Kärsiikö oikeesti noin vuoden vanha lapsi siitä, jos vanhemmat ryyppää?

Mitäs jos sattuu jotain ja tarvis vaikka ensiapuun lähteä? Kännissäkö sinne menette?

kukas silloin huolehtii lapsesta?



Itsellä aina nollatoleranssi kun lapsi kotona.

Se nyt ihan ekana tulee mieleen. Ja senhän nyt kaikki tietää, että varhaislapsuudessa koettu turvattomuus (alle 3v.) vaikuttaa todellakin lapsen psyykkeen kehitykseen, mitä enemmän turvattomuutta, sitä enemmän vaikuttaa.

Noin pienelle lapselle pitää olla koko ajan läsnä, kuuntelemassa ja tulkitsemassa sen tarpeita.

olen itse istunut lapsen n.1v kanssa ensiavussa kurkunpäätulehduksen vuoksi uuden vuoden aattoiltana 22 aikaan..

Onneksi pystyin ajaan autoa koska en ottanut limpparia väkevämpää.



t. 3

Lapsi voi herätä korkeassa kuumeessa, tippua sängyltä, voi tulla tulipalo tai ihan mitä tahansa. Kysymys ei kuulu, että mitä voi sattua, vaan miten lapselle käy, JOS jotain sattuu. Kuka on vastuussa? Pienestä ihmisestä, jolla ei ole mitään muuta turvaa kuin vanhemmat.

Miksi olette lapsen tehneet, jos ette ole valmiita vanhemmiksi?

nuorempiakin lapsia juopoilta vanhemmilta huostaanotettu.

Jos molemmat juovat _yhden_ lasin viiniä- ei ongelmia, mutta jos tosissaan kysyy tuollaista ja käyttää termiä ryypätä...

Jos lapsi on kotona, on ainakin toisen (mieluummin molempien) oltava selvin päin. Luulisi tämän olevan itsestään selvää.

Eihän?

joka osaa käsitellä lasta ja arvioida että pitääkö lähteä ensiapuun tms jos lapsi sairastuukin yhtäkkiä. Oma 1 v nukkuu 99% varmuudella koko yön mutta en silti vedä sitä känniä.

ja vanhemmat on ihan kummallisia pelottavia känniläisiä?

-lapsi voi esim. sairastua

-asunnossa (tai naapurissa) voi syttyä tulipalo

-lapsi voi yöllä herätä ja esim. loukata itsensä

-lapsi kokee pienessäkin humalassa olevan vanhempansa jotenkin erilaiseksi, ei niin turvalliseksi kuin tavallisesti

vaihtaja on humalassa.

Eli vaikka jotain voi sattuakin, niin ei välttämättä satu. Mutta joka tapuksessa pienikin vauva huomaa eron vanhempien käytöksessä, jos vanhemmat juovat. Pienikin alkoholimäärä muuttaa puhetapaa, äänenvoimakkuutta, tempoa, jne. Pienenkin alkoholimäärän seurauksena aikuisen otteet, joilla hän lasta käsittelee, muuttuvat. Ja lapsihan on tottunut vanhempiensa käsien tuttuun ja turvalliseen otteeseen, joten lapsi kyllä rekisteröi pienetkin muutokset. Ja nimenomaan lapsi huomaa erot, vaikka aikuinen olisikin sitä mieltä, että pystyy vielä toimimaan täysin normaalisti.



Eli kyllä kokemus on lapselle hyvin pelottava, vaikka mitään erityistä ei sattuisikaan.

on niin monenlaista....



Meillä usein syödään lasten kanssa yhdessä ja me vanhemmat otetaan esim viiniä.



Lapset menevät nukkumaan ja otetaan vielä pari lasia.. onko se ryyppämistä?



minusta ei vaikka kumpikaan ei tosin olisi ajokunnossa.

Jos vertaan omaa henkistä kapasiteettiani tällä hetkellä, kun olen raitis, siihen aikaan, kun dokasin ainakin kolme päivää viikosta, ero on HUOMATTAVA.

kaikkien ei tarvitse ryypätä kolmea päivää viikosta....

JOllakin on niin superviinapää että muutama viinilasi ei tunnu missään. Itsellä viini menee päähän nykyään kuin metrinen halko joten parin lasin jälkeen olen jo sen verrran tokkurassa että en halua hoitaa lasta enää siinä vaiheessa!