kuolleita lemmikkejä. Toisaalta myös uusia ollaan otettu, mutta ei edellisten korvikkeiksi vaan siksi että gerbut vaan on niin ihania. Viime talvena taloon tuli myös chinchilla, joka toivon mukaan olisi paljon pitempiaikainen lemmikki.