Jos sulla ei ole appivanhempia miehen puolelta

anoppi elää, ei olla vuosiin oltu tekemisissä (hänestä johtuvista syistä). Samoin minun äitini elää, eikä häneenkään pidetä yhteyttä. Ihan hänestä riippuvista syistä tämäkin.

Ei heitä kukaan korvaa. Me ollaan nyt vain tällainen perhe.

Ihan outo kysymys.

ei kyllä ole omiakaan vanhempia, miten kukaan voisi jonkun korvata?

Anoppi on ja hyvtä välit häneen, on vaan turhan vanha ja sairas.



Apen ehdinnähdä 2 kertaa, kolmannella kerralla menin hautajaisiin. Olis jo 90v. jos eläis.

Isä syöpään.Ennen lapsiamme.Emme olleet tekemisissä äidin kanssa hirveän paljon.

Olen muutenkin sellainen hienostelija joka katsoo muita nenä alaspäin.

Jos kehut mua ja olet mies,olen imarreltu.Lesboista en pidä,pakko kestää vaan niitä.

onnellinen ja helpottunut sinä päivänä kun appivanhempia ei enää ole. Toivottavasti se päivä koittaa pian.

Appivanhempia ei voi kukaan korvata - ei minunkaan vanhempiani voisi kukaan korvata heidän menehdyttyään. Välit appiukkoon olivat erittäin hyvät, ymmärsin häntä paremmin kuin omaa isääni, ja totuuden nimessä mieheni isä välitti minun hyvinvoinnistani enemmän kuin oma isäni. Hänen kuolemaansa oli hyvin vaikea hyväksyä.

Mieheni äitiä en ehtinyt koskaan tuntea, hän menehtyi kun mieheni oli oman poikamme ikäinen. En voi edes nähdä valokuvia joissa hänet haudataan ja mieheni seisoo haudan vierellä vakavana liian isossa puvussa. Täysin kohtuuton menetys pienelle lapselle.

Ja tavallaan kälyn perhe on "korvannut" heidät siinä mielessä, että jos appivanhemmat olisivat elossa, kyläilisimme enemmän heillä - nyt kälyn perhe on sellainen yhdessäpitävä linkki miehen sukuun päin.



Meillä oli ihan hyvät välit miehen vanhempien kanssa. Appi oli hyvin omalaatuinen vanha karjalaisjäärä, ja olin monta kertaa napit vastakkain hänen kanssaan - mutta hänen kunniakseen pitää sanoa, että pystyimme olemaan eri mieltä asioista riitelemättä henkilökohtaisuuksia. Voin rehellisesti sanoa kaipaavaani molempia.