Lue keskustelun säännöt.
Mies laittaa työn aina perheen edelle!
25.08.2010 |
Nyt tuntuu, että jos mies tekee sen minkä "uhkaa" niin meidän avioliitto on siinä.. Minä olen viimeisiä päiviä raskaana. Maanantaina käynnistys jos ei ennen synny. Mies ilmoitti, että on ma, ti ja ke 500km päässä töissä. "Niin mutta en mä ole siellä kun kolme päivää..." Joo, justiin ne päivät kun tarvisin häntä täällä. Olisi ennemmin vaikka to, pe ja la. Ihan hyvin pärjäisisin täällä lasten kanssa. Kuka minut sairaalaan vie, kuka tsemppaa minua siellä, kuka pitää kädestä, kuka meidät hakee kotiin, kuka hoitaa isompia lapsia jne.
Tiedän, että työ on miehelle tärkeä mutta en olisi ikinä uskonut, että laittaa työn lapsen syntymän edelle:( Sen tiesin, että nuo kolme päivää tuolla kaukana tulee ihan pian lapsen syntymän jälkeen, mutta ei niiden pitänyt nyt olla.
Kyseessä ei ole edes mikään teini-ikäinen, vaan ihan aikuinen mies. Vetoaa aina yrittäjyyteensä, että silloin on tehtävä kun töitä on. Näinhän se on mutta elämässä on joitain asioita jotka tulisi tulla ennen työtä ja yksi mielestäni on perhe.
Kuinkahan selviän synnytyksestä jos sinne yksin joudun:( Tähän hätään en ketään tukihenkilöäkään enää saa. Kaikki töissä tai asuvat kaukana..
Kommentit (10)
Mullakin OLI yrittäjämies, ei ole enää. Työ oli aina tärkeintä elämässä, sitten kaverit ja harrastukset, sit ehkä perhe :( En oikein osaa sua auttaa muuten kuin toteamalla, että yritä selvitä paremmin kuin meni. Masennuin lopulta yksinäisyyteen ja jatkuvaan yksin puurtamiseen. Mies totesi mm. mun psyk.poli käynnin jälkeen, kun oli kotona lapsia kattomassa, että "Olis mun kyllä ollu tärkeetä olla töissäkin!" Ei edes tuossa vaiheessa tajunnut perheensä tilaa ja sen tärkeyttä. Onneksi älysin erota, ei tarvi odottaa että toinen välittäis, kun ei kuitenkaan välittänyt meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies elättää sinut ja lapset yksin?
Minun mies kans yrittäjä. Meillä 6 lasta. kolme viimeistä synnytystä olin yksin. Kyllä siitä selviää ja kätilöt pitää sit enemmän huolta jos on yksin.
Viimeisen syntyessä heräsin kun mies lähti yöllä reissuun toiselle puolen Suomea. tunti siitä miehen lähdöstä soitin miehelle et lähden sairaalaan. Vaan eipä tuo takas enää kääntyny.
Meillä ei mies hirveästi oo vauvoista välittäny. Sitte vasta kun lapsi ollu isompi niin alkanut enemmän touhuamaan ja olemaan niiden kanssa.
Mutta tiedän todellakin tunteen. Välillä sitä vaan itkee et ei tuo toisen homma oo enää tosi. Välillä sit kiehuu raivosta ja tekee kaiken ite ja yksin.
useimmiten ne harrastuksetkin menee edelle.
En ole vielä kerennyt asiasta sen enempää keskustella muuta kun, että kertoi olevansa silloin poissa, etten tiedä onko se ihan välttämätöntä. Luulen, että on, koska silloin siellä työmaalla käsittääkseni on seisokki ja silloin pitää mieheni työ hoitaa. Ymmärrän ja en, mutta kyllä niin pahalta tuntu. Mies ei ole koskaan jättänyt perhesyistä töihin menemättä. Enkä usko, että yrittää edes ketään muuta menemään puolestaan.
Kyllä olen itsekin töissä, nyt toki äitiyslomalla. Mies ei ole perheen ainoa elättäjä.
Itse synnytin yksin koska mies oli synnytyksen aikana ulkomailla. Hyvin hoitui ilmankin ja en oikeasti edes tiedä miten miehen läsnäolo olisi auttanut.
Vauva syntyi 6 vkoa etuajassa joten tarkoitus oli että mies on matkustuskiellossa n. kk ennen laskettua aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta perheeseen kyllä... jos on itsekäs, eikä osaa sitoutua - asia on aika pyllyllään.
jäi vapaalle laskettuna aikana. Lapsi syntyi kolme viikkoa myöhässä ja siinä se osallistuminen sitten olikin kun vapaat oli pidetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi syntyy reilusti etuajassa ja mies ulkomailla kuin, että tarkoituksella lapsen syntymän aikaan lähtee ulkomaille tai muuanne reissuun. Joo ei miestä synnytykseen tarvita ja ei varmaan monikaan mies ennen vanhaan osallistunutkaan, mutta on se helvetti, jos yhdessä on lapsia päätetty tehdä ja miehellä ei ole kykyä priorisoida tekemisiään nykaikana oli yrittäjä tai ei.
Ja monikaan ei tule ajatelleeksi, että mitäpä jos siellä synnytyksessä ei kaikki menisikään ihan putkeen, niin olisihan se vauvallekin kivempaa aloittaa elämänsä taivalta isän kanssa kuin hoitohenkilökunnan kanssa. Mulla oli itselläni kiireellinen sektio ja mies oli lapsen kanssa pitkään aluksi kahdestaan. Olisi tuntunut jonkun verran paskamaisemmalta, jos ei olisi tiennyt miehen olevan oman heräämökeikan aikaan vauvan kanssa. Luulisi oman lapsen syntymän olevan aika tärkeä juttu elämässä. Työt on hoidettava se on selvää, mutta yrittäjäkin voi varmaan asiakkailleen kertoa, että perheessä syntymä käsillä ja työasiaa joutuisi hieman siirtämään.
Haluaisin tietää, että minlälaisia keskusteluja te olette lasten suunnittelun yhteydessä käyneet, jos teillä on vanhempiakin lapsia ja silloin tilanne ollut miehellä jo tuollainen.
Ei ollut mukana synnytyksessä. Lähti työmatkalle samana päivänä, kun tulin vauvojen (kaksoset) kanssa kotiin sairaalasta.
On niin vieraantunut perhe-elämästä, että lapsetkin kysyvät "asuuko isi täällä". Tosi harvoin puuhaa mitään lasten kanssa, sillä vaikka olisi fyysisesti kotona, niin koko ajan on läppäri auki tai puhelin korvalla. Miehellä on työn lisäksi myös vapaa-ajan menoja kavereiden kanssa. Silti en ole ajatellut erota, koska minusta ero olisi lapsille kuitenkin huonompi ratkaisu eikä millään tavalla helpottaisi minun arkeani. Anopin sanoin "huonostakin miehestä on edes joskus jotain iloa". Ei kyllä puhunut tuolloin pojastaan ;-)
että avioliittonne on nyt sitten tässä. Oikeesti. Saatko mistään lapsille hoitajaa? Onko miehen oikeasti pakko lähteä juuri nyt? Onko kiinnostunut lapsista muuten? Osallistuuko? Pystyykö olemaan empaattinen?