Lue keskustelun säännöt.
Ero edessä, miten kertoa miehen lapselle
29.06.2010 |
Tämä on vähän hankala tilanne. Olen miettinyt asioita ja jonkun aikaa olen tiennyt, että vaihtoehtoja ei ole vaan ero on edessä. En vain ole saanut kakistettua asiaa, sillä olen huolissani miehen lapsesta. Olen saanut pitää häntä kuin omaa lasta koko tämän seurustelun ajan. Olemme todella läheisiä ja välitän hänestä paljon. Hän ei juurikaan näe omaa äitiään ja sekin on "vahingoittanut" lasta ja nyt pelkään, että lapselle jää ikuiset traumat, siis että kaikki "hylkää" hänet. Lapsi on kärsinyt jo aivan tarpeeksi ja olen huolissani miten hän reagoi eroon. Lapsi on hyvin herkkä ja varmasti tulee reagoimaan tähänkin vahvasti..
Miten siis asian ottaisi puheeksi? Miehelle toki kerron miten asiat on, mutta miten pitäisi lapsen kanssa käsitellä asiaa?
Kommentit (14)
Kävin moikkaamassa miestä ja lastansa puistossa. Sain nyt sanottua miehelle etten halua enää jatkaa tätä suhdetta. Mies ei aluksi mukamas ymmärtänyt, mutta sitten kun tajusi niin alkoi räyhään; antoi tulla kaikki mun viat, kaikki mitä olen tehnyt väärin tässä suhteessa ja mitä hän oli mieltä mun eron syistä. Lopuksi hän sanoi, että parempi kun en ole enää ikinä missään tekemisissä heidän kanssa. Sanoin, että haluaisin kyllä jatkossa nähdä hänen lastansa. No, mies sanoi: MUTTA SÄ ET SAA! Siinä vaiheessa mä lähdin pois.. Että näin. :'( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huolehtia lapsesta ja tavata häntä säännöllisesti? Tämä voisi vähän helpottaa asiaa.
huolehtia lapsesta ja tavata häntä säännöllisesti? Tämä voisi vähän helpottaa asiaa.
mutta kaikki on nyt niin epävarmaa. Voi olla, että muutan pois koko kaupungista. En voi siis luvata lapselle, että kyllähän me vielä nähdään.. :(ap
meillä on miehen kanssa erilaiset haaveet ja odotukset tulevaisuudelta. Eikä mielestäni tämmöistä suhdetta ole järkeä jatkaa. ap
Eihän se edes ole sinun! Ei ole sinun ongelmasi miten lapsi reagoi eroonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin lapsen mielenterveys? Oletpa itsekäs.
ja mitä käytännössä tarkoitat sillä, että lapsi on ollut kuten omasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on taas niin fiksua porukkaa.
Lapsi ei ole minun, tiedän sen. Mutta välitän hänestä todella paljon, enkä haluaisi häntä mitenkään vahingoittaa tai aiheuttaa yhtään enempää pahaa mieltä.
Ja ehkä sitten olen itsekäs. Mutta ei tässä suhteessa ole enää hyvä olla. Minähän tässä alan kärsiin mielenterveysongelmista, jos en pois pääse. Ja sekö on sitten hyväksi lapselle?
Ja juu, lapsi huomaa eron. Mitähän ihmettä tuolla tarkoitit? :D ap
Harvoin on kaltaisiasi äitipuolia, kaikki kunnia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kylläpä oletkin naiivi! Jos suhteessa on paha olla, silloin on tehtävä töitä suhteen parantamiseksi! Ei kaikkia vaikeuksia voi vain paeta ja polttaa lapsen tulevaisuus.
seurustelleet kolme vuotta.
Ja tarkoitan, että olemme koko seurustelun ajan olleet tiiviisti yhdessä, siis viettäneet aikaa jonkinlaisena "perheenä". Olen ottanut lasta mukaan omiin juttuihini, viettänyt hänen kanssaan kahdenkesken aikaa, huolehtinut ja hoitanut, kun miehellä ollut menoa, olen ollut lapselle turvallinen ja välittävä aikuinen. Olen ollut mukana neuvoloissa ja lääkäreissä, tarhan juhlissa.. Olen tehnyt kaikkea mitä omankin kanssa tekisin. Olen huolehtinut kuin omasta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kylläpä oletkin naiivi! Jos suhteessa on paha olla, silloin on tehtävä töitä suhteen parantamiseksi! Ei kaikkia vaikeuksia voi vain paeta ja polttaa lapsen tulevaisuus.
kun kerta haluamme elämältä erilaisia asioita?! Minä en haaveista (=talosta, lapsista, eläimistä) luovu miehen takia. Mutta kerrohan toki miten tätä suhdetta voi parantaa? Sen tekisin hyvin mielelläni. ap
Ap, kylläpä oletkin naiivi! Jos suhteessa on paha olla, silloin on tehtävä töitä suhteen parantamiseksi! Ei kaikkia vaikeuksia voi vain paeta ja polttaa lapsen tulevaisuus.
kun kerta haluamme elämältä erilaisia asioita?! Minä en haaveista (=talosta, lapsista, eläimistä) luovu miehen takia. Mutta kerrohan toki miten tätä suhdetta voi parantaa? Sen tekisin hyvin mielelläni. ap
Löydät varmaan keinot toimia lapsen kanssa jatkosakin, kun jo olet osoittanut hänelle noin paljon välittämistä tähänkin asti.
Ratkaisusi on kuitenkin oikea. On turha kärvistellä suhteessa, jossa tulevaisuus ei edes edeltäkäsin näytä lupaavalta.
Mies on tehnyt valintansa, hän ei ole valmis joustamaan haaveidesi takia. Miksi sinun sitten muka pitäisi luopua omistasi? (Tarkoitan tällä sitä kun joku syytti sinua itsekkääksi) Esimerkiksi mies on lapsen saanut, sinä et vielä ainuttakaan.
Taidat olla ainoa, joka pystyy ymmärtämään! :) Eihän tämä mullekaan helppoa ole.. Ensin murskataan haaveet ja nyt vielä pitäisi miettiä miten hoitaa ero parhaiten lapsen kannalta. ap