Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan ottanut lasta pois päiväkodista koska lapsi ei sopeutunut sinne tai muita vaikeuksia?
21.09.2010 |
Hei!
Meillä tilanne ett pääsin töihin 2kk ja laitettiin lapset tyttö kohta 4v ja poika 1v8kk päiväkotiin.Tyttö on odottanut sinne pääsyä jo vuoden ,pienempi luonnollisesti on ehkä liian pieni vielä sinne tai niin ainakin luulin.
eka päivä meni ok, eivät kumpikaan edes itkeneet tms mutta isommalla tuli ruokailusta jotenkin kammo. puhuu koko ajan kuinka ei halua mennä päiväkotiin kun ei halua syödä siellä, on muutenkin arka ruuan suhteen ja tuntuu et nirsommaksi menee. on sovittu päiväkodin kanssa että maistaa ja jos ei tykkää niin ei pakko. mutta tän ekan päivän jälkeen puhuu vaan koko ajan siitä et piti 2 lusikkaa ottaa eikä halua, ei myöskään halua puuroa aamulla,ahistaa ihan selkeesti.
kertoi innoissaan kuinka sai kavereita ja oli kiva leikkiä jne mutta tästä ruokailutsa tullut nyt sellanen mörkö että sanoo vapaapäivänäki ettei mene enää sinne ja saattaa kuten tänään itkeny monta kertaa päivän aikana(tänään siis vapaa) ettei mene sinne vaikka ei mitään olla päiväkodista puhuttukaan.
ensin vielä ajattelin että jatkaisin tuon 2kk jälkeen töitä jos lapsilla alkais hyvin hoidossa mutta joudunko nyt jäämään kotiin? jään kyllä mielelläni ei siinä mitään mutta meillä velkaa paljon ja jos oisin ollut vaik puol vuotta töis niin oltas saatu aika hyvin talous tasapainoon.
kauanko pitää katsella tai olette kattoneet et lapsi sopeutuu, en halua pakolla pitää hoidossa jos tuntuu et itkee viikonloppusinki kotona pitkin päivää ettei mene sinne ruuan takia.
sen ymmärrään et jos joku menee töihin ihan vakituiseksi niin eihän sitä kotii jäädä vaa sen takia et lapsil kestää sopeutua mutta itsellä kun ei ole pakko niin vaan lähinnä kokeilen taas kuinka kivaa ois töis olla monen vuoden jälkee.
päiväkodista sanottiin et tyttö saattaa olla jo niin iso et paremmin ois sopeutunut tyyliin 2-3 vuotiaana. meitä vanhempia tyttö ei ikävöi eikä sellasesta ole kyse et ois joku äidin kintus roikkuja, vaan tämä ruokailu ahistaa.
Kävi viime vuoden kerhossa ja tykkäsi siitä, mutta siellähän ei ole ruokailua...
vinkkejä?
onko kukaan ottanut hoidosta pois lapsen takia?
Kommentit (26)
mutta joskus olen miettinyt, onko päiväkoti paras paikka lapsillemme. Ovat molemmat aika herkkiä lapsia, ja iso porukka ja melu eivät aina tunnu miellyttävän. Samoin ovat aika nirsoja syömään, mutta onneksi hoitajat suhtautuvat meidän pvk:ssa hyvin tuohon syömiseen. Sitten ei syö jos ei syö.
Mutta väsymys ja vastahakoisuus hoitoon menon kanssa joskus laittaa miettimään, että oisko pph ollut parempi paikka kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut lapset saivat eskarikansion, meidän pojalle sellaista ei riittänyt.
Muut lapset sai tiedotteet kotiin hyvissä ajoin, meidän poika aamulla (siis se tuotiin minulle viedessäni lasta ja sanottiin, että on unohdettu antaa).
Muut lapset tuli ehjinä kotiin, meidän lapsi oli ruhjeilla ja mustelmilla. Hoitajien mielestä mitään ei tapahtunut, saman ryhmän pojat tiesivät, että oli tönitty alas portaista...
Poika selvisi hengissä, sen pitäisi riittää!
ja kiitos vastauksista!
Meillä tuo minun töihin lähtö tapahtui niin nopeasti että hoitopaikkaa ei sillai pystynyt valita, eli kun pääsin töihin niin kahden viikon ajan mummi hoiti ja sitten saatiin kunnalta paikka. ykstyisillä päiväkodeilla ei ollut paikkaa alle 3v:lle. pph olis ollu pari tässä lähellä mutta toinen oli karvima paikka,sinne ei haluttu ja toinen ihanan tuntuinen mutta ei ottanut meijän lapsia kun oli jo 2 alle 2v lasta niin sanoi ettei ota enempää.
päiväkodissa ollaan sanottu että ruuasta eisaa tehdä numeroa ja lapsi on arka syömään että meitä ei haittaa jos lapsi ei syö, kyllä se pärjää ja kotona kuitenkin heti päivällinen kun tullaan.ja uskon että lapsi syö kun nälkä tulee mut jos kerranki pakottaa niin voi pilata koko ruokailun pitkäksi aikaa.
päiväkoti aikaa ei meijän lapsilla kestä kyllä kun sinne ensi huhtikuulle asti koska sitten jään äitiyslomalle ja kolmannesta aion olla kotona ainakin 3 asti, ainakin kun esikoinen menee kouluun 3 vuoden päästä. nyt vaan tehtävä töitä ja kerättävä rahaa.
pienempää lasta ainakaa ei pakottaa syömään kun työntää lautasen heti pois jos ei maistu, kun niin pieni ettei sitä voi puheella manipuloidakaan kun ei ymmärrä puhetta niin.isommalle helpompi kiristää ettei saa nousta pöydäst ennen ku maistanu. tosi kurjaa, toiv. nyt tekevät niinku ollaa pyydetty, jos toinen ei tykkää ni ei tykkää, ei se lapsi ala tykkäämää vaik pakottaa jos vaan ei maistu.ihmisil kuiteki ihan eri makuaistit..
ap
tällä ruokakammollaan ihan vaan tai lisäksi yleistä jännitystä siitä tarhan aloittamisesta? Taustalla siis muutakin jännitystä, mikä kaikki konkretisoituu ruokaan.
pienempää lasta ainakaa ei pakottaa syömään kun työntää lautasen heti pois jos ei maistu, kun niin pieni ettei sitä voi puheella manipuloidakaan kun ei ymmärrä puhetta niin.isommalle helpompi kiristää ettei saa nousta pöydäst ennen ku maistanu.
manipuloida? kiristää? On sulla kuule oudot menetelmät käytössä ruokapöydässä. Se on hyvin yksinkertaista: jos ei ruoka maistu niin ei saa tuputtaa vaan pitää tarjota uudestaan myöhemmin. Lapsi tietää milloin on nälkä! Hän ei tee sitä ns. kiusallaan vaan voi olla sellainen vaihe ettei maistu mikään.
Suomi on kanssa yksi sadistien maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän se voi olla syömättä.
ja ei todellakaaan oo paha jos joutuu kaks lusikkaa maistaa.
lapsiko teillä määrää kaikesta?
ehkä lapselle pitäisi tehdä selväksi että syötävä on.
ootteko kysyny lapselle miksi se syöminen on niin kauheaa?
ja oikeesti kaikki lapset söis vaan herkkuja jos niiden annettaisi itse valita.
kuinka paljon lapsi syö kotona?
eihän ne ihmiset voi hoitopaikassa antaa lapsen olla syömättä....
Voisitteko syödä aamupalan rauhassa kotona aamulla. Voisi olla lähtö helpompaa.
Itse keskustelisin uudestaan asiasta hoitajien kanssa. Kyllähän moni lapsi syö oikeasti vain näkkileipää hoidossa. Lusikallisen maistaminen on minusta ihan oikein. Pidemmän päälle lapsen on hyvä oppia maistelemaan erilaisia ruokia, vaikka olisi nirso. Itse en näe tuota pahana pakottamisena (tuskin hänelle väkisin lusikka suuhun laitetaan). Mitenkäs päiväkoti suhtautuisi eväisiin? Esim. niin, että lapselle olisi kaksi banaania varalla ja jos ei syö ruokaa (maistamisen lisäksi), niin saisi alkuvaiheessa ottaa banaanin. Nykylapsilla on niin paljon allergioita ja erikoisruokavalioita, ettei yhden lapsen banaanieväät varmaan tunnu missään. Tärkeintä tietysti olisi saada miellyttävä ruokahetki. Saako lapsi istua kaverin vieressä vai onko ehkä vierustoveri häiriöksi? Saako aikuisen huomiota ruokapöydässä pk:ssa (alkuvaiheessa voisi olla hyvä istua aikuisen kanssa)?
Itse en tekisi ihan nopeita ratkaisuja. Lapset tottuvat eri tahtia, omallani meni melkein eka vuosi tottua hoitopaikkaan (hän on kauhean ujo). Kamalaa oli jättää lapsi hoitoon, kun itki kotona ja pelkäsi, mutta rauhoittelu ja asian selittäminen auttoi. 4-vuotias ymmärtää jo sääntöjäkin ja yhteisiin tapoihin tottuminen on hyvä asia.
Minusta kavereittenkin takia kannattaisi kokeilla vielä toiset pari kk. Äläkä sano lapsille, että hoito VOI OLLA väliaikaista vaan tee selväksi, että hoitoa jatkuu kouluuunmenoon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosittelen lisätutkimuksia.
nimim. terveydenhoitaja.
Kyl se sit syö kun tulee nälkä.Mut pakotettiin jo 80-luvun alussa syömään niin et muut läks pihalle ja mie jäin kahestaan yhen naisen kans syömään.Kun sanoin etten haluu siskonmakkaroita,oli siskonmakkarakeittoa,niiin tulos oli se et mä sain jättää kaiken muun syömättä paitsi siskonmakkarat.Puoltoistatuntia siellä istuttiin kunnes keksin laittaa palat taakse kielenpäälle ja nielasin purematta.Sen koommin en ole s.makkaroita syönyt enkä mitään lihaa melkeen 20;een vuoteen.Tollasesta voi jäädä oikeesti trauma loppuelämäksi sitä paitsi ihan turha kysyä voiko ottaa pois,maksava asiakas saa vaihtaa vaikka päivittäin päiväkotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pph:lla vähän vajaa 2 vuotiaana. 2 kk itki koko päivän, ei siis edes nukkunut välillä (joskus torkahti minuutiksi esim. keittiön lattialle). Eli taukoa itkuun ei tullut missään kohtaa. Pph:n työ alkoi kärsiä ja hän jo ehdotti että lopettaisin työt ja niin tein. Muuta paikkaa lapsi ei saanut joten irtisanouduin kauan haaveilemasta unelmatyöstä. Uskon että päiväkodissa olisi mennyt hyvin jossa enemmän toimintaa ja eri hoitajia. Ja siis itku ei loppunut edes illaksi ja öisinkin heräili vähän väliä itkuun. Ajatteli siis että hänet oli hyljätty. Elämä oli siis aivan kamalaa, öisin ei nukuttu, eikä tietenkään päivisinkään.
Eka lapseni meni saman ikäisenä hoitoon, itki kokopäivät 3 kk ja sen jälkeen 3 kk osapäiväisesti. Silloin ei ollut mahdollista lopettaa töitä joten se oli vaan kestettävä.
ja tulee mieleen, että jotain muutakin on vialla jos hoitoon meno on noin kauheaa. Mikään normijuttu tuo ei liene kuitenkaan, valtaosa lapsista sopeutunee 1-3 kk ilman, että itkee jatkuvasti. Eroitkut ovat ihan ok. Vanhempien toiminnassa voisi olla parantamisen varaa, jos kaksi lasta itkee öin päivin hoitoon menoa. Jos kyse on ihan normaaleista lapsista.
toki jäisin kotiin, kamalaa kiusausta lapeselle tuo
meilläkin lapsi päättää, meneekö äiti töihin vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi meni päiväkotiin 3-vuotiaana, mutta puolen vuoden kuluttua jäin pois töistä. Lapsella liikaa itkua ja ahdistusta.
Myöhemmin lapsella todettiin asperger. Olin kotona niin kauan, että kun lapsi meni yläasteelle niin minä menin osapäiväiseen hommaan. Hyvin meni näin.
Joskus elämä ei vain anna vaihtoehtoja vaan asiat vain menevät tietyllä tavalla.
ja jos olisin hoitaja ilman muuta sylittelisin. En voisi antaa lapsen vaan itkeä lattialla, tosi järkyttävää.
Mut laitettiin hoitoon 3kk:na. Eli en tiedä onko mitään kunnon tunnesidettä ätiin edes syntynyt.
Ehkä senkin takia olen niin lapsirakas ja haluan tehdä kaikkeni ettei yksikään kärsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa olen olut ei ole pakkosyöttämistä. Ihme päiväkoti teidän lapsilla.
Eukot voisivat laittaa vähän ruokaa ja antaa lapsen syödä mitä syö, lapselle kerrotaan että lisää saa hakea jos on vielä nälkä... Tällä systeemillä saa huonommatkin lapset syömään jonkin ajan kuuttua aloituksesta.
Siellä päiväkodissa ei tajuta lapsipsykologiaa ja sitä paitsi nykyään ei enää pakoteta syömään.
Mitä se on niiltä hoitajilta pois jos lapsi syö vähän? Ymmärrän että kasvatuksellisesti halutaan pakottaa mutta en usko että muut lapset alkavat vaatia ettei heidänkään tarvitsisi syödä, jos ovat hyviä syömään tässä vaiheessa toimikautta.
Sanot ap heti seuraavana hoitopäivänä että lapsesi saa olla siltä osin syömättä jos ei maistu, että tekevät viisaasti jos eivät tee tästä niin kauhean suurta numeroa.
Lapsi alkaa jo oireilla, -kumpi huonosta parempi? Nälkäinen lapsi vai psyykkisesti oireileva. Näinhän käy kohta tuon pakon kanssa, alkaa unet mennä, ehkä yökastelua jne.
Kirjoitan siksi näin päiväkotia arvostelevasti koska meillä ainakaan ei pakoteta. Mitään numeroa ei tehdä jos joku ei syö. Annetaan asioiden mennä omalla painollaan, lapsi tutustuu ympäristöön hoitopäikkana, ihmisiin (jotka tuntuvat olevan "virkaintosisa") ja lopulta ruoka maistuu -omasta tuntemuksestaan.
Onko mahdollista vaihtaa johonkin yksityiseen paikkaan, jossa voisi alkuun jo kysyä syömispakosta ja kertoa että otat vastuun ja saatte kotioloissa ruoka-asiat hoidettua lapsen kavun huomioiden. Yksityiseen saat tukea ja monesti ei kalliimpi kuin kunnallinen.
Pidä ap lapsesi puolta.
ja vaihdoimme hoitopaikkaa. Kerta kaikkiaan emme tulleet juttuun sen porukan kanssa ja kyllästyin siihen, että lapseni oli syntipukki kaikkeen mahdolliseen. Ikinä emme saaneet positiivista palautetta, vaan päivä oli aina sujunut huonosti koska lapsi oli tehnyt sitä, tätä tai tuota.
Vaihdoimme hoitopaikkaa. En uudessa paikassa kertonut mitään edellisestä, sillä halusin että hoitajat suhtautuvat poikaan omalla tavallaan ilman taustatarinaa. Kaikki sujui todella hyvin.
syömällä aamupalan kotona? MEillä ei ole koskaan menty aamupalalle tarhaan,vaan on ollut tärkeää syödä se yhdessä kotona ja lähteä sitten vasta tarhaan, silti lapset ovat siellä viim klo 7.45 - 8, eli ihan ajoissa. Ollaan opeteltu aamurutiinit niin, että 6.50 herätys ja lähtö tarhaan klo 7.30, hyvin ehditään. Ajattelin vaan,e ttä jos ruokailu on mörkö, niin helpottaisko, että kahden ruoan sijaan tarvis syödä vain yksi.
Toinen juttu on, että lapset sopeutuu kyllä suht nopeasti, vaikka alku takkuaisikin, voi siis mennä ohi yhtä nopeasti kuin tulikin, vaikka äidistä tuntuukin pahalta. Meidän tarhassa 40 vuotta (!) työskennellyt konkari sanoi, kun kyselin samasta aiheesta, että hänen urallaan on ollut vain yksi lapsi, jonka tarhassa käynnistä ei kerta kaikkiaan tullut mitään, ja 9 viikon jälkeen, kun lapsi oli itkenyt _kaikki_ päivät, äiti oli luovuttanut. Muut on kaikki sopeutuneet, kuka nopeammin, kuka hitaammin.
Kannattaa jutella syömisestä hoitajien kanssa ja yrittää löytää ratkaisu joka auttaa lasta
Lapsi meni hoitoon 1,5 v., otin pois 2 v. kun pelkäsi aivan kuollakseen hoitoon menoa. En selitä asiasta täällä enempää, kun se on jo puitu AV:lla ja minut haukuttu huonoksi äidiksi.
Miten syöminen silloin sujui?
Voisitko olla "turvana" joitain kertoja esim. aamupalan ajan?
Jos vasta vähän aikaa (noin kk) yrittäisin kyllä jatkaa. Koittakaa olla tekemättä ruokailusta sen isompaa numeroa. Minun ensimmäisellä lapsellani oli hoidon aloitus hankalaa ja hetken harkitsin vakavasti että lopettaisimme ja jäisin uudelleen kotiin. Lopulta, ehkä parin kuukauden päästä, hoito lähti sujumaan ja olen iloinen että lapsi sai kokemuksen ettei heti luovuteta vaan yritetään saada homma sujumaan. Myönnän toki että joskus hoitopaikka voi olla epäsopiva ja lopettaminen hyvä vaihtoehto.
ei pk:sta vaan pph:sta, kun vanhempi selväst kärsi siitä. Sen sijaan palkkasimme hoitajan kotiimme, ja kaikki meni hienosti! Tietenkin oli kalliimpaa, mutta todellakin kannattavaa :)