Lapsille lässyttämisestä
En tiedä miksi se kuulostaa niin TODELLA
ärsyttävältä,kun äiti esim. kaupassa, joka ikisen lauseen lopuksi tunkee sen muru,rakas,kulta tms sanan ja lässytetään kuin vauvalle!!En voi käsittää että lapselle tarvitsee puhua tuohon tyyliin..eihän sille lapselle esim.eskarissakaan lässytetä vaan puhutaan kuten ihmiselle. Vauvat ymmärrän toki,koska hehän reagoivat juuri sellaiseen hempään ääntelyyn.Mutta että 4-6 vuotiaalle...olenko ainoa ??..eli alanko etsimään omasta elämästäni varhaislapsuuteen liittyviä traumoja,jotka nyt nousevat tunnekuohuina ;)
Kommentit (9)
myös sanoja mussukka,rakas jne. mutta en lässytä 3 vuotiaalleni. vaan puhun normaalisti.en koe että noissa "nimissä" olisi mitään joka antaisi ymmärtää et muka lässyttäisi.
En ymmärrä, miksi ei saisi sanoa lasta kullaksi, muruksi tms. Kyllä useimmat pariskunnatkin sanovat toisilleen noin, miksi siis ei lapselle. Se on minun tapani kertoa, kuinka rakas lapsi on =)
mutta pitääkö sitä aina,joka väliin tunkea :)??Siis sanonhan omiakin kullanmuruksi aina sopivan paikan tullen,mutta en puhuttele heitä niin.Tämmöinen vain kuulostaa niin jotenkin teennäiseltä rakkudenosoitukselta: "kulta,ota kengät pois...laita kulta ne kengät sinne minne ne kuuluu"....
Rakkaiksi kun niitä on monta ja nimiä ei just sillä hetkellä muista ;)
Minä en kyllä lässytä 3- ja 5v. lapsilleni, mutta kutsun heitä kullaksi (yleisimmiten), MYÖS kaupassa. :D
Just tuolleen: "Ei kulta oteta nyt sitä, sitten viikonloppuna". tms.
Rakkaiksi kun niitä on monta ja nimiä ei just sillä hetkellä muista ;)
Okei..mä luovutan :)).Ehkä kaikkeen tottuu..En itse osaa murutella ja heh,kullitella, tuolla tavoin niin ehkä se vain siksi särähtää korvaan kun on niin erilainen tapa.
ap
Et siis ole yksin ärsytyksesi kanssa.
kullittelen ja muruttelen lapsilleni ja jatkossakin teen niin vaikka olis isoja raamikkaita äijiä.
Mitä pahaa on lepertelyssä?
Lapsi oppii tuntemaan sanoista hyvää tunnetta ja jakaa niitä itse kasvettuaan.
Omat vanhemmat ei ole juurikaan hellyydentunnustuksia jakanut. Todella surullista.
pehmentääkseni komentojani. Tuntuu että elämä pienten lasten kanssa on yhtä EI, ÄLÄ, LOPETA -maratonia, ja kun sitä kieltämistä koko ajan on niin tunnen tarvetta vastapainoksi selitellä kuinka paljon rakastan lapsia siitä huolimatta että koko ajan kiellän ja käsken. Tuntuu helpommalta sanoa että "kulta älä koske siihen salaattiin tai mä suutun" kuin että "mä suutun jos kosket siihen salaattiin, mutta rakastan sua siitä huolimatta".
En ymmärrä, miksi ei saisi sanoa lasta kullaksi, muruksi tms. Kyllä useimmat pariskunnatkin sanovat toisilleen noin, miksi siis ei lapselle. Se on minun tapani kertoa, kuinka rakas lapsi on =)