Kuinka moni täällä on lopettanut alkoholin käytön?

olen, jos n.1x vuodessa olen yrittänyt juoda siideri pullollisen,mutta pari ryyppyä menee väkipakolla kurkusta.Eli parempi olla ilman.

Nuorena oli happo alkon perään.häiritsee miehen juominen ym.on päihdeongelmainen.

nyt ollut 9kk täysin juomatta. Noin kolmekymppiseksi asti käytin paljon alkoholia, vähintään kerran viikossa, useimmiten kyllä useamman päivän putkeen. Koulut ja työn sain jotenkin tehtyä, mutta lopussa alkoi olla jo kylki/alaselkäkipuja/ahdistusta/masennusta. Enkä saanut enää mitään koko juomiselta. Toisaalta onneksi tulinkin raskaaksi ja homma loppui silloin kertaheitolla. Parin vuoden päästä siitä otin ensimmäiset humalat, tein niin muutaman kerran parin seuraavan vuoden aikana ja päätin ettei tämä ole enää karmeiden krapuloiden ja morkkisten arvoista. Sekin aika on lapsen kanssa olosta pois tavalla tai toisella.



Lopetin kun tulin raskaaksi. Mieheni alkoholinkäyttö ei häiritse, kunhan ei montaa kertaa vuodessa juo humalaan itseään.

nykyään mitään tarvettakaan juoda. En osta itselleni alkoholia, mutta voin tarjottaessa ottaa vähän.



Absolutistiksi minulla ei ole mitään syytä ruveta. Mieskin käyttää alkoa niukanlaisesti, joten asia on minulle ok.

Joskus vanhan ystäväporukan kanssa juomme humalat, noin pari kertaa vuodessa.



Ei näin 38-vuotiaana enää jaksa sitä pelleilyä.

nykyään mitään tarvettakaan juoda. En osta itselleni alkoholia, mutta voin tarjottaessa ottaa vähän. Absolutistiksi minulla ei ole mitään syytä ruveta. Mieskin käyttää alkoa niukanlaisesti, joten asia on minulle ok.

Mun mielestäni liikaa eli en tykkää. Ei se sinänsä haittaa, kun hän vaan katsoo jalkapalloa tai kuuntelee musiikkia ja ottaa silleen rauhallisesti, mutta mä en vaan jotenkin tykkää :(

Ottaa siis yleensä kotona ja ihan omassa rauhassa, mutta kait se jotenkin häiritsee mua, kun itse en juo. Humalaiset on kuitenkin typeriä ja käytös on aikasen rasittavaa. Omasta mielestään ovat tietty fiksuja ;)

on se, että juon heti kovan humalan, en osaa ottaa iisistä, saati tissutella.



Mieheni juominen vitutti kyllä suoraan sanoen, oli yksi eromme syistä.



Kun ehkä joskus löydän uuden miehen, en halua tämän juovan, ainakaan paljoa.



Isäni oli alkoholisti, nyt ei ole juonut 15 vuoteen, on 63-vuotias nyt.

Ja näin yli 30-vuotiaana tuntuu et väsymys jatkuu sitten puoli viikkoa kun on käynyt viihteellä.



Viime vuonna otin viisi kertaa alkoholia, tänä vuonna olen ottanut kolme kertaa.

Ja näin yli 30-vuotiaana tuntuu et väsymys jatkuu sitten puoli viikkoa kun on käynyt viihteellä.

Viime vuonna otin viisi kertaa alkoholia, tänä vuonna olen ottanut kolme kertaa.

Olen monta päivää todella väsynyt, ja saan ihmeellisiä morkkisia ja ahdistaa.

Tänä vuonna olen käyttänyt 4 kertaa alkoholia, 3 kertaa juonut humalan. Vain yksi kertaa niistä on ollut vaivan arvoinen.

kännit. Kävin joka kerta myös baarissa.

Koskaan en ole tissutellut.

Nykyään voi mennä vuosikin, etten juo.

En ota edes lasillista ruuan kanssa tai saunan jälkeen.

Vuosi sitten lopetin tupakan poltonkin.



Mieheni juo kun haluaa ja tupakoi myös.



Kun minua juotatti enemmän kuin miestäni niin olisi hermostunut jos hän olisi nipottanut asiasta.



Pelisäännöt pitää olla molemmille selvät ja niiden mukaan mennään.

juon kyllä esim. lasillisen punaviiniä joskus ruoan kanssa ja juhlissa onnittelumaljat ja ruokamaljat. Mies saa mun puolesta ottaa humalan SILLOIN TÄLLÖIN mutta joka viikkoista tai edes joka kuukausittaista en hyväksyisi.

ei häiritse miehen alkoholin käyttö, aikuinen ihminen on hän.

kilpaurheilija, ei pystynyt ja ehtinyt paljon käyttämään alkoholia. Kun lopetin urheilu-urani 25-vuotiaana(loukkaantumiseen), "löysin" alkoholin. Sitten menikin 5 vuotta aika tiiviisti juoden, kunnes aloin ahdistumaan todella pahasti humalan jälkitiloissa. Oli pakko lopettaa, onneksi.



Nykyään ei paljon pystyisikään juomaan kun on 2 lasta, eikä kyllä kiinnostakaan.

Sitten paikat hajosivat ja join vuoden putkeen. Nykyään en käytä ollenkaan alkoholia.

Sain tarpeeksi siitä paskasta. Aikansa kutakin.

ehkä annos kerran kaks vuodessa jossain kutsuilla.



Mies lopetti pari vuotta sitten kokonaan alkon käytön. Pari pahaa töppäystä kännipäissä...

Vaikka dokaus onkin hauskaa hyvien ystävien kanssa, en pysty juomaan enää kun masennun ja ahdistus juomisen jälkeen todella rankasti.

Nor any less.

noin yhdeksän vuotta sitten. Syynä se, että tapasin mieheni, jonka en ole KOSKAAN nähnyt juovan alkoholia (no yhden oluen ihan alussa...) Meillä ei kummallakaan vain ole mitään syytä juoda. Se maistuikin niin pahalta, että vain hyvältä tuntui, kun sai tuen lopulliselle päätökselleen lopettaa, aiemmin tuli joskus otettua lähinnä "sosiaalisen paineen takia".

EN ole koskaan edes hirveästi ottanut, nyt en ota sitä vähääkään. Isäni ryyppäsi koko elämänsä, ja se lopulta vei hautaan asti.



Mieheni juo silloin tällöin, ei paljon kuitenkaan, hyväksyn sen.

Ei vaan maistu enää. Nuorempana tuli juotua joka viikonloppu ja enää ei tee mieli. Alkoholijuomat maistuu pahalle, juon mieluummin limua.